Kirkko ei elä ihmisten arjessa!

Saarna 3. paastonajan sunnuntaina 2010 (7.3.)

Savonlinnan Tuomiokirkko

Luuk 11:14-23

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

 

Tämän päivän evankeliumin pääasia on Kristuksen hyvyys. Hän paransi mykän miehen sulasta hyvyydestä. Mies ei itse ollut tehnyt mitään, jolla hän olisi ansainnut tulla parannetuksi. Hän vain oli hiljaa ja Jeesuksen rakkaus toimi.

 

Näin meidänkin on suhtauduttava Jeesukseen. Me olemme hänen edessään avuttomia, mykkiä, kuuroja ja sokeita, emmekä mitenkään voi ansaita hänen apuaan. Silti hän rakastaa ja armahtaa meitä, eikä tuomitse.

 

Toinen asia, jonka tästä evankeliumista opimme, on se, että kun Jeesus näin toimi, sulasta rakkaudesta, hyvyydestä ja armosta, häntä alettiin oudolla tavalla vastustaa. Ensin kaikki hämmästyivät parantamisihmettä, mutta sitten Jeesusta alettiin syyttää: ”Hän on harhaoppinen. Hän parantaa paholaisen voimalla.” Toiset alkoivat vaatia häneltä todisteeksi jotain merkkiä taivaasta.

 

Näin asia on tänäänkin. Kun Jeesuksesta saarnataan, hänen hyvyydestään, hänen tuomastaan pelastuksesta, armosta ja jumalayhteydestä, se herättää lähes käsittämätöntä vastustusta. Jeesuksesta opettava kirkko kuulemma tuomitsee ihmisiä, ei elä heidän arjessaan, opettaa vääristynyttä seksuaalisuutta, on konservatiivinen ja henkisesti väkivaltainen, puhuu käsittämätöntä kaanaankieltä ja kiusaa naispappeja. Vähän aikaa sitten Helsingin sanomissa oli kirjoitus, jonka mukaan lasten ongelmien eräänä syynä on se, että lasten Raamatut ovat niin väkivaltaisia ja seksuaalikielteisiä.

 

Samalla on kuitenkin niin, että tuo julkisuudessa halveksittu opetus Jeesuksesta edelleenkin vapauttaa ihmisiä heidän taakoistaan. Lukemattomat ihmiset ovat löytäneet kirkon opetuksesta sovituksen heitä painavaan syyllisyyteen, kun heille on kerrottu siitä, kuinka Jeesuksen veri on ottanut synnit pois. Lukemattomat ihmiset ovat löytäneet ilon ja voiman rakastaa siitä sanomasta, että Jeesuksessa Jumala on syntynyt ihmiseksi, meidän tasollemme, meidän tavoitettavaksemme. Lukemattomat ihmiset saavat kokea jumalayhteyttä ehtoollisessa, virrenveisuussa ja Raamatun lukemisessa. Tämä kaikki johtuu siitä, että Jeesus itse toimii edelleen siellä, missä hänestä kertovaa ilosanomaa puhutaan. Niin kuin hän itse sanoi: ”Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempia.” (Joh 14:12)

 

Kirkkoa saa ja pitää arvostella, kun siihen on aihetta. Mutta usein on niin, että me uskovat saamme osaksemme vastaavaa arvostelua kuin Jeesus: ”Itsensä pääpaholaisen avulla hän pahoja henkiä karkottaa.”

 

Mistä tämä epäreilu syyttely johtuu? Jeesuksen mukaan se johtuu siitä, että maailma on paholaisen vallassa. Paholainen ei voi sietää sitä, että ihmisille opetetaan Jeesuksesta.

 

Sellainen puhe nimittäin vapauttaa ihmiset paholaisen rakentamasta vankilasta, syyllisyyden vallasta. Sanoma Jeesuksesta rikkoo tuon vankilan lukon, eli kuvitelman siitä, että elämän merkitys löytyy aineellisesta rikkaudesta, kuuluisuudesta ja vallasta. Sanoma Jeesuksesta ottaa perkeleeltä pois myös sen aseen, että ihmisen pitäisi yrittää omilla hyvillä töillään, eettisyydellään, henkisyydellään tai ”arvokeskustelulla” hankkia itselleen elämä.

 

On siis ymmärrettävää, että perkele haluaa kaikin keinoin valehdella ja pettää yksittäiset ihmiset ja julkisen mielipiteen pois Jeesusta koskevasta opetuksesta. Siksi Jeesuksen sovintotyötä opettavaa kirkkoa on aina mollattu, keinolla millä hyvänsä. Usein hyviä syitä löytyy, mutta jos ei löydy, niin niitä kyllä keksitään, siitä paholainen pitää huolen.

 

Tämä saattaa kuulostaa mustavalkoiselta ajattelulta. Niin se onkin. Tässä asiassa Jeesus itse on mustavalkoinen. Hänen mukaansa maailma on paholaisen vallassa. Paholainen on kuin ”väkevä mies, joka vartioi linnaansa ase kädessä”. Hänen omaisuutensa on turvassa, ihmiset ovat hänen vankejaan. Meidän oma moraalimme, tieteemme, arvokeskustelumme tai edes taiteemme ei voi vapauttaa meitä. Paholaisella on meitä vahvemmat aseet ja varusteet.

 

Hänen valtansa perustuu siihen, että hän saa ihmiset inhoamaan ja kavahtamaan sitä ainoaa, joka voi meidät pelastaa.

 

Muistan hyvin, kuinka itse inhosin Jeesuksessa lähes kaikkea, ennen kuin rippikoulussa opin uskomaan häneen. En voinut edes lausua hänen nimeään ääneen, vaan puhuin ”Kiesuksesta”. Varmaan samasta syystä nykyisin puhutaan ”Jessestä” ja lällyä tekopyhyyttä sanotaan ”jeesusteluksi”. Itselleni oli erityisen inhottavaa kuulla Jeesuksen sovintoverestä tai ristinkuolemasta minun puolestani. Ihmettelin joskus itsekin, miksi se herätti minussa niin vastenmielisiä tunteita.

 

Nyt tiedän, että syynä oli paholainen, ”väkevä mies, joka vartioi linnaansa ase kädessä.”

 

Jeesus sanoo päivän evankeliumissa, että kukaan muu ei voi voittaa tuota voimakasta miestä, kuin joku vielä voimakkaampi. Hän ”hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin.”

 

Jeesus on tuo vielä voimakkaampi. Hän on Jumalan Poika, siis Jumala itse, mutta ihmisluonnon omaksuneena. Hän kävi taisteluun paholaista vastaan, ottamalla päälleen ihmiskunnan synnit. Paholaisen paras ase on nimittäin se, että jokainen meistä on tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja tullut syylliseksi Jumalan edessä. Tätä paholainen käyttää hyvin tehokkaasti hyväkseen. Hän vieraannuttaa meidät Jumalasta huonon omantuntomme avulla. Hän syyttää meitä Jumalan edessä. Siksi emme uskalla lähestyä Jumalaa ja pyytää anteeksi. Paholainen tuo tilalle tavaran ja rikkauden ja maineen himon. Hän tuputtaa meille nautintoa, alkoholia ja turruttavaa viihdettä, jotta unohtaisimme sielumme oikean ravinnon.

 

Mutta Jeesus otti paholaiselta pois sen parhaan aseen. Hän tuli syntiseksi meidän puolestamme. Hän kärsi meidän rangaistuksemme. Se merkitsee, että paholaisella ei ole enää mitään, millä hän voisi syyttää meitä Jumalan edessä. Syntimme on sulanut ja hävinnyt Jeesuksen sovintovereen. Jumala ei enää ole ankara tuomari. Jeesuksen tähden hän meidän rakas Taivaallinen Isämme. Me uskallamme  juosta hänen syliinsä ja luottaa siihen, että hän on luvannut armahtaa meitä. Tällöin paholaisen linnan muutkin varustukset hajoavat. Meidän ei enää tarvitse etsiä elämän tarkoitusta rikkaudesta, kunniasta tai turtumuksesta. Jeesus avaa meille koko maailman uudenlaisena, meitä rakastavan Jumalan maailmana, jossa meillä kullakin on tehtävä.

 

Evankeliumin lopussa Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesuksen valtakunnan ja paholaisen valtakunnan välillä ei ole puolueetonta aluetta. Jos et usko Jeesukseen omana Vapahtajanasi, olet edelleen paholaisen linnassa. Voit tietysti yrittää olla puolueeton ja hankkia pätevää tietoa maailman uskonnoista sitoutumatta mihinkään niistä ja sillä tavalla yrittää olla henkinen tai hengellinen. Jeesuksen mielestä sellainen ei ole mahdollista. Jos et usko häneen omana Vapahtajanasi, olet sydämessäsi häntä vastaan.

 

Jos haluaisit uskoa Jeesukseen, mutta et osaa, niin siltikin hänellä luultavasti on vahva side sinuun. Jos nimittäin olet kastettu, sinä olet hänen omansa. Ota kiinni tästä tosiasiasta: ”Minut on kastettu Jeesuksen omaksi.” Silloin et varmasti enää ole ”väkevän miehen” vartioimassa linnassa, vaan häntä väkevämpi on ottanut häneltä varusteet pois ja tehnyt sinut Jumalan kansan jäseneksi. Ota selville, mitä se tarkoittaa.

 

Sen vuoksi sinut on kutsuttu Jumalan perheväen aterialle, ehtoolliselle. Siellä me Jumalan lapset iloitsemme Vapauttajastamme. Me ihmettelemme sitä armoa, joka on ottanut siltä aiemmalta tyrannilta pois sen aseet, joilla se piti meitä vankeinaan.

 

Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme.