Jääkiekko ja voimasanat

(Savonmaa-lehden Papin pakina, 10.3.2010)

 

Jonkun pitäisi opettaa Antero Mertarantaa kiroilemaan oikein. Tämä kävi taas karmaisevalla tavalla ilmeiseksi Vancouverin Suomi – USA jääkiekko-ottelua katsoessa. Heti alussa Suomen pakit tekivät virheen ja Kiprusof toisen, minkä johdosta USA sai ilmaisen maalin. Mutta selostaja Antero Mertaranta teki kolmannen ja ehkä pahimman virheen: ulvaisi pettymyksensä ilmoille juuri siten kuin ei olisi pitänyt.

 

Jumalan toiseksi tärkein käsky nimittäin kuuluu: ”Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.” Mertarannalle tämä on ”kuin syömään käskis”, noitumaan täsmälleen niillä sanoilla, jotka Jumala on meiltä varta vasten kieltänyt. Olisihan niitä suomen kielessä monia muitakin kirosanoja, v- tai p- alkuisia, mutta Mertarannan pitää päivitellä vahinkoa juuri noin. Ehkä syynä on se, että genitaali- tai ulostepitoisista kirosanoista julkinen mielipide saisi aivan aiheesta syyn pitää häntä sivistymättömänä moukkana. Jumalan nimen turhaan lausumista taas julkinen mielipide ei nykyisin pidä lainkaan moitittavana.

 

Mutta minä pidän. Siksi en viitsinyt katsoa ensimmäistä erää paljoakaan pidemmälle, sillä tiesin, että tästä ei hyvä seuraa. ”Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka …”

 

Saattaa olla, että Jumala kohtelee meitä suomalaisia jääkiekossa yhtenä joukkona. Kun kansakunnan äänitorveksi korotettu selostaja alentaa Jumalan pyhän nimen julkiseksi kirosanaksi, hän näköjään rankaisee; joukkuetta ja koko kansaa yhtenä könttänä, koska hyväksymme äänitorveltamme sellaista.

 

Aivan vastaavalla tavalla kävi viime vuoden MM-kisoissa. Suomi johti USA:ta vastaan puolivälierissä selvästi, mutta tupeksi voiton käsittämättömällä henkisen kantin pettämisellä, taas Mertarannan ulvahdellessa toisen käskyn vastaisesti ainakin kahden maalin jälkeen. Lopetin silloinkin katsomisen, koska tiesin, että tästä ei hyvä seuraa.

 

Minulla on nimittäin aineesta enemmänkin ”empiiristä evidenssiä” eli havaintoihin perustuvaa tietoa. Vuoden 2003 MM -kisoissa Suomi johti Ruotsia vastaan 5 – 1. Voitto oli varma ja TV näytti voitonjuhliin valmistautuvia suomalaisia. Erityisen pitkään zoomailtiin erästä porukkaa. Se heilutti banderollia, jonka teksti vertaili kevytmielisesti Jumalan ja Leijonien armahtavaisuutta toisiinsa, Tony Halmeelta peräisin olevaa typeryyttä mukaillen. Ajattelin silloinkin, että tästä ei hyvä seuraa. Turpiin tuli 6 – 5, tavalla, jota ei voi selittää muutoin kuin henkimaailman jutuilla.

 

Joku voi tietysti ajatella, että nyt kirkkoherra puhuu taikauskoista läpiä päähänsä. Saattaa olla, käytetäänhän Jumalan nimeä usein väärin, ilman että siitä mitään rangaistusta seuraa. Mutta silti: kansakunta, joka ei pidä pyhimpiä arvoja julkisesti kunniassa, menettää henkisen kanttinsa, jota tarvitaan esimerkiksi jääkiekon huipputasolla. Se on eräs syy Leijonien käsittämättömiin retkahduksiin ratkaisevissa tilanteissa.

 

Tai sitten Herra tosiaan lähettelee enkeleitään hämmentämään joukkuettamme, lupauksensa mukaan. Se on lohdullista. Herra rankaisee niitä, joita hän rakastaa. Hän ei vielä ole jättänyt suomalaisia, vaan kurittaa ja herättelee pikkuasioissa, ettei hänen tarvitsisi rangaista isommissa.

 

Sammeli Juntunen

kirkkoherra, Savonlinna