Kynttilän päivä 2012

Saarna 5.2.2012 Savonlinnan Tuomiokirkossa

Luuk. 2:22-33

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,

 

Päivän evankeliumissa kuvataan tapahtumaa, jossa Marian esikoinen pyhitettiin Herralle. Hänen puolestaan uhrattiin kaksi kyyhkystä. Näin Maria puhdistettiin synnytyksen jälkeisestä saastaisuudesta. Niin Mooseksen laki käski tekemään.

 

Tätä tapaa noudatettiin ennen vanhaan Suomessakin. Synnyttänyt nainen ns. ”kirkotettiin” 40 päivää lapsen syntymän jälkeen.

 

Kirkon mukaan kyse ei kuitenkaan ollut synnyttäjän saastaisuuden poistamisesta. Kyse oli siitä, että kirkossa kiitettiin lapsen syntymästä. Näin siis papit opettivat. Voi kuitenkin ounastella, että tavallisen kansan parissa eli vahvana ajatus puhdistautumisesta: nainen oli saastainen ennen kirkotusta.

 

Uuden testamentin mukaan se on vääristynyt ajatus. Ei lapsen syntymässä ole mitään saastaista. Jeesus on tehnyt turhiksi Vanhan testamentin tältä osin; samoin kuin sen, että sianlihaa ei saa syödä.

Ehkä on hyvä, että koko ”kirkottamisesta” on luovuttu.

 

Kertomuksessa Marian kirkotuksesta on kuitenkin muuta merkittävää ja tarkastelemme sitä.

 

Kun Joosef  ja Jeesus -lasta sylissään pitävä Maria saapuivat temppeliin, siellä sattui kummallinen tapaus. Heille tuntematon vanha mies tuli yht’äkkiä heidän luokseen, otti lapsen syliinsä ja alkoi ylistää Jumalaa:

 

”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:

valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk 2:29–32)

 

Mahtoivat Jeesuksen vanhemmat ihmetellä: Tuo pieni tuhiseva käärö Maria sylissä. Mitä hänestä sanottiinkaan! Onko tämä lapsi muka Jumalan valmistama pelastus? Onko hän muka israelilaisille loistava kirkkaus? Miten hän voi olla pakanakansojen valo?

 

Mutta vanha höppänä Simeon oli oikeassa. Jumalan valmistama pelastus on henkilö. Jeesus Kristus.

 

Jumalan valmistama pelastus ei ole jokin oppi tai käsky, jota noudattamalla meistä tulee hyviä. Jumalan valmistama pelastus ei ole mikään henkinen tai hengellinen harjoitus. Jumalan valmistama pelastus ei ole pyhyyden kokemus. Eikä se ole sisäisen tasapainon löytämistä tai oman itsen löytämistä.

Jumalan ihmisille valmistama pelastus on Jeesus Kristus. Siksi Simeon oli oikeassa katsoessaan sylissään olevan lapsen silmiin ja sanoessaan Jumalalle: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi.”

 

Joku voi ajatella, että Simeon tahtoi painottaa sitä, kuinka arvokas pieni, viaton, vastasyntynyt lapsi on.  Ja kyllähän lapsi onkin arvokas ja ihana asia. Sen voi jokainen kokea pitäessään vastasyntynyttä sylissään.

 

Mutta Simeon tarkoitti jotain äärettömän paljon enempää. Ei hän puhunut yleisesti siitä, kuinka suloisiavauvat ovat. Hän puhui siitä, että juuri tässä tietyssä, juuri tässä hänen sylissään olevassa vauvassa ihmiskunnan kauan kaipaama Pelastaja oli tullut maailmaan.

 

Miten se voi olla mahdollista? Siten, että Jeesuksen syntymässä Jumala tuli ihmiseksi. Jeesuksen syntymässä Jumala omaksui ihmisluonnon. Hän ylitti sen äärettömän kuilun, joka erottaa luodun ja Luojan toisistaan.

 

Luotu ja Luojahan ovat ihan eri asioita. Hienosti sanottuna: ne kuuluvat eri metafyysisille tasoille. Vaikka luodussa maailmassa menisi miten kauas avaruuteen, ei siellä Luoja tule vastaan. Vaikka luotua tuijottaisi miten tarkalla mikroskoopilla tahansa, niin ei sieltä Luojaa löydy. Yhtä vähän kuin jos katsoo mikroskoopilla Juhani Palmun maalausta, niin yhtä vähän siitä kohtaa Juhani Palmun.

 

Ja kuitenkin ihminen kaipaa sydämessään Jumalaa. Useimmat kaipaavat häntä tietämättään. Siksi he ostavat hienoja tavaroita. Siksi he pettyvät tavaran saatuaan, kun se ei pystynytkään antamaan elämälle tyydytystä. Siksi he kaipaavat menestystä, kuuluisuutta, matkoja, kokemuksia, sisäistä tasapainoa, pyhyyden kokemusta, hyvin trimmattua kehoa. Ne saatuaan he huomaavat ettei se ollutkaan se juttu.

 

Miksi he pettyvät? Kirkkoisä Augustinus kirjoitti asiasta Jumalalle näin: ”Sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa.” Augustinus itse oli koittanut löytää lääkettä levottomuuteen kahdesta paikasta: seksistä ja kuuluisuudesta. Kumpikaan ei ollut toiminut.

 

Ennen Jeesuksen syntymää levon löytäminen Jumalassa oli mahdotonta tai ainakin hyvin harvinaista. Jeesuksen syntymän jälkeen se muuttui helpoksi.

 

Miksi? Juuri siksi, että Jumalan valmistama pelastus on persoona. Se ei ole uusi dieetti, ei uusi henkinen harjoitus, ei uusi pyhyyden kokemus, ei matka, ei säännöstö. Jumalan valmistama pelastus on se, että Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi ja ylitti Jumalaa ja ihmistä toisistaan erottavan kuilun. Siksi vanha Simeon sanoi totuuden katsoessaan silmiin syliinsä ottamaansa Jeesus -lasta: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.”

 

Arvaapa, kuulutko sinäkin noihin ”kaikkiin kansoihin”, joista Simeon puhui? Kyllä kuulut. Siksi, ota siis sinäkin sielusi silmillä Jeesus –lapsi Marian sylistä omaan syliisi ja katso häntä silmiin.

 

Mitä hän tuntee sinua kohtaan? Mitä hän sinusta ajattelee?

 

Hän ajattelee näin: ”Minä rakastan tuota ihmistä niin paljon, että synnyin tänne tuodakseni hänelle itsessäni sen Jumalan, jota hän sisimmässään kaipaa.” Jeesus tuntee näin: ”Minä rakastan tuota ihmistä niin paljon, että kärsin ja kuolen hänen puolestaan. Minä otan kuolemallani pois hänen syyllisyytensä, ettei sekään voisi enää erottaa häntä Jumalasta.”

 

Nyt tämä saarna alkaa muuttua turhan tunteelliseksi. Se voi olla haitaksi, jos nimittäin teille syntyy sellainen kuva, että pelastuksessa on kyse hengellisistä tunteista tai kokemuksista. Ja joillain niitä ei ole, ei sitten millään.

 

Jos sinä kuulut näihin, joilla ei sellaisia tunteita ole, niin älä hätäile. Kuten sanottua, Jumalan valmistama pelastus ei ole mikään tunne. Eikä pyhyyden kokemus. Eikä henkisyyden aste.

 

Jumalan valmista pelastus on persoona: Jeesus Kristus. Hän itse. Hänessä Jumala on tullut pelastukseksi sinullekin. Se on fakta, josta voit olla varma. Vaikka ei tuntuisi yhtään miltään. Voit tulla ehtoolliselle ja sanoa Jeesukselle: ”Kiitos, että sinä itse olet pelastus kaikille. Tulen siksi ehtoolliselle kiittämään sinua. Vaikka en ymmärrä enkä tunne, niin sinä tunnet ja ymmärrät minun puolestani. Sinä, joka olet kaikille kansoilla valmistettu pelastus.”

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.