Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuudesta

perustuu William Lane Craigin teokseen On Guard. Defending your Faith with Reason and Precision . David Cook, 2010.

Sammeli Juntunen

 Kristuksen ylösnousemus on uskomme keskeisin ja merkittävin asia. Sen merkitys on ainakin tätä:

 - Kristuksen ylösnousemus on voitto ihmiskuntaa ahdistavista turmiovalloista eli synnistä, syyllisyydestä, Jumalan vihasta ja kuolemasta.

- Kristitty on liitetty kasteessa Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Olemme kasteemme kautta kuolleet Jeesuksen kanssa pois entisestä elämästä omassa varassamme. Samalla meidät on liitetty myös Jeesuksen ylösnousemukseen. Elämme uutta elämää, Jumalan Jeesuksessa vaikuttaman voiman kautta.

- Meidät herätetään kerran kuolleista. Jeesuksen ylösnousemus on tästä esimakua.

- Jeesuksen ylösnousemuksen merkitys otetaan vastaan kasteessa ja uskomalla se todeksi.

Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuus

Näin ollen on sanottava, että Jeesuksen ylösnousemukseen kuuluu paljon muutakin kuin sen pohtiminen, onko se historiallinen, oikeasti tapahtunut fakta.

Silti tämäkin asia kuuluu Jeesuksen ylösnousemuksen teemaan. Vaikka kyse on uskolla omistettavasta asiasta, tämä ei tarkoita sitä, että usko olisi sokeaa tai että sillä ei olisi perustanaan mitään tosiasioita ja niiden perustuvaa vakuuttumista.

Kun ensimmäiset kristityt todistivat Jeesuksen ylösnousemuksesta, he vetosivat kokemuksiin tosiasioista ja niiden silminnäkijöistä. Lisäksi he pyrkivät Vanhasta testamentista osoittamaan, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus kuuluivat Jumalan ikiaikaiseen suunnitelmaan.

Usko Jeesuksen ylösnousemukseen on Jumalan Pyhän Hengen synnyttämää, ei historian tutkimuksen kautta tapahtuneen faktan löytämistä. Pyhä Henki toimii Jumalan sanassa ja sakramentissa, ei niinkään historian tutkimuksen kautta ihmisiä vakuuttaen.

Silti on niin, että Pyhä Henki on alusta saakka käyttänyt Jeesuksen ylösnousemuksesta todistaessaan myös sitä, että historian faktat on tuotu ihmisten silmien eteen. Siksi kysymys ylösnousemuksen historiallisista todisteista kuuluu ehdottomasti mukaan.

Ylösnousemus modernissa teologiassa

Modernissa teologiassa kysymys Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuudesta oli pitkään sivussa. 1900 –luvun alkupuolella oli voimissaan eksistentialismista vaikutteita saanut ns. keerygma –teologia. Rudolf Bultmann oli eräs sen edustaja. Hänen mukaansa Uuden testamentin sanoma piti entmytologisoida eli puhdistaa antiikin maailmankuvasta johtuvista myyteistä. Eräs tällainen myytti oli ajatus siitä, että Jeesuksen ruumis oikeasti heräsi eloon ja hävisi haudasta. Bultmannin mukaan ihminen, joka etsii historiallisia todisteita tälle ei ole lainkaan tajunnut Uuden testamentin sanoman radikaaliutta. Se sanoma on siinä, että ihmisen on lakattava perustamasta elämäänsä joittenkin itse löytämiensä tosiasioiden varaan. On heittäydyttävä uskossa luottamaan Jumalalta tulevaan evankeliumin sanomaan (keerygma), jolla ei ole mitään faktatodisteita. Vain tällainen sokea luottamus voi tuoda ihmiselle uuden eksistenssin Jumalan edessä. Sitä edustavat Uudessa testamentissa kuvatut kokemukset ylösnousseesta.

Siksi Bultmannin mukaan aidolle uskolle on täysin yhdentekevää se, oliko Jeesuksen hauta faktisesti ja historiassa tyhjä. Vaikka Jeesuksen luut löydettäisiin ja todistettaisiin täysin varmasti hänen luikseen, aito usko uskoisi silti, vastoin faktoja.

Tässä kysymyksessä aika samoilla linjoilla oli Karl Barth. Hänellekään historialliset todisteet ylösnousemuksesta vievät harhaan. Usko syntyy Jumalan sanan kuulemisen vaikutuksesta, ei mistään muusta.

Paul Tillich oli myös sitä mieltä, että Jeesuksen haudan tyhjyys tai ei-tyhjyys on täysin yhdentekevää.

1960 –luvulla alkoi tapahtua muutosta. Wolfhart Pannenberg-niminen teologi kypsyi jatkuvaan keerygma-tuubaan ja alkoi miettiä, että eikö Jumala ilmoita itsensä juuri oikeassa maailmassa tekemillään teoilla. Teologikaveriensa kanssa hän loi sloganin ”ilmoitus historiana” (Offenbarunbg als Geschichte). Hän alkoi opettaa, että Jeesuksen ylösnousemukselle on täysin olennaista, että se on tapahtunut oikeassa ajassa ja paikassa. Siksi sille, ainutlaatuisuudestaan huolimatta, on löydettävissä todisteet, myös historian tutkimuksella. Jumala on toiminut ja toimii tässä oikeassa maailmassa, sen historiassa. Jeesuksen ylösnousemus on toki ainutlaatuinen ”historian keskus”, mutta silti tapahtunut fakta.

Tämä linja on toisaalta teologiassa voimistunut ”historian Jeesus” –tutkimuksen ns. kolmannen aallon myötä. On alettu tajuta, että UT:n evankeliumit sisältävätkin paljon luotettavaa tietoa siitä, kuka ja millainen Jeesus Nasaretilainen oli. Aiemmin lähes kaikki Jeesuksen messiaanisesta itsetietoisuudesta kertovat asiat selitettiin hellenistisiksi myöhemmiksi vaikutteiksi, joita kreikkaa puhuvissa seurakunnissa liimailtiin aidon Jeesuksen selkään. Samoin evankeliumeiden kärsimyshistoriaa pidettiin seurakunnan uskona, ei aitoina tapahtumina.

 

UT: evankeliumeiden luotettavuudesta historian lähteinä

Uuden testamentin evankeliumeita voi ja mielestäni pitääkin lukea myös sellaisinaan, kertomuksina, joissa Jumala puhuu meille aidon todistuksen Jeesuksesta.

Mutta niitä saa ja pitää lukea myös historiallisina dokumentteina, etsien niistä historiallista faktaa. Aivan varmaa on, että kaikki niissä ei ole sellaista. Sen todistavat jo evankeliumien hieman erilaiset versiot selvästi samasta tapahtumasta.

UT:n evankeliumit on kirjoitettu ehkä 40 – 80 vuotta niiden kuvaamien tapahtumien jälkeen. Se on kuitenkin aika lyhyt aika. Sellaisessa ajassa ei vielä suullisessa perimätiedossa ehdi tapahtua kovin suurta legendanmuodostusta. Tämä johtuu siitä, että kirjoittamisen ajankohtana oli elossa vielä silminnäkijöitä. Jos kirjaan olisi laitettu ihan ufo-juttuja, sellainen olisi julkisuudessa nopeasti ammuttu alas. Varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka ristiriitaisia tunteita herättävästä ja vallanpitäjien vastustamasta asiasta varhaisessa kristinuskossa oli kyse.

Legendanmuodostusta alkoi kyllä sitten myöhemmissä teksteissä, ns. apokryfisissä evankeliumeissa. Ne on kirjoitettu sata vuotta myöhemmin. Siksi niitä ei otettu Uuteen testamentiin.

Niinpä UT:n evankeliumit ja Paavalin kirjeet sekä Josefuksen ja Tacituksen kirjoitukset  muodostavat tärkeimmän aineiston historian Jeesuksen tutkimiselle.

40 vuotta suullisena perimätietona ei ole pitkä aika, varsinkin kun tiedetään, että juutalaisilla oli pitkä perinne pyhän suullisen tradition huolellisesta säilyttämisestä. Evankeliumit eivät ole mitään ”urbaania legendaa” vaan ne on kerrottu sillä tarkoituksella, että välitettäisiin jälkipolville luotettava tieto Jumalan ainutlaatuisesta pelastusteosta Jeesuksessa.

Nykyisin käsittääkseni useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että jopa Johanneksen evankeliumissa on paljon silminnäkijöiden kertomuksiin perustuvaa ainesta. Kun minä opiskelin, Johanneksen evankeliumia pidettiin historiallisuudessaan lähinnä teologisen romaanin tasoisena.

Silti on selvää, ettei kaikki evankeliumeissa ole historiallista faktaa. Sen näkee jo siitä, että kirjoittamista ovat ohjanneet myös kirjalliset vaikuttimet: dispositiossa ainakin. Ja liittymisessä Vanhaan testamenttiin.

Siksi historian tutkimuksella pitää olla joitain kriteerejä, joilla kerrotun historiallisuutta koetellaan.

Millaisia kriteerejä tutkimuksessa käytetään autenttisuuden koettelussa?

-  Sopivuus tunnettuihin historian faktoihin

- Onko useita, toisistaan kirjallisesti riippumattomia lähteitä?

- Onko kerrottu tapahtuma kiusallinen varhaisen kristinuskon kannalta?

- Onko tapahtumassa jotain hyvin erilaista kuin mitä aiemmissa juutalaisissa tai myöhemmissä kristillisissä ajattelumalleissa tunnetaan?

- Löytyykö kerronnan kreikankielestä semitismejä, jälkiä arameasta tai hepreasta?

- Sopiiko asia siihen, mitä Jeesuksesta jo muuten tiedetään?

 

Jeesuksen ylösnousemuksen tausta – kuka hän uskoi olevansa?

Kun minä opiskelin, meille opetettiin, ainakin eksegetiikassa, että Jeesus ei uskonut olevansa Jumalan Poika, ei edes Messias. Hän itse ei ollut hänen oma sanomansa. Hän ei katsonut olevansa Ihmisen Poika. Kaikessa tässä oli kyse myöhemmästä, hellenistisissä seurakunnissa kehittyneestä uskosta.

Nykyisin ei tutkimuksen valtavirrassa enää ajatella näin. On alettu painottaa historian Jeesuksen juutalaisia juuria. Hänen ratsastuksensa Jerusalemiin aasilla liittää hänet siihen, että hän katsoi olevansa VT:n lupausten täyttymys.

Jeesuksen korkeasta itseymmärryksestä kertovat monet toisistaan riippumattomat lähteet.

- Jeesuksen opetuksen auktoriteetti: ”Mutta minä sanon teille …”

- Jeesuksen toiminta: Jumalan valtakunta on hänessä läsnä

- Jeesuksen harjoittama eksorkismi, syntien anteeksiantaminen ja ihmeparnnukset

- Mark 8: Jeesuksen kysymys, Kuka minä teidän mielestänne olen?

- Jeesuksen vastaus Johannes Kastajalle (Luuk 3)

- Jeesuksen toiminta Jerusalemin temppelissä. Kertomus pahoista viinitarhan vuokraajista, jotka tappoivat tarhan omistajan pojan.

- Jeesus ajoi itsensä tietoisesti välirikkoon juutalaisten johtomiesten kanssa. Täytyi tietää, mitä siitä seuraisi.

Tämä kaikki on taustana ja kontekstina, johon evidenssi hänen ylösnousemuksestaan historiallisesti asettuu.

Mitä tapahtui?

Evankeliumien kertomukset eroavat toisistaan yksityiskohdissa. Sen perusteella voisi joku sanoa, että koko asiassa on kyse sepitelmästä.

 Mutta: Jos niin olisi, niin miksei olisi sepitetty yhteneväistä kertomusta. Entä jos kertomusten eroavaisuudet johtuvat siitä, että Jeesuksen ylösnousemus tosiaan tapahtui, yllättäen, kenenkään osaamatta arvata, ja hän ilmestyi eri ihmisille, jotka eivät olleet sopineet keskenään, mitä kerrotaan ja miten. Suullisen perimätiedon aikana kukin ryhmä kertoi omaa versiotaan, ne erkaantuivat ja kukin evankelista käytti löytämiään kertomuksia.

 Jossain vaiheessa ehkä kirkkopolitiikkakin alkoi vaikuttaa. Miksi Luukas ei kerro Jeesuksen ilmestymisistä Galileassa? Pietarin rooli silminnäkijänä? Kirjallisetkin syyt ovat vaikuttaneet (Johanneksella temppelin puhdistus heti alussa).

Eri evankeliumit ovat samaa mieltä ainakin tästä:

Rooman viranomaiset ristiinnaulitsivat Jeesus Nasaretilaisen Jerusalemissa          pääsiäisjuhlan aikaan. Juutalaisten Korkein neuvosto oli pidättänyt hänet ja tuominnut kuolemaan syytettynä jumalanpilkasta. Pontius Pilatuksen edessä häntä syytettiin kapinasta keisaria vastaan. Hän kuoli roikuttuaan ristillä useita tunteja ja Josef Arimatialainen hautasi hänet kalliohautaan, joka suljettiin isolla kivellä. Muutamat hänen naispuolisista opetuslapsistaan, ainakin Maria Magdalena, kävivät hänen haudallaan varhain sunnuntaiaamuna, mutta löysivät sen tyhjänä. Sen jälkeen Jeesus ilmestyi elävänä useille opetuslapsille, joiden joukossa oli ainakin Pietari. He rupesivat julistamaan sanomaa hänen ylösnousemuksestaan.

Siis: tyhjä hauta, ylösnousseen ilmestymiset elävänä, muutos opetuslapsissa

Millainen hypoteesi selittäisi parhaiten tuon evidenssin?

1) Salaliittoteoria

Opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin haudasta ja valehtelivat kertoessaan hänen ilmestymisistään.

Mutta: Miksi he kertoivat silloin, että juuri naiset löysivät haudan tyhjänä? Sellaista valhetta juutalainen mies ei keksisi, sillä se ei todistaisi mitään. Naisella ei ollut luottoa todistajana. Ja: Miksi Matteus kertoo, että roomalaiset vartijat laitettiin haudalle vasta toisena päivänä? Miksei Markus kerro vartijoiden laittamisesta mitään? Tämähän jättää kertomuksessa valtavan aukon sille, että Jeesuksen ruumis tosiaan saatettiin varastaa. Apokryfinen Pietarin evankeliumi on tässä suhteessa paljon parempi, sillä se kertoo, että vahdit laitettiin haudalle heti paikalla.

Ja: Miten opetuslapset olisivat voineet olla niin rohkeita julistuksessaan ja elämässään ja marttyyrikuolemassaan, jos he olisivat valehdelleet?

Ja: Jos kertomukset Ylösnousseen ilmestyksistä ovat keksittyjä ja valhetta, miksi ne ovat niin vaatimattomia? Miksi niissä ei ole esim. Danielin kuvaaman Ihmisen Pojan loistoa?

Vielä: Tuon ajan juutalaisuudessa ei odotettu Messiaan nousevan kuolleista. Messiaan oletettiin olevan voittoisa sotapäällikkö, joka löisi vastustajat ja hallitsisi kunniassa. Hyvin vaikeasti keksittävissä oleva valhe, että Messias olikin teloitettu mies, joka nousi kuolleista.

Joskus on sanottu, että antiikki oli täynnä uskomuksia kuolleista nousevista jumaluuksista. Mutta ne ovat hyvin erilaisia. Hercules ja Romus otettiin taivaaseen. Apollonius Tyanalainen ja Empedocles katosivat näkyvistä. Tammuz, Osiris ja Adonis olivat vuodenaikojen vaihtelun jumallisia symboleja. Julius Caesar ja Augustus olivat poliittisen palvonnan kohteita.

Mikään tällainen ei sovi Jeesuksen ajan juutalaisten ajatusmaailmaan. He toki tunsivat ylösnousemuksen, mutta se olisi yleinen kaikkien kuolleitten ylösnousemus maailman lopussa, ei yksittäisen Messiaan ylösnousemus historiassa. (Tästä kertoo mm. se, että kun Jeesus kertoi opetuslapsille tulevasta ylösnousemuksestaan heidän laskeutuessaan kirkastusvuorelta, he eivät ymmärtäneet mitään, vaan sanoivat, että eikö Eliaan pidä tulla ensin.

2) Valekuolema

Jeesus ei kuollut ristillä. Hän heräsi tajuihinsa haudassa ja pakeni sieltä, ja sai opetuslapsensa uskomaan ylösnousemukseen.

Mutta: Miten sinetöidystä haudasta, joka on suljettu kivellä, voi päästä heikkona oleva mies ulos?

Miten puolikuollut, joka ilmeisestikin tarvitsi lääkärin hoitoa, saattoi vakuuttaa oppilaansa ihmeestä?

Ja: Roomalaiset olivat hyviä teloittamaan. He varmistivat ristiinnaulittujen kuoleman keihäällä.

Ja vaikka olisivatkin tupeksineet, silti ristiinnaulitun selviäminen elossa on hyvin hankalaa. Josefus kertoo kolmesta tuttavastaan, jotka hänen onnistui pelastaa ristiltä, koska oli kääntänyt takkinsa ja mennyt roomalaisten puolelle. Kaksi näistä kuoli parhaasta lääketieteellisestä hoidosta huolimatta.

3) Ruumiin paikkaa vaihdettiin

Joosef Arimatialainen laittoi Jeesuksen ensin omaan kalliohautaansa, mutta siirsi hänet sitten jonnekin muualle (vaikka rikollisten yleiseen joukkohautaan). Opetuslapset löysivät siksi tyhjän haudan ja alkoivat ilakoida ja julistaa ylösnousemusta.

Mutta: Miksei opetuslasten erhettä korjattu? Miksi he saivat julistaa, vaikka läheskään kaikki eivät saarnastaan pitäneet? Voi tietysti sanoa, että ehkä Joosef kuoli, samoin häntä auttaneet palvelijat. Mutta sellainen alkaa mennä aika monimutkaiseksi yritykseksi pelastaa hypoteesi keinolla millä hyvänsä.

4) Hallusinaatio

Opetuslapset näkivät hallusinaatioita ylösnousseesta. Syitä voi olla monenlaisia: joukkosuggestio, huumaavat sienet ym.

Mutta: Hypoteesi ei kerro mitään tyhjästä haudasta.

Ja: Yleensä antiikissa kuoleman kärsineen näyttäytyminen kertoi siitä, että henkilö on tosiaan vainaja, ei siitä, että hän elää.

Ja: Jeesus näyttäytyi monelle yhtä aikaa, monessa eri paikassa. Tällaisia eivät hallusinaatiot ole ainakaan psykologian mukaan.

On vedottu (Lüdemann) Paavalin ja Pietarin vahvoihin syyllisyyden tuntoihin, jotka olisivat laukaisseet näyt. Mutta historian henkilöiden psykoanalyysi ei ole mahdollista.

5) Joukkohauta

Matti Myllykoski väitti aikoinaan, että Jeesus haudattiin joukkohautaan, koska niin teloitetuille yleensä tehtiin. Joosef Arimatialainen on pelkkä kirjallinen hahmo, samoin kuin koko hautaaminen hänen hautaansa. (En muista, miten hän käsittelee Ylösnousseen ilmestyksiä).

Mutta: Kertomus Jeesuksen tyhjän haudan löytymisestä on vahvistettu monessa eri lähteestä olevassa kertomuksessa. Varhaiskristittyjen ja heidän juutalaisten vastustajiensa kesken Jeesuksen haudan paikasta ei ole ainakaan säilyneiden tietojen mukaan mitään kiistaa; ilmeisesti siksi, että paikka oli yleisessä tiedossa. Jos Joosef Arimatialainen olisi pelkkä kirjallinen hahmo, miksi kristittyjen todistusta ei kumottu tämän faktan nojalla.

6) Jumala herätti Jeesuksen kuolleista

Tämä selittää evidenssin laajemmin ja vahvemmin kuin esim. hallusinaatiohypoteesi tai salaliittoteoria.

Hypoteesi sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä Jeesus teki eläessään, kuka hän antoi ymmärtää olevansa ja mitä hän opetti.

Tämä hypoteesi tosin vaatii sen oletuksen, että on olemassa kaikkivaltias Jumala, joka kykenee toimimaan maailmassa vastoin normaalia luonnonjärjestystä.  Mutta tällaista oletusta ei tarvitse tehdä pelkästään tätä asiaa varten, ad hoc. Sen puolesta todistaa ihmiskunnassa yleinen usko Luojaan, filosofiset jumalatodistukset, juutalaisuus jne.

Tämä hypoteesi ei ole perusteetonta Jumalaan vetoamista, kun ei tiedetä, mitä tapahtui (”God did it!”, sanoi Barth Simpson, kun ei jaksanut lukea bilogian läksyjä).

Entä jos sanotaan, että yleisen biologisen tiedon, luonnonlakien ym. perusteella kuolleet eivät nouse haudoista. Sellaista ei vaan yksinkertaisesti tapahdu.

No tähän on sanottava, että kyse oli tosiaan ihmeellisestä ja ainutkertaisesta Jumalan puuttumisesta maailman tapahtumiin. Oli kyse pelastusteosta, koko maailmanhistorian kulminaatiopisteestä (ks. alussa mainitut muut Jeesuksen ylösnousemuksen merkitykset).

Mikä Torinon käärinliina on?

- Miten kuva on syntynyt?

- teknisesti ?

- miksi se on historian faktojen tasolla niin hyvin sopiva Juudeassa n. v. 30 jKr ristiinnaulitsemalla teloitetun juutalaismiehen kuvajaisen kanssa?

- Craig ei puhu tästä.

- Savonlinnan seurakuntatalolla on heinäkuussa näyttely, johon on saatu korkealuokkainen kopio Torinon käärinliinasta. Tarkoitus on pitää tieteellinen seminaari, johon tulee luennoitsijaksi Torinon ja Barcelonan käärinliinainstituutin professorit. Asiasta on tiedote seurakuntamme kotisivuilla.