Jumalan hulluus

Saarna Savonrannan seurakuntakodilla ja Oravin rukoushuoneella 12.2.2012

2. sunnuntai ennen paastonaikaa

Matt 13:31–33, 1. Kor 1:20–25

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta

 

Tämän sunnuntain aiheena on ”Jumalan sanan kylvö”. Se tarkoittaa Jeesuksesta kertovan ilosanoman opettamista ihmisille. Jeesus puhui asiasta vertauksella: Taivasten valtakunta on kuin pikkuinen sinapinsiemen. Mutta siitä kasvaa iso kasvi. Samalla tavalla sanoma Jeesuksesta vaikuttaa aluksi mitättömältä asialta. Mutta sillä on voima kasvaa kuulijansa sydämessä. Tästä Jeesus käyttää vertausta leipätaikinasta. Tarvitaan vain hyvin pieni määrä taikinajuurta eli hapatetta. Se riittää vaikuttamaan isoon määrään taikinaa ja tekemään siitä hyvää leipäainesta. Samalla tavalla vähäpätöisen tuntuinen sanoma Kristuksesta riittää antamaan ihmiselle uuden elämän.

 

Apostoli Paavali puhuu samasta aiheesta tuossa tekstissä, jonka vähän aiemmin kuulimme. Hänenkin mielestään ilosanoma Jeesuksesta on vähäpätöisen oloinen. Hän sanoo, että se on ”hulluutta” ja ”heikkoutta”. Mitä hän oikein tarkoittaa?

 

Katsotaan koko tuota räväkkää ja mielenkiintoista tekstiä sen alusta lähtien.

 

”Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat?” Näin sanoessaan Paavali tarkoitti seurakuntaa. Tuohon aikaan kristityt olivat enimmäkseen hyvin yksinkertaisia ihmisiä: orjia, oppimattomia naisia, entisiä rikollisia. Jeesuksen apostolitkin olivat enimmäkseen kouluja käymättömiä kalastajia. Toki kristittyjen joukossa oli joitain oppineita, joitain harvoja johtavassa asemassa olevia. Mutta enemmistö oli ihan muuta väkeä.

 

Mistä tämä johtui? Paavali sanoi, että se johtuu Jumalan erityisestä päätöksestä. Jumala on ”tehnyt maailman viisauden hulluudeksi”. Siksi seurakunnissa ei juuri oppineita näkynyt.

 

Jumala on kyllä itse hyvin viisas. Hän on osoittanut viisautensa luomistyössään. Tästä on aivan viimeaikoina luonnontiedekin oppinut näkemään häivähdyksen.

 

Maailmankaikkeus syntyi n. 14,7 miljardia vuotta sitten, alkuräjähdyksessä. Silloin alkoi aika ja aine ja energia ja ulottuvaisuus. Aine-energialla oli kaiken alussa aivan tietty tiheys ja aivan tietty laajenemisnopeus. Jos näitä asioita säätelevät fysiikan voimat olisivat hiemankaan erilaiset, maailmankaikkeus olisi laajentunut liian nopeasti tai liian hitaasti sen kannalta, että galakseja, tähtiä ja planeettoja saattoi syntyä. Olennaista elämän synnylle on siis ollut se, että universumissa painovoima, sähkömagneettinen voima, heikko ydinvoima ja vahva ydinvoima ovat keskenään hyvin tarkassa tasapainossa, jopa miljoonasosan tarkkuudella juuri sellaiset kuin ne ovat. Monien fyysikkojenkin mielestä tämä viittaa vahvasti siihen, että maailmankaikkeus on aivan tajuttoman viisaasti suunniteltu. Suunnittelun tarkkuus on niin suurta, että se on verrattavissa siihen, että joku osuisi hirvikiväärillä 20 miljardin valovuoden päässä olevaan euron kolikkoon.

 

Tässä näkyy Jumalan viisaus. Mutta Paavali sanoo: ”maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa.”

 

Näinhän se on. Aika monille ihmisille on kiusallista, jos Jumala olisi oikeasti olemassa. He eivät tarvitse Jumalaa omaan elämäänsä. He haluavat pärjätä ja määrätä itse. Tai sitten he ajattelevat: ”Vaikka Jumala olisikin olemassa, ei hän välitä minusta.”

 

Siksi Jumalan piti valita jokin toinen keino, kuin luomakunnassa näkyvä Luojan viisaus, jonka kautta me ihmiset tulemme tuntemaan hänet. Tästä Paavali kirjoittaa: ”Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.”

 

Jumala opitaan tuntemaan Jeesuksesta kertovan ilosanoman kautta. Mutta se sanoma on ”hulluutta”. Miksi?

 

No ajatelkaa itse. Miten se voisi järjen mukaan olla mahdollista, että Jumala on tullut ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa? Miten Luoja muka voisi itse tulla luoduksi?

 

Tai: Miten Jeesuksen kuolema ristillä voisi sovittaa kenenkään syntejä? Sehän tapahtui melkein 2000 vuotta sitten. Miten se voi muutenkaan liittyä siihen, että minä vapaudun syyllisyydestä?

 

Tai: Miten voi muka olla totta, että Jumala herätti ristillä tapetun Jeesuksen kuolleista? Eikö asia järjen mukaan ole pikemminkin niin, että Jeesuksen opetuslapset keksivät koko tarinan. Ehkä itselleen lohdutukseksi? Tai sitten he olivat syöneet huumaavia sieniä ja näkivät siksi levottomia.

 

Ainakin minusta tällaiset selitykset tuntuvat järkeviltä. Mutta Jumalapa päätti toisin. Hänellä oli kokemusta siitä, että järki ei pysty tuomaan ihmistä hänen yhteyteensä. Siksi hän päätti rakkaudessaan valita toisenlaisen tien luodakseen yhteyden meihin. Hän tuli itse yhdeksi meistä. Hän lähetti Poikansa maailmaan, antoi hänen syntyä ihmiseksi neitsyt Mariasta. Kaiken lisäksi hän vielä otti päälleen kaikkien ihmisten kaikki synnit. Ja teki ne tyhjiksi kuolemalla ristillä, kärsimällä niiden rangaistuksen.

 

Ken tähän uskoo, se saa omakseen Jeesuksen ihmiskunnalle tuoman hyödyn.

 

Mutta pelkkä ihmisjärki ei usko. Tästä Paavali kirjoittaa: ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, kreikkalaiset etsivät viisautta.”

 

Me ihmiset kuulumme luonnostamme ikään kuin jompaankumpaan noista ryhmistä. Joku meistäkin saattaa sanoa: En usko Jeesukseen tai Jumalaan, ellen omin silmin näe jotain ihmettä. Toiset sanovat: Asioita pitää tarkastella tieteellisesti. Eikä neitseestäsyntyminen tai ylösnousemus ole tieteen mukaan mahdollista. Jos Jumala on olemassa, ei hän ole ainakaan sellainen, kuin mitä kirkon sanoma väittää.

 

Mutta Kaikkivaltias Jumala voi tehdä yliluonnollisia asioita, joita tavallisesti ei tapahdu. Tästä Paavali kirjoittaa: ”Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous on ihmisiä voimakkaampi.” Jumalalla oli valta toteuttaa ihmiskunnan pelastus sellaisella tavalla, joka ihmisjärjen mukaan tuntuu hulluudelta. Siksi hän herätti Jeesuksen kuolleista, vaikka me emme ymmärrä, miten. Jumalan Pojalla oli valta ottaa päälleen meidän syntimme ja kuolla niiden vuoksi ristillä. Siitäkin huolimatta, että ihmisjärjen mukaan Kaikkivaltias ei voi alentua tuollaiseen heikkouteen.

 

Mutta kyllä hän alentui. Meidän vuoksemme – koska hän rakasti meitä. Siksi hän myös antaa kirkkonsa kertoa meille Jeesuksesta.

 

Tästä sanomasta Paavali sanoo: Sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on ”Jumalan voima ja Jumalan viisaus”.

 

Sen voima ja viisaus eivät näy heti alussa. Niin kuin sinapin siemen se on vähäpätöinen ja hullun tuntuinen sanoma. Mutta joka ottaa sen vastaan ja antaa sen rauhassa vaikuttaa, sen sydämessä sanoma alkaa itää. Siitä kasvaa kuin suuri, ihana puu, jonka kautta ihminen tulee henkilökohtaiseen suhteeseen Luojansa kanssa. Hän alkaa uskoa, että Jumala rakastaa häntä. Ja siitä tulee koko elämää kantava voima.

 

Näin minulle kävi aikanaan rippikoulussa. Vähäpätöinen, heikko ja hullu siemen iti, vaikka aluksi vastustin sitä.

 

Olen elämässäni havainnut, että ei se ollutkaan hulluutta ja heikkoutta. Vaan se oli Jumalan viisautta ja voimaa. Niin suurta viisautta, että se kestää kyllä järjellisenkin koettelun. Sen havaitsin, kun olin Helsingin yliopiston tutkijana ja opettajana yli 15 vuotta.

 

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme: …