Saarna 2.8.09 Savonlinnan Tuomiokirkko

Saarna, 9. sunnuntai helluntaista

Hepr 12:14-17

 

(Lue evankeliumiteksti Matt 7:24-29)

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

 

Tämän sunnuntain aiheena on ”totuus ja harja”. Sitähän Jeesuskin käsitteli tuossa äsken kuulemassamme evankeliumitekstissä.

 

Ajattelin tänään kuitenkin saarnata aiemmin kuulemastamme tekstistä, Heprealaiskirjeen 12 luvun jakeista 14-17. Siinä sanottiin näin

 

"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa”. Miksi? - "Ettei mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota". Tämä on aika ihmeellisesti sanottu. Usein me ajattelemme, että liika armahtaminen saa aikaan häiriötä, kun ihmiset alkavat  velttoilla ja menettävät moraalisen selkärankansa. Mutta tämä teksti sanoo toisin: Jos yksikin ihminen jää vaille Jumalan armoa, niin juuri siitä juuresta, puuttuvasta armosta, siitä kasvaa katkeruus ja se saastuttaa ympäristönsä ja monet muut ihmiset.

Rippikoulussa opetetaan: Sana armo tulee seuraavien sanojen alkukirjaimista: Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni. Armo ei vaadi mitään ansioita. Armossa ei kysytä mitään siitä, miten olet elänyt, oikein vai väärin.

Jumalan käskyt ovat suunnaltaan aivan toiset. Ne eivät anna, ne vaativat. Käskyissä toimii sama Jumala kuin armossakin, mutta eri tavalla. Hän ei anna, vaan vaatii toimimaan ja tekemään: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakasta Jumalaa yli kaiken. Tee hyvää. Ole tietynlainen.

Armossa ja käskyissä toimii sama Jumala, mutta eri tavoilla. Tämä on tajuttava, jotta emme sekoittaisi Jumalan armoa Jumalan käskyyn ja Jumalan käskyä Jumalan armoon. Muutoin menetämme molemmat ja seurauksena on inhimillistä moralismia. Se ei enää ole Jumalan virvoittavaa sanaa.

Meillä ihmisillä on niin arka ja levoton omatunto Jumalan edessä, että emme millään tahdo uskoa siihen, että Jeesuksen Kristuksen takia meillä on sovinto Jumalan kanssa. Siksi me helposti sotkemme Jumalan lain ja Jumalan armon toisiimme. Yritämme omien ansioidemme avulla ansaita armon. Sellainen on meille niin luontaista, että Raamattu varoittaa siitä jatkuvasti.


"Meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme" (Room 5:1-2). Näin apostoli Paavali kirjoittaa kristityn elämästä. - "Meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme". Usko on pysymistä tässä totuudessa. Kristityn on levättävä Jeesuksen meille ansaitseman armon varassa koko painollaan. Mitään osaa itsestään ei saa yrittää korjailla Jumalalle kelpaavaksi. Toinen on ansainnut sinulle armon, nimittäin Jeesus Kristus. Sen uskon varassa on elettävä.

 

Tai Kolossalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa näin: ”Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.” (Kol 1:21-23).

 

Ehdottomasti tärkeintä on pysyä tällä perustalla. Uskoa se todeksi, olla horjahtamatta pois toivomasta, että se pätee minunkin kohdallani. Tämä on sitä samaa, mistä Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Pitäkää huoli, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa.”

 

Eli on uskottava näin: ”Jeesus kärsi kuoleman asettaakseen minut pyhänä, nuhteettomana ja moitteettomana Jumalan eteen. Minun on vain pysyttävä lujana tässä totuudessa, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka kuulemani evankeliumi minulle antaa.”

 

Sinusta ei tietenkään itse tunnu siltä, että olet Jumalan edessä pyhä, nuhteeton ja moitteeton. Mutta sinun on silti pitäydyttävä siihen, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat tapahtuneet sinun vuoksesi, jotta sinä niiden takia olisit Jumalalle kelpaava. Jotta sinä olisit hänen silmissään pyhä, nuhteeton ja moitteeton; Jeesuksen vuoksi, vaikka itsessäsi et olekaan.

 

Sinun on pysyttävä tässä armossa. Uskottava, että se on totta. Pitäydyttävä horjumatta siinä toivossa, että Jeesuksen kuolema on tehnyt lopullisen sovinnon sinun ja Jumalan välille.

 

Jumalan armon hukkaaminen on sitä, että ihminen horjahtaa pois tältä perustalta. Tai ei koskaan opettele sillä seisomaan. Silloin hän rupeaa itse varmistelemaan sitä, että kelpaisi Jumalalle.

Mutta mitä päivän teksti tästä sanoo tällaisesta armon hukkaamisesta? Se sanoo: "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä".

Nimittäin jos ihminen ei perusta koko Jumala-suhdettaan yksinomaan Jeesuksen armon varaan, hän on salassa katkera Jumalalle ja elämälle. Miksi? - Koska silloin hän väistämättä yrittää ansaita jotain Jumalalta. Uskonnosta tulee raadantaa, orjan työtä. Ja salassa ihminen katkeroituu.

 

Monet ajattelevat, että puhdas armo kuuluu vain uskonelämän alkuun. Kun on tultu uskoon ja opittu elämään kristittyinä ja pyhitytty, niin sitten sitä armoa tarvitaan vähemmän, koska osataan jo elää Jumalan käskyjen mukaan. Mutta tämä on väärä ajatus. Niin kuin Paavali sanoo: "Meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme" (Room 5:1-2).

 

Ei Kristuksen avaama pääsy armoon ole vain uskonelämän alussa. Hän sanoo "armo, jossa me nyt lujasti pysymme". Puhtaassa armossa on pysyttävä koko ajan. Se on sama perusta kokeneelle kristitylle ja vasta kääntyneelle.  Itsessään molemmat ovat peruuttamattoman syntisiä ja itsekkäitä. Yksin Kristuksen heille hankkiman armon varassa he ovat pyhiä, nuhteettomia ja moitteettomia.

Joskus sanotaan, että uskoon voi tulla avaamalla sydämensä Jeesukselle. Toisaalta tämä voi olla hyvä neuvo joillekin. Mutta minä uskon, että Suomi on täynnä ihmisiä, jotka ovat yrittäneet monta monituista kertaa totella vaatimusta "Tee ratkaisusi. Avaa sydämesi Jeesukselle!". Eivätkä ole onnistuneet. Heitä on luultavasti täällä kirkossakin. Miksi he eivät tulleet uskoon? - Siksikö, että he eivät ole antautuneet kokosydämisesti Jumalalle. - Ei, vaan siksi, että tällainen julistus on jättänyt heidät osattomiksi Jumalan armosta.

Sillä Jumalan käskyn lopullinen ja täydellinen muoto on: "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi". Se on oikean Jumalan käsky ja vaatimus meille jokaiselle. Nykyajan kielelle käännettynä se kuuluu näin: "Avaa sydämesi kokonaan Jeesukselle".

Mutta rakkaat ystävät. Ei ihminen voi tulla Jeesuksen luo yrittämällä täyttää Jumalan vaatimusta. Ei se onnistu, kun kyseessä ovat Jumalan maallista elämää koskevat vaatimukset, kuten "rakasta lähimmäistäsi". Miten se sitten onnistuisi, kun kyseessä on Jumalan suurin käsky ja tärkein vaatimus "Tee ratkaisusi. Anna koko elämäsi Jeesukselle!". Miten syntinen ihminen voisi sen tehdä? Eihän ihminen pysty sydämestään täyttämään pienempiäkään Jumalan käskyjä, miten sitten tämän suurimman?  

Ja miten tällaisen vaatimuksen edessä voisi syntyä luottamus Kristuksen armoon? Armohan on jotain, missä meille annetaan ilmaiseksi, ansiotta, Jeesuksen tähden. Ei se ole mitään, missä meiltä vaaditaan.

Tästä huomaamme kuinka aiheellinen on kehotus "Pitäkää huolta siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta". Meillä on aina jatkuvana kiusauksena muuttaa Kristuksen armo vaatimukseksi ja käskyksi sekä itsellemme että muille. Sekä uskonelämän alussa, että sen kuluessa.

Sinä, joka olet yrittänyt löytää uskon noudattamalla käskyä "Tee ratkaisusi. Anna elämäsi Jeesukselle". Sinulle haluaisin sanoa: ei ole ihme, jos et ole onnistunut. Jumalaa ei voi löytää vaatimuksen kautta. Jumala haluaa, että hänet löydetään armon kautta. Ei antamalla hänelle, vaan ottamalla häneltä vastaan ilmainen lahja. Jättäytymällä Kristuksen ansion varaan sellaisena syntisenä ja vailla uskoa olevana, kuin on. Pitäytymällä siihen, että sinulla on Jeesuksen vuoksi rauha Jumalan kanssa, koska hän on kuolemallaan avannut sinulle pääsyn tähän armoon.

Tunnustakaamme yhteen ääneen yhteinen kristillinen uskomme. Siinä pitäydymme siihen, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme, armosta.