Helluntaisaarna 2009

 

Helluntaisaarna 2009

Savonlinnan Tuomiokirkko

Joh 3:16-21

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,

 

Äsken kuulemamme pienoisevankeliumi on Raamatun ehkä ihanin kohta. Jokaisen kristityn pitää osata se ulkoa. Ainakin kerran päivässä meidän kannattaa nostaa se aivoistamme esiin ja antaa sen painua sydämeen: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jne.”  Tästä Raamatun kohdasta on nimittäin paljon hyötyä. Se voi tehdä surullisesta iloisen. Se voi antaa toivottomalle toivon, nimittäin jos sen uskoo todeksi. Luther sanoo jopa, että se voi herättää kuoleman tuskan vallassa olevan henkiin.

 

Aina emme voi siihen uskoa. Mutta jo se, että ihminen lausuu pienoisevankeliumin ääneen ja samalla miettii sanoja, jo se vaikuttaa. Nämä eivät nimittäin ole tavallisia sanoja. Niissä on läsnä Jumalan Pyhä Henki. Hän selittää nuo sanat ihmisen sydämelle ja lämmittää ne niin, että ne antavat rauhan ja ilon. Siksi tämä teksti on valittu helluntain, Pyhän Hengen vuodattamisen muistopäivän tekstiksi.

 

Ihmisvoimin uskoa ei synny, mutta pyydämme, että nytkin Jumalan Henki selittäisi pienoisevankeliumin meille niin, että löytäisimme siitä ilon sydämillemme.

 

Jeesus puhui nämä sanat Nikodeemukselle, ja se oli hyvin lohdullinen puhe: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.

 

Jeesus ikään kuin maalaa näillä sanoilla eteemme suloisen kuvan Jumalasta. Hän sanoo Nikodeemukselle ja meille: Katso ihminen, tässä kuvaan sinulle a) suurimman antajan, b) kaikkein kauneimman antamisen syyn  c) suurimman mahdollisen lahjan ja d) tärkeimmän vaikutuksen, joka millään lahjalla voi olla.

 

A. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi …”. Jos saisin lahjan Yhdysvaltain presidentiltä, niin se olisi suurta. Jos saisin lahjan YK:n pääsihteeriltä, niin olisin siitäkin aivan älyttömän iloinen. Mutta tässä antaja ei ole pääsihteeri, ei Obama. Hän on Jumala itse, Kaikkivaltias, käsittämätön, kaiken Luoja ja ylläpitäjä. Jumala on niin suuri, että hän on tehnyt kaiken, pienimmästä alkeishiukkasesta suurimpaan galaksiin asti. Häneen verrattuna Obama, YK ja koko maailma on tyhjän arvoinen.

 

Jos Obaman antama lahja tekee iloiseksi ja antaa ihmiselle erityisen arvon, niin mikä arvo onkaan sillä ihmisellä, joka saa lahjan Kaikkivaltiaalta!

 

B. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon …” Koska Jumala on ääretön ja sanoin kuvaamaton ja hyvä, myös hänen antamisen tapansa on ääretön ja sanoin kuvaamaton ja hyvä. Antaahan voi monenlaisten vaikuttimien vuoksi. Antaa voi palkaksi ja ansiosta. Tai antaa voi siksi, että on reilu ja tasapuolinen tai että se kuuluu asiaan. Antaa voi myös siksi, että saisi aikanaan vastalahjan tai vastapalveluksen.

 

Mutta jos joku antaa lahjan rakkaudesta, niin se on suurta. Rakkaus on nimittäin kaikista hyveistä paras ja kaunein ja siksi rakkaudesta annettu lahja on paras. Jos rakastaa jotakuta, niin silloin panee peliin koko mielensä, omaisuutensa, kunniansa ja jopa ruumiinsa. Vapaaehtoisesti ja halusta. Näin Jumala teki, kun hän lähetti Poikansa maailmaan. Hänet ajoi siihen rakkaus maailmaa ja sen ihmisiä kohtaan. Ei hyöty. Ei vastalahja. Ei reiluus tai tasapuolisuus. Vaan rakkaus.

 

C. ”… että hän antoi ainoan Poikansa”. Jumalan antama lahja on suurin mahdollinen, ja myös se tekee Jeesuksen maalaamasta kuvasta suloisen. On kyllä niin, että rakkaudesta annettu pienikin lahja on hieno, vaikkapa lapsen päiväkodissa askartelema isänpäiväkortti. Mutta silti on niinkin, että jos rakkaudesta annettu lahja on vaikkapa hieno auto tai kallis moottoripyörä, niin kyllä sellainen lahja on vielä parempi ja ilahduttaa vielä enemmän kuin rakkaudesta annettu kortti.

 

Jumalan Poika on autoa ja moottoripyörää suurempi lahja. Hän on koko olemassaolon syvin merkitys. Hän on kaiken perustana oleva ilo ja kauneus, koska hänen kauttaan kaikki on luotu.

 

Lahjan suuruudesta kertoo myös se, kuinka merkittävä uhraus se on lahjan antajalle. Näinhän Jeesuskin opetti kertomuksessa lesken rovosta ja kolehtiarkusta: ”Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut. Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mitä hänellä oli.” (Luuk 21:3-4)

 

Isälle Jumalalle hänen ainoa Poikansa oli ”koko hänen elämisensä, kaikki mitä hänellä oli”. Pojan antaminen maailmaan teki Isälle kipeää. Tästä on monia vertauskuvia Raamatussa. Eräs sellainen on kertomus Abrahamin uhrista. Siinä Abraham joutuu antamaan ainoan poikansa, Iisakin. Jumala sanoi hänelle: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon.” (1 Moos 22:2). Tuon merkillisen kertomuksen syvin tarkoitus paljastuu siitä, että Jumalan Abrahamille määräämä vuori oli lähellä Golgatan mäkeä, jolle Jeesuksen risti pystytettiin. Abraham on Jumalan vertauskuva. Vertauskuva siitä, kuinka määrättömän suuri uhraus Jumalalle oli, kun hän rakkautensa vuoksi antoi rakkaan Poikansa Jeesuksen uhriksi meidän edestämme.

 

D. ”ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Tässä on kuvattuna suurin ja tärkein vaikutus, joka millään lahjalla voi olla. Tämä lahja pelastaa sen saajan tuholta.

 

Kadotus tarkoittaa kuolemaa, elämän loppumista, iankaikkista eroa Jumalasta. Tämä lahja pelastaa kadotukselta, sillä se antaa iankaikkisen elämän, joka ei koskaan lopu.

 

Jumalan lahja pelastaa myös henkiseltä kadotukselta, myös tässä elämässä. Jumalan Pojassa Jeesuksessa on nimittäin myös ajallisen elämän syvin merkitys ja tarkoitus. Ihmisen kaipuuta rauhaan ja hyvään elämään ei voi täyttää raha, ei menestys, ei mielenkiintoiset tavarat, ei ihmisten arvostus, ei nautinto. Sen voi täyttää vain Jumala itse. Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi, jotta hän tulisi meidän tasollemme, meidän kaltaiseksemme, sellaiseksi, jonka kanssa me voimme olla tekemisissä. Lisäksi Jeesus sovitti syyllisyytemme Jumalan edessä, kuolemalla meidän syntiemme vuoksi. Meidän ei enää tarvitse yrittää kelvata Jumalalle tai itsellemme tai toisille omien tekojemme tai menestyksekkään uramme kautta. Jeesus on annettu kuolemaan, että me pelastuisimme syyllisyydeltä, merkityksettömyydeltä, elämättömältä elämältä. Jo nyt, tässä elämässä. Sama pelastus jatkuu hänen vaikuttamanaan myös kuoleman jälkeen.

 

Tämä voi totisesti antaa ilon vastoinkäymisissäkin. Meidän pitää ajatella näin: Vaikka minä epäonnistuisin tässä elämässä aivan kokonaan, Jeesuksessa minulle on silti lahjoitettu iankaikkinen elämä. Vaikka tekisin vararikon, perheeni hajoaisi ja vajoaisin puliukoksi tai

- mummoksi, silti tämän elämän päästä pääsen iankaikkiseen elämään, Jeesuksen vuoksi. Eikä se ole mitään tylsää harpun soittoa pilven päällä. Se on Elämää, isolla kirjaimella kirjoitettuna, koska se on elämää elämän Luojan yhteydessä. Eikä se lopu koskaan

 

Miten tämä saadaan omaksi, tämä kaikkein suurimman antajan, kaikkein jaloimmasta syystä antama, kaikkein suurin lahja, jolla on kaikkein merkittävin vaikutus? Miten se otetaan vastaan?

 

”… ettei yksikään, joka häneen uskoo …” Siis uskomalla. Ei kättä ojentamalla, ei kuponkia lähettämällä, ei soittamalla palvelunumerooon. Vaan olemalla hiljaa, tekemättä itse mitään, pelkästään uskomalla todeksi Jeesuksessa meille annettu lahja. Jeesus sanoo meille kuin vauvalle, jota syötetään: Ole rauhallisesti, älä tee mitään, avaa suusi ja anna minun lusikoida sisään pelastuksen lahja.

 

Moni meistä sanoo: ”Niin, mutta kun minä en voi uskoa. En minä ole uskovainen, enkä osaa uskovaisten tapoja. Tämä on kyllä kaunista, mutta ei se koske minua, vaikka ehkä haluaisinkin.”

 

Tämän vastaväitteen vuoksi meidän pitää jaksaa vielä pikkuisen tarkastella tätä Jeesuksen maalaamaa suloista kuvaa, sen olennaisinta yksityiskohtaa.

 

Kenelle Jumala on tämän lahjansa antanut?  - Maailmalle. Koko maailmalle. Ei vain pyhille ihmisille, ei vain uskovaisille! Vaan koko maailmalle. Eli kaikille ihmisille, jotka tällä maapallolla ovat. Riippumatta siitä, ovatko he tavallisia keskivertoihmisiä, rikollisia, pikkurikollisia tai äiti Teresoita.

 

Uskotko sinä kuuluvasi tähän maailmaan? Uskotko sinä olevasi ihminen? Jos et usko, niin tee pieni testi: Tartu nenääsi. Onko se ihmisen nenä? Jos on, niin sinä voit uskoa pienoisevankeliumin koskevan nimenomaan ja juuri sinua. Jumala on rakastanut sinua niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, ettet sinä joutuisi kadotukseen tässä elämässä tai tulevassa, vaan uskomalla Jeesukseen saat iankaikkisen elämän.

 

No uskotko? Koskeeko pienoisevankeliumi sinua? -  Oliko se ihmisen nenä? Jos oli, niin nouskaamme tunnustamaan yhdessä yhteinen kristillinen uskomme. Minä uskon …