Kiirastorstai 2012

Kiirastorstain iltamessu 2012

Savonlinnan Tuomiokirkko

Matt. 26:17–30

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

 

Tänään on kiirastorstai, päivä jona Jeesus asetti pyhän ehtoollisen.

 

Ehtoollisella on monta eri merkitystä. Yksi on muistoateria. Jeesus tahtoi viettää opetuslastensa kanssa viimeisen yhteisen aterian ennen kuolemaansa. Hän sanoi, että leipä piti syödä ja viini piti juoda hänen muistokseen.

 

Niinpä me tänäänkin muistelemme Jeesusta. Kuka hän oli, mitä hän teki, miten hän rakasti meitä, miten hänet kavallettiin, miten hän kuoli.

 

Toinen ehtoollisen merkitys on se, että se on sakramentti. Tuo sana ”sakramentti” on latinaa ja tarkoittaa salaisuutta eli mysteeriä. Uuden testamentin kielellä eli kreikaksi sakramentti onkin mysterion, salaisuus.

 

Ehtoollisen salaisuus -luonne on näissä Jeesuksen sanoissa, jotka hän sanoi leivästä: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Ja samaten siinä, mitä hän sanoi viinistä: ”Juokaa tästä te kaikki. Tämä on minun vereni.”

 

Jeesuksen sanat ovat totta tänäkin iltana. Hän on läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä. Leipä on oikeasti hänen ruumiinsa. Ja viini on oikeasti hänen verensä.

 

Mutta samalla tämä kaikki on salaisuutta. Se on salaisuutta aisteille. Emme me voi maistaa tai haistaa Jeesusta leivässä tai viinissä. Vielä enemmän se on salaisuutta järjelle. Järjen kannalta asia on aivan samalla tavalla kuin mitä juutalaiset olivat aiemmin Jeesuksesta ajatelleet. Hän oli opettanut näin: ” Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." (Joh 6:51)

 

Mutta kuulijat eivät ymmärtäneet. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" (Joh 6:52)

 

Siksi kyse on sakramentista, eli mysteeristä eli salaisuudesta. Siihen ei pääse käsiksi aisteilla eikä järjellä.

 

Eikä useimmiten edes tunteilla. En ainakaan minä koe ehtoollisella mitään suuria tunteita, ainakaan läheskään aina.

 

Paras tapa tulla ehtoolliselle on se, että ei etsi tunteita. Vaan ainoastaan luottaa Jeesuksen sanoihin: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Ja: ”Juokaa tästä te kaikki. Tämä on minun vereni.” Samalla voi luottaa siihen, mitä Jeesus itse ehtoollisesta sanoo: ”Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. (Joh. 6:55–57) Ihan riippumatta siitä, ymmärtääkö tai kokeeko tunteita.

 

Ehtoollinen on siis 1) muistoateria, 2) sakramentti eli mysteeri eli salaisuus. Sitten se on vielä 3) liiton ateria.

 

Tämä käy ilmi siitä, kun Jeesus sanoi ehtoollisen viinistä näin: ” Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”

 

Liiton veri. Sama asia on sanottu Uudessa testamentissa hieman toisinkin: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi.”

 

”Uusi liitto minun veressäni”. Se ensimmäinen liitto Jumalan ja ihmisten välillä, se toteutui Mooseksen kautta. Saimme kuulla tuosta liitosta äsken Vanhan testamentin tekstissä. Siinä kerrottiin, kuinka Jumala aikoi pelastaa Israelin kansan Egyptin orjuudesta. Sen muistoksi hän käski israelilaisten viettää pääsiäisjuhlaa. Heidän piti uhrata pääsiäislammas, grillata se ja syödä yhdessä, perhekunnittain. Pääsiäislampaan verta piti sivellä kotitalon ovenpieliin. Niin Jumalan viha menisi ohi siitä talosta, jonka ovenpielissä oli uhrikaritsan verta. Muita Egyptin taloja Jumalan viha kohtaisi ja niin israelilaiset pääsisivät pakenemaan pois egyptiläisten orjuudesta.

 

Tuo pääsiäisen uhrikaritsan veri oli Jumalan Israelin kansan kanssa tekemän liiton merkkinä. Se oli ”liiton veri”. Sen ansioista he pääsivät orjuudesta.

 

Nyt Jeesus sanoo ehtoollisella, että ehtoollisen viinimalja on uusi liitto minun veressäni. Meidän ei enää pidä uhrata eläimiä eikä mitään muutakaan. Ei sellaisesta ole mitään hyötyä ihmisen jumalasuhteelle. Se kaikki on vain vertauskuvaa. Se on vanhentunut liitto.

 

Mutta se oikea liitto, jonka Jumala haluaa solmia jokaisen yksittäisen ihmisen ja koko ihmiskunnan kanssa, se liitto perustuu Jeesuksen vereen. Hänet uhrattiin sovitukseksi sinunkin synneistäsi. Sen uhrin, sen veren ansiosta sinä pääset vapaaksi kaikesta syyllisyydestä Jumalan edessä. Aivan niin kuin israelilaiset pääsivät vapaiksi Egyptin orjuudesta sen ensimmäisen liiton veren, pääsiäislampaan veren kautta. Mekin pääsemme vapaaksi, synneistä ja syyllisyydestä. Voi ajatella, että siksi juhlan nimi on ”pääsiäinen”. Siinä päästään vapaiksi.

 

Siksi ehtoollisateria on liiton ateria. Kun nautimme ehtoollista, vahvistamme liiton Jumalan kanssa.

 

Sen liiton ehdot ovat ihan mahdottoman hyvät. Saa ilmaiseksi kaikki syntinsä anteeksi ja pääsee Taivaallisen isän lapseksi. Meidän ei tarvitse mitään muuta kuin uskoa todeksi Jeesuksen sanat, jotka hän sanoo ehtoollisesta: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini. . . . Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Ja sitten syödä leipää ja juoda viiniä. Ja silloin saa olla varma, että on liitossa Jumalan kanssa.

 

Mutta kastettu pitää ensin olla. Kaste on se sakramentti, jossa tullaan kristityksi, jossa liitto varsinaisesti solmitaan. Ehtoollinen on sen liiton vahvistamista.

 

Jos et ole kastettu tai jos et ole kirkkomme jäsen, olet silti tervetullut ehtoollispöytään; nimittäin siunattavaksi. Laita silloin alttarilla kätesi toiselle olkapäällesi. Se on merkkinä ehtoollisen jakajalle, että sinut siunataan mutta ehtoollista ei anneta ennen kastetta.