1. rukouspäivän 1997 saarna Rautjärven kirkossa

 
Saarna. 1. rukouspäivä 1997. 19.1. (2 Kor 5:19-21). Rautjärvi.

Nousemme kuulemaan Suomen hallituksen tälle 1. rukouspäivälle määräämää saarnatekstiä. 2 Kor 5:19-21. V. 1938 raamatukäännöksen mukaan:

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."

Paavali esittää tässä lyhyessä muodossa sen, mihin meidän elämämme Jumalan yhteydessä kokonaan perustuu; nimittäin sovitukseen Jumalan kanssa. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa".

Mitä on sovitus? - Kaikessa sovittamisessa ja sovituksessa on monia elementtejä, jotka on oltava läsnä, ennenkuin voidaan puhua sovituksesta. 

Ensinnäkin: On oltava joku henkilö, joka on rikkonut oikeasti jotakuta vastaan.

Otetaan esimerkki: Möttönen vilpistyi sydämessään naapuriaan vastaan ja ampui luvatta metson hänen mailtaan.

Sitten on tietysti oltava se henkilö, jota vastaan on rikottu. Hänen ja rikkeentekijän välit ovat rikkoontuneet syystä. Rike on ollut todellinen, eikä ainoastaan luuloteltu tai luokkaantuneen henkilön vääränlaisesta herkkyydestä johtuvaa. Vain tällöin voidaan puhua sovituksesta.

Jos jatketaan tuota esimerkkiä, niin vääryyttä kärsinyt henkilö on Möttösen naapuri Käkriäinen, jonka maalla Möttönen on salakaadon tehnyt.

On toki mahdollista, että rikkonut henkilö ei myönnä rikkeensä vakavuutta, vaan yrittää selitellä pois syyllisyyttään. Usein hän alkaa myös syytellä vääryyden kärsinyttä osapuolta väärästä loukkaantumisesta. Näin Möttönenkin teki: Hän syytti Käkriäistä valehtelijaksi ja luulosairaaksi, kun tämä epäili salakaatoa. Mutta vääryyden kärsinyt henkilö tekisi väärin itseään vastaan, jos hän pelkkää hyväntahtoisuuttaan hyväksyisi väärintekijän selittelyt. Siitä ei syntyisi oikeaa sovintoa. Täytyy olla sovitus, joka korjaa välit.

Sovitus voi syntyä, kun vääryys otetaan todesta, ja osapuolet asettuvat persoonina kasvokkain selvittämään asiaa.

Kun sovinto syntyy, niin se, jota vastaan on rikottu, hän saa hyvityksen kärsimästään vääryydestä ja hänestä tulee sovituksessa sovitettu osapuoli. Sovittava osapuoli taas on yleensä tällöin rikkomuksen tekijä. Hän kärsii ansaitsemansa rangaistuksen ja antaa tekemästään vääryydestä hyvityksen sille, joka sovitetaan.

Toivottavasti olette kyenneet seuraamaan, mitä eroa ihmisten välisessä sovituksessa on sovitetulla henkilöllä ja sovittavalla henkilöllä. Jumalan ja ihmisten välisessä sovituksessa asiat menevät nimittäin hieman hankalammiksi.

 "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan". "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan".

Jos tarkastelemme saarnatekstin tapausta, niin kuka siinä on se vääryyden tehnyt osapuoli? - Se on selvää, se on maailma. Eli koko ihmiskunta, jokainen meistä, jotka olemme tehneet rikkomuksia Jumalaa vastaan.

 Entä kuka on se osapuoli, johon vääryys kohdistui ja joka on siis sovitettava? - Se on Jumala, sillä vääryys on ollut todellista, eikä vain Jumalan luulosairaudesta johtuvaa. Välit ovat menneet rikki, eivätkä ne korjaantuisi sillä, että Jumala hyväntahtoisuuttaan hyväksyisi ihmisen puolustelut.

Mutta kuka on se, joka tekee sen sovituksen, siis se sovittava osapuoli? - Tämä on ihmeellistä. Sekin on Jumala! "Jumala sovitti maailman itsensä kanssa". Näin ei käy koskaan ihmisten välisessä sovinnossa, että sovitettu ja sovittaja olisivat sama henkilö. Vai onko koskaan kuultu, että Käkriäinen sovittaisi Möttösen häntä itseään vastaan tekemän vääryyden, joka on rikkonut heidän välinsä.

Mutta näin on Jumalan ja maailman välisessä sovituksessa. Jumala on Sovitettu Sovittaja.

Tarkastellaan ensin sitä, mitä merkitsee, etä Jumala on sovitettu osapuoli.

Se merkitsee ensinnäkin sitä, että meidän ihmisten synti on todellista syyllisyyttä, joka on rikkonut meidän välimme häneen. Me olemme erossa Jumalasta. Pahinta eivät ole yksittäiset pahat teot. Pahinta on sydämen luopumus Jumalasta, vilpistelevä asenne, joka on rikkonut ehjän yhteyden Jumalaan. Esimerkissämme, ei siinäkään se itse salakaadon teko ollut pahinta, vaan se, että Möttönen valehtelullaan rikkoi välit ja teki Käkriäisestä sen varsinaisen vääryydentekijän syyttäessään häntä vääristä epäilyistä. Näin mekin teemme Jumalalle joka päivä, jos emme suostu tulemaan hänen eteensä tekemään tilejä selviksi hänen kanssaan.

Syyllisyytemme vaatii sovitusta Jumalan edessä. Muuten se on kuin paksu teräslevy meidän ja Jumalan välillä. Jumala ei voi pelkkää hyväntahtoisuuttaan hyväksyä selittelyjä, että en minä ole sen huonompi, kuin ihmiset yleensäkään. Ilman sovitusta Jumalan kanssa meidän vääryytemme erottaa meidät hänestä ja seurauksena on lopulta iankaikkinen kadotus, jos meillä ei ole sovitusta hänen kanssaan.

Mutta Jumala on sovitettu, näin sanoo Paavali. Kristuksen uhrin kautta. "Hänet, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi." Miksi? - "Jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden".

Ihmisten välisissä rikoksissa ei ole mahdollista, että jonkin sivullisen, esim. viattoman Röppösen päälle siirrettäisiin salametsästäjä Möttösen tekemä rikos ja valehtelu, jotta Möttönen olisi vapaa syyllisyydestään ja tulisi sovintoon Käkriäisen kanssa.

Mutta Jumalan ja ihmisten välisessä sovituksessa tälläinen näyttää olevan mahdollista. Jeesus Kristus oli puhdas kaikesta synnistä. Mutta silti Jumala siirsi hänen päälleen kaiken meidän syyllisyytemme. Ne kaikki synnit, jotka ovat rikkoneet sinun välisi Jumalaan, ne Jumala siirsi Jeesukseen. Se syyllisyyden terässeinä sinun ja Jumalan väliltä on hänen takiaan tehty tyhjäksi. Kristus nimittäin kärsi kuoleman meidän syntiemme takia. Siksi Jumala on sovitettu. Se hinta, jota ihmisen rikos Jumalaa vastaan vaatii tullakseen sovitetuksi, se on maksettu.

Moni ajattelee, että Jumala on oikeastaan verenhimoinen ja julma Jumala, kun hän vaatii viattoman veren vuotamista ennenkuin hän suostuu leppymään. Aivankuin VT:ssä kuvattu epäjumala Molok, jonka kitaan piti viskata ihmisiä uhriksi, että hän olisi suosiollinen.

Tämä mielikuva sovituksesta on väärä. Oikea näkemys on se, että Jumala ei ole vain sovitettu, vaan hän on myös sovittaja. "Jumala oli Kristuksessa ja hän sovitti maailman itsensä kanssa". Jumala siis itse kärsi, kun Kristus kärsi ristillä. Jumala kärsi itse Pojassaan sen sovituskuoleman, joka sovitti meidät hänen kanssaan. Hän ei suinkaan ole Jumala, joka itse istuu tyytyväisenä taivaassa ja katselee, kun viaton Jeesus kärsii. Ei, vaan Jumala oli itse siinä ristillä, siinä lihassa, joka kärsi. Sanoohan Jeesus: Minä ja Isä olemme yhtä. Ja: Joka on nähnyt minut, se on nähnyt Isän.

Kun näet siis mielessäsi Kristuksen kärsivän ristillä, niin sinun tulee ajatella, että siinä kärsii minun edestäni Jumala itse, Taivaan kuningas, matoja kurjemmaksi alentuneena, kuolemaan alentuneena.

Miksi ihmeessä Kaikkivaltias suostui tähän? - Rakkautensa vuoksi. Rakkautensa vuoksi Jumala ei sietänyt katsoa sitä, että yksikään ihminen hukkuu syyllisyyteensä. Rakkautensa vuoksi hän suostui itse olemaan uhrina syntisten edestä, sovittaakseen meidät itsensä kanssa, pelastaakseen meidät kadotuksesta.

Ei ole aivan oikein sanoa, että Kristuksen uhri ansaitsi meille Jumalan rakkauden. Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan oli jo olemassa ennen tuota uhria. Uhrissa se rakkaus toimi käytännössä, kun hän itse kävi kärsimään vihollistensa puolesta, ettei heidän tarvitsisi enää olla hänen vihollisiaan.

Jumalan ja ihmisen välisen sovituksen ehdot ovat siis seuraavat: - a) Minun syyllisyyteni Jumalan edessä on todellista ja siksi välini häneen ovat oikeasti rikki. b) Jumala on sovitettu Kristuksen sovintouhrilla, joka on hyvittänyt syyllisyyteni. c) Jumala itse on se, joka Kristuksessa tuli sovittajakseni, rakkautensa vuoksi minua kohtaan.

Nämä sovinnon ehdot eivät oikeastaan ole mitään ehtoja, koska ne eivät vaadi meiltä mitään. Jumala on sovitettu. Jumala on sovittaja. Meille ei jää sovituksessa muuta osaa kuin vääryydentekijän osa. Mitään hyvitystekoja ei vaadita. Edes tahdon ratkaisua ei vaadita. Tai käden nostamista, että haluaa tästedes seurata Jeesusta, siitäkään ei puhuta mitään. Jumala on tosiaankin itse tehnyt kaiken.

Mutta sovitus on kahden persoonan välinen välien korjaaminen. Siksi se kuitenkin koskee molempia osapuolia, Jumalaa, sekä myös meitä vääryyden tekijöitä, koska molemmat osapuolet ovat persoonia. Siksi Jumala antaa kuuluttaa tätä sovintoa ympäri maailmaa, että tämä hänen kokonaan itse tekemänsä sovitus uskottaisiin ja tulisi siten sovinnoksi myös meille. "Kristuksen puolesta me olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme: Suostukaan sovintoon Jumalan kanssa".

Tämän sovituksen kuuluttamisen välikappaleena tämäkin saarna on tänään. Suostukaa sovintoon. Hyväksykää nämä armolliset ehdot, jotka eivät vaadi meiltä yhtään mitään. Mutta silti ne kertovat, kuinka vakavasta asiasta sovituksessa on kyse. Jumalan Pojan piti käydä kuolemaan, että meidän välimme Jumalaan korjaantuisivat. Mutta hän teki sen, rakkautensa vuoksi.