3. adventti 2009

Saarna. Kolmas adventtisunnuntai, 13.12.2009

Matt 11:2-10

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

 

Johannes Kastaja oli aikanaan tosi tunnettu mies, joka sai aikaan paljon kuohuntaa Palestiinassa. Lopulta eräs Herodes Suuren jälkeläisistä heitti hänet vankilaan. Vankilassa viruessaan Johannes kuuli Jeesus Nasaretilaisen ihmeteoista.

 

On hieman kummallista, että hän lähetti opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla?” Tämä tarkoittaa: ”Oletko sinä nyt se Jumalan lupaama 'Herran Voideltu'. Oletko sinä se Vapauttaja, josta minä olen Jumalan käskystä kansalle saarnannut? Vai pitääkö meidän odottaa vielä jotain muuta Messiasta?”

 

Kummallinen tämä kysymys on siksi, että Johannes oli itse kastanut Jeesuksen. Silloin hän oli nähnyt Jumalan ennalta kertoman ennusmerkin toteutuvan: Se jonka päälle sinä näet kyyhkysen laskeutuvan, se on Messias. Ja Johannes oli tällöin itse todistanut kansalle Jeesuksesta: katsokaa, tämä on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.

 

Johannesta oli kuitenkin ruvennut vankilassa epäilyttämään. Tämä johtui siitä, että juutalaiset odottivat poliittista Messiasta. Sellaista, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alta. Jeesus ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään sellaista. Siksi Johannes lähetti kysymään: ”Oletko sinä se, jonka oli määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”

Meille tämä on hyvin merkittävä kertomus. Hyvin helposti mekin epäilemme Jeesusta, loukkaannumme häneen. Voiko hän olla Jumalan Poika? Voiko hän olla minun Vapahtajani? Eihän hän nyt niin kovin kummoista saa aikaan. Edelleen rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Eikä hänen kirkkonsa tunnu saavan mitään aikaiseksi. Seurakunta tupeksii asiansa eikä osaa auttaa ihmisiä sillä tavalla kuin he tarvitsisivat. Ei edes kunnon rantasaunaa ole saanut rakennetuksi!

Miten Jeesus vastasi Johanneksen oppilaille? – ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin. Ja köyhille julistetaan ilosanoma.”

Tätähän Jeesus oli tehnyt. Hän oli parantanut kaikenlaisia sairauksia. Hän oli jopa herättänyt kuolleita; Nainin lesken pojan ja Jairuksen tyttären. Tämän pitäisi Jeesuksen mukaan riittää todisteeksi Johannekselle siitä, että hän tosiaan on Jumalan lupaama Messias. Siitäkin huolimatta, että hän ei ollut ryhtynyt poliittiseksi vapauttajaksi eikä ollut voittanut roomalaisia.

Meillä ei ole tällaisia todisteita nähtävänä Jeesuksesta. Jeesus juurikaan vaikuta seurakuntansa kautta parantumisihmeitä. Minä esimerkiksi olen hänen seurakuntansa kirkkoherra, mutta en ole pystynyt tekemään urani aikana yhtään ihmeparannusta.

Jeesuksen itsensä tekemiin ihmetekoihin voi kuitenkin tutustua historiaa tutkimalla. Sitä kautta on aivan mahdollista vakuuttua siitä, että Jeesus tosiaan oli jumalallinen: Hän paransi sairaita ja herätti kuolleita. Viimeistään hänen oman ylösnousemuksensa ihme osoittaa, että hän oli Messias.

Itse ajattelen, että Jeesuksen ylösnousemuksesta on jäänyt maailmaan todisteita. Nimittäin sille, joka tutkii asioita ennakkoluulottomasti ja puolueettomasti. Eräs ihmeellisin merkki ja todiste on ns. Torinon käärinliina. Se on ikivanha, 4 metriä pitkä pellavaliina, johon on piirtynyt jonkun selvästikin ristillä tapetun henkilön kuvajainen, sekä verinen selkä- että vatsapuoli ja piikkikruunulla haavoitettu kasvokuva. Kasvonpiirteet liinassa ovat aivan samat kuin perinteisissä ikoneissa olevat Kristuksen kasvot. Tiede ei pysty selittämään, miten tuo kuva on syntynyt. Ainakaan sitä ei ole maalattu. Ihmeellisintä on, että kuvajainen on negatiivikuva, niin kuin valokuva negatiivilla, ennen kuin siitä on vedostettu valokuva paperille. Tämä huomattiin vasta, kun valokuvaus keksittiin 1800-luvulla. On runsaasti hyviä perusteita ajatella, että käärinliina on aito Jeesuksen käärinliina ja että hänen ylösnousemuksessaan vaikuttanut voima piirsi negatiivikuvan liinaan.

Torinon käärinliinaan ei toki kristityn tarvitse uskoa. Mutta se tuli nyt mieleeni, koska evankeliumissa käsitellään todisteita puolesta ja vastaan sille, onko Jeesus todella Messias.

Olennaisen todisteen Jeesus antaa itsestään viimeisenä: ”Köyhille julistetaan evankeliumia.” Tätähän hän myös teki, niin kuin hänestä oli Raamatussa ennustettu. Ja niin kuin hän itse luki itsestään profeetta Jesajan kirjasta Nasaretin synagoogassa: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille . . . ”

”Julistamaan evankeliumia köyhille”, mitä se tarkoittaa? – Tähän vastaaminen vaatii hieman taustatietoja. Nimittäin sen, että Jumalan sana eli Raamattu voidaan jakaa lakiin ja evankeliumiin

Laki tarkoittaa Jumalan käskyjä ja vaatimuksia. Jumalan laki on hyvä: ihminen on sen täyttämisen Jumalalle velkaa: Älä pidä muita jumalia, pyhitä lepopäivä, kunnioita isää ja äitiä, älä tapa, älä varasta, älä tee aviorikosta, jne.

Ihminen on kuitenkin syntiensä takia turmeltunut niin, että hän ei mielellään pidä Jumalan lakia. Hän ei pidä sitä sydämensä pohjasta eikä rakkaudesta Jumalaan. Tästä on seurauksena, että pelkkä Jumalan laki saa meissä ihmisissä aikaan jompaakumpaa seuraavista kahdesta: joko 1) väärää ylpeyttä tai sitten 2) epätoivoa. Väärä ylpeys seuraa, kun ihminen ryhtyy täyttämään Jumalan lakia omin voimin ja omilla teoillaan. Hän ei tapa, palvelee Jumalaa, kunnioittaa isää ja äitiä, jne. Mutta näin tehdessään hän ei tarkkaile oman sydämensä tilaa. Silloin häneltä jää huomaamatta, missä tarkoituksessa hän yrittää totella Jumalan lakia: Kauniilla elämällään hän piilottaa itseltään ja muilta sydämessään piilevän vanhan konnan. Jos hän tarkkaisi sydäntään, hän havaitsisi tekevänsä tätä kaikkea haluttomasti ja väkipakolla. Siksi, että pelkää Jumalan tuomiota. Tai siksi että etsii kunniaa, rikkautta ja terveyttä. Ei sellainen ole oikeaa lain noudattamista. Sillä Jumala katsoo ennen kaikkea ihmisen sisimpään. Mutta koska ihminen ei tarkkaa sydäntään, hän ei huomaa tätä vaan ylpistyy ja alkaa pitää itseään muita parempana.

Epätoivo taas seuraa, kun ihminen huomaa sydämensä sellaiseksi kuin se on. Hän huomaa, että hän ei täytä Jumalan lakia puhtaista vaikuttimista eli rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäiseen. Hän oppii tuntemaan, että ulkonaisilla teoilla Jumalan lakia ei voi täyttää, sillä laki vaatii sydämen puhtautta ja rakkautta. Loppujen lopuksi seurauksena on, että ihmisestä tulee sisäisesti köyhä ja kurja Jumalan edessä. Tällaiselle ihmiselle Jumalan laista on hyötyä. Jumalan lain tärkein tehtävä on juuri tässä: se nujertaa ihmisen hengellisen ylpeyden ja kuvitelman siitä, että Jumalan edessä pärjää omia kykyjä pinnistämällä.

Toinen Jumalan sanan osa on evankeliumi eli ilosanoma. Se ei ole lakia eikä käskyjä eikä se vaadi meiltä mitään. Päinvastoin: kun Jumalan sanan ensimmäisen osan eli lain vaikutus on tapahtunut ja sydämessä on syntynyt köyhyys ja kurjuus ja epätoivo omien kykyjen suhteen, silloin koittaa evankeliumin aika. Evankeliumi lupaa ihmiselle ilmaisen armon; suloisen, elävän, ilmaisen armon Jumalan edessä. Evankeliumi sanoo meille, että Jumalan Poika Jeesus Kristus on tehnyt puolestamme kaiken sen, mitä itse emme lakia täyttämällä voi saavuttaa. Hän on täyttänyt Jumalan lain puolestamme. Lisäksi hän on ottanut itse kantaakseen vastuun kaikesta siitä pahasta, millä me olemme Jumalan lakia vastaan rikkoneet.

Tätä on se, mistä Jeesus sanoo: ”köyhille julistetaan evankeliumia”. Jos sinä olet tällainen köyhä ja huomaat omasta sydämestäsi, että et itse voi täyttää Jumalan lain vaatimusta, niin kuule tätä ilosanomaa.

Vaikka minä en ole sellainen pappi, että pystyisin tekemään ihmeparantamisia, niin olen kuitenkin sellainen kirkkoherra, joka pystyn julistamaan sinulle ilosanomaa. Jopa itsensä Jeesuksen valtuuttamana: Juuri sinä saat Jeesuksen tähden anteeksi kaiken sen, millä olet rikkonut Jumalan lain. Samaten sinä saat omalle kontollesi, omalle taivaan tilillesi, kaiken sen Jumalan lain täyttämisen, minkä Jeesus on sinunkin puolesta tehnyt. Saat heittää menemään huonon omatuntosi Jumalan edessä. Saat luopua omasta yrityksestäsi kelvata Jumalalle. Ja saat luopua myös siitä väärästä ylpeydestä, joka tästä on seurannut. Et sinä ole Jumalan edessä sen kummoisempi kuin me muutkaan. Eikä sinun tarvitse olla. Köyhille julistettava evankeliumi lupaa meille kaikille, että me kelpaamme Jumalalle Jeesuksen vuoksi. Ei omien tekojemme vuoksi, vaan siksi, että hänet on kasteessa annettu omaksemme.

Tämän asian todesta ottaminen ja kokeminen, se todistaa meille varmasti ja sisäisesti, että Jeesus tosiaan oli ”se jonka oli määrä tulla”. Meidän ei enää tarvitse odottaa ketään muuta pelastajaa tai elämän merkityksen antajaa. Sellaiset mahdollisesti aidot (tai sitten mahdollisesti väärennetyt) Jeesuksen ylösnousemuksen todisteet, kuten Torinon käärinliina, ne ovat kyllä mielenkiintoisia. Mutta ne ovat niin vaikeita ja monitulkintaisia, ettei useimmilla meistä ole mahdollisuuksia perehtyä todisteisiin ja vastatodisteisiin. Paljon helpompaa, mutta myös tehokkaampaa on kuulla evankeliumia, ilosanomaa siitä, kuinka minäkin saan elää Jumalan yhteydessä Jeesuksen ansion varassa. Silloin voi itse sisäisesti vakuuttua siitä, että hän tosiaan oli ”se, jonka oli määrä tulla”.

Tunnustakaamme yhteinen kristillinen uskomme: Minä uskon …