Aattohartaus 2009

Aattohartauden saarna 24.12. 2009, klo 17

Savonlinnan Tuomiokirkko

Luuk 2:1-14

 

Betlehemin kedon paimenet olivat tavallisia ihmisiä, tavallisine ihmisen kuvioineen. Kovaa työtä, huolta elatuksesta, painimista sen kanssa, miten jää aikaa perheelle, miten saa parhaan hinnan lampaista, miten ne saa varjeltua pedoilta ja kuljetettua myytäväksi.

 

Sellaiseen tarvitaan lähinnä kahta asiaa: järjen käyttöä ja reipasta mieltä. Niitten avulla pärjää melko pitkälle arkisessa elämässä ja jotenkuten myös ihmissuhteissa.

 

Mutta silti meidän on myönnettävä, että ihmisen parhaat kyvyt, järki ja reipas mieli, eivät riitä.

 

Sen vertauskuvana on se, että Betlehemin kedolla oli pimeää. Ja eräässä joulun profetiassa sanotaan: ”Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa kirkkaus.”

 

Pelkkä ihmisjärki ja reipas mieli ovat sittenkin kuin pimeydessä vaeltava kansa. Loppujen lopuksi nekin istuvat kuoleman varjon maassa. Reippainta ja järkevintäkin ihmistä varjostaa tulossa oleva kuolema. Ihmisjärki ja reipas mieli eivät myöskään pysty poistamaan elämän tarkoituksettomuutta, elämätöntä elämää tai jossain kaiken takana vaanivaa syyllisyyttä.

 

Mutta jouluyönä ihmisjärjen pimeyteen leimahti jouluyön valo. Paimenet ympäröi yht’äkkiä ”Herran kirkkaus”.

 

Se oli heidän edessään. Ja takanaan ja yläpuolellaan; ja se heijastui maastakin. Kaikkialla siinä, missä äsken oli ollut täysi pimeys, nyt siinä oli taivaallinen valo.

 

Tämä tarkoittaa sitä, että joulun sanoma on viesti ihmisen tajunnan ja ymmärryksen ulottumattomista. Se on viesti, jota ihminen ei pysty rakentamaan tieteellä, ei taiteella, ei filosofialla eikä myöskään moraalilla tai kiltillä elämällä. Silti sen valo ympäröi meidät.

 

Joulun sanoma on se, mikä kuului kirkkauden keskeltä, enkelin suusta: ”Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

 

Ihminen ei itse pysty järjellään tai reippaudellaan tai filosofiallaan tai moraalillaan tai rahoillaan tai edes taiteellaan rakentamaan itselleen Vapahtajaa. Tokihan me sellaista koko ajan yritämme. Mutta loppupeleissä on myönnettävä, että ei niistä synny mitään sellaista, mikä riittäisi tyydyttämään elämän janomme tai poistaisi taustalla vaanivan kuoleman pelon ja kaiken turhuuden.

 

Siksi Vanhan testamentin suurin realisti, Saarnaaja, kirjoitti näin:

 

                      ”Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? - - Kaikki tyynni itseänsä  väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata.” (Saarn. 1:2-3, 8)

 

Tätä taustaa vasten voi ymmärtää, mitä enkelin sanat paimenille oikein tarkoittivat: Teille on syntynyt Vapahtaja! Hän on Kristus, Jumalan lupaama auttaja. Hän tuo teille sen elämän täyttymyksen ja vapautuksen syyllisyydestä, kuoleman pelosta ja elämän turhuudesta, jota teidän oma järkenne, reippautenne, tieteenne, filosofianne, moraalinne tai edes taiteenne ei voi teille rakentaa.

 

Huomatkaa, että enkeli ei ilmoittanut vain jotain ideologiaa. Eikä vain jotain elämäntaito-opasta. Hän ilmoitti yhden ihmislapsen syntymän, konkreettisen syntymän, joka oli tapahtunut ajassa ja paikassa: Tänä päivänä, Daavidin kaupungissa Betlehemissä.

 

Siellä Jumalan todellisuus murtautui ja laskeutui tähän maailmaan, tähän tavallisten ihmisten maailmaan, minun ja sinun ja paimenten maailmaan. Marian pojassa. Siksi enkeli sanoi, että kyseessä oli ”suuri ilo kaikelle kansalle”.

 

Tätä asiaa, sitä miten paljon meille ihmisille on Jeesus-lapsessa lahjoitettu, sitä voi kuvata paljon laveamminkin. Sitä tehdään Raamatussa yhtenään. Kuulimme sellaista esim. Psalmista 36, jota Minna Raassina äsken luki tuolta parvelta.

 

-         Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.

Tämä armo, tämä ansaitsematon rakkaus, joka on avara kuin taivas, se on annettu meille Jeesuksessa.

-         Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.

Vapahtajassa meille tullut armo ei ole mikään tunkkainen ideologia. Se on vuoria korkeampi. Se on syvyyksien syvyys, jota ei koskaan voi pohjiin asti mitata, koska se on Jumala itse, ihmiseksi syntyneenä.

-         Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.

Juuri näin mekin jouluna teemme. Juoksemme Taivaallisen Isämme syliin, juoksemme seimen äärelle sellaiseen turvaan, jota oma järkemme, reippautemme tai moraalimme eivät pysty meille antamaan.

-         Sinä ruokit heidät talosi antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.

Kunpa Vanhan testamentin suuri realisti, Saarnaaja, kunpa hänkin olisi päässyt syömään näitä Betlehemin tallin antimia! Kunpa hänkin olisi päässyt juomaan Jeesuksen tuoman jumalallisen ilon virrasta! Silloin hän ei olisi sanonut, että ”kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua”. Hän ei olisi perunut puheensa, että ”väärä ei voi suoristua eikä vajaata voi täydeksi laskea”. Jeesuksen armon takia väärinkin voi suoristua, vajaa ja elämätön elämäkin voi tulla täydeksi.

- Saarnaaja-parka! Hänen olisi pitänyt saada kuulla enkelin sanat: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, Daavidin kaupungissa.” Silloin hänkin olisi voinut elää todeksi myös nämä Psalmin 36 sanat: Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.

 

Joulun salaisuus on uskon salaisuus. Sen voi saada omakseen uskomalla todeksi enkelin sanat: ”Teille on tänä päivänä Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra”.

 

Usko on alussa pieni kuin sinapin siemen. Ihminen ei ehkä itsekään huomaa, kuinka se alkaa kasvaa hänen sydämessään. Mutta jos ihminen pyytää Jumalaa avaamaan hänelle sen, mitä Jeesuksessa meille on lahjoitettu, niin tuo sinapin siemen alkaa vääjäämättä kasvaa.

 

Lopulta siitä kasvaa suuri puu, jonka oksille taivaan linnut tekevät pesänsä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ihmislasten hyvät kyvyt, kuten järki, reipas mieli, tiede, moraali ja taide, ne löytävät uuden, oikean paikkansa. Niiden avulla ei enää tarvitse yrittää pyrkiä Jumalan luo.

Ne vapautuvat Jumalan kiittämiseen ja lähimmäisen rakastamiseen. Näinhän tässäkin messussa juuri taide, kirkkomusiikki toimii.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme. Minä uskon Jumalaan, Isään …