Hiljaisen viikon maanantai 09

 

Hiljaisen viikon maanantain iltakirkon puhe 2009. Teksti Matt 26:30-56

 

Savonlinnan Tuomiokirkko

Sammeli Juntunen

 

(perustuu vahvasti A. Fibigerin teokseen Jumalan Karitsa. Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimisen ja kuoleman historia. Suomen Lähetysseura, Helsnki 1926. Tanskankielinen alkuteos 1911)

 

Tänään hiljaisen viikon maanantaina muistelemme Getsemanen puutarhan tapahtumia, vaikka ne oikeastaan tapahtuivat kiirastorstaina.

 

Jeesus lähti kiirastorstain pääsiäisaterian jälkeen opetuslastensa kanssa ulos, yöhön.

 

Mutta sitä ennen, mitä he tekivät?  He lauloivat kiitosvirren. Verinen kärsimysnäytelmä alkaa kiitosvirrellä.

 

Kiitosvirsi vahvistaa sydäntä. Jeesus oli täynnä murhetta, mutta sen keskellä Jumalan rauha tuki häntä. Siitä nousi kiitosvirsi. Ja kiitosvirsi toi sen Jumalan rauhan hänen sydämeensä.

 

Kiitosvirren jälkeen he lähtivät yläsalista ulos. Oli keskiyö, kun tuo pieni joukko kulki Jerusalemin hiljaisia katuja. Yksi puuttui joukosta. Juudas Iskariot oli lähtenyt pois kesken pääsiäisaterian.

 

He eivät varmaankaan paljon puhuneet matkalla. Tuska painosti opetuslasten mieliä ja oli sitonut heidän kielensä.

 

Kulkiessaan halki öisen kaupungin, Jeesus sanoi heille: ”Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenen maahan ja lauman lampaat joutuvat hajalle.” Se oli lainaus profeetta Sakariaan kirjasta (13:7). Jeesuksen sielun läpi kävi väristys. Oli kuin hän olisi etäältä kuullut, kuinka hänen ristiään jo rakennettiin.

 

Mitä ihmeellistä puhetta tuo Sakariaan kirjan kohta on? – Miksi paimenta pitää lyödä? Susia lyödään, rosvoja lyödään. Mutta miksi paimenta pitää lyödä, varsinkaan hyvää paimenta? –

 

Jeesuksella oli mielessään tähän vastaus, Jesajan kirjan kertomus ”Herran kärsivästä palvelijasta”, jonka päälle Herra katsoi hyväksi panna kaikkien ihmisten syntikuorman. Siksi paimenta lyötäisiin ja opetuslapset hajaantuisivat.

 

Mutta samalla, tuon sielun väristyksen kanssa lähes samaan aikaan, Jeesuksen mielessä on jo se, mitä hänen kauhean kohtalonsa jälkeen seuraisi: ”Mutta kuolleista noustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.”

 

Silloin Pietari sanoi: Vaikka muut jättäisivät sinut, minä en jätä. Jeesus sanoi, että vielä samana yönä Pietari kieltäisi hänet kolme kertaa. Pietarin piti kuitenkin saada viimeinen sana. Hän uhosi, että mieluummin vaikka kuolisi kuin kieltäisi Jeesuksen. Mutta Jeesus tiesi Pietarin, eikä sanonut tästä asiasta enää mitään.

 

Sitten he saapuivat Getsemane –nimiseen puutarhaan. Jeesus sanoi kahdeksalle opetuslapselleen: ”Jääkää te tähän siksi aikaa, kun minä käyn tuolla rukoilemassa.” Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja meni kauemmas heidän kanssaan.

 

Miksi hän otti heidät mukaansa? – Koska Pietari, Jaakob ja Johannes olivat Jeesuksen parhaat ystävät. Ystävä on sellainen ihminen, jonka mieluimmin tahtoo pitää luonaan elämänsä onnellisimpina ja vaikeimpina hetkinä. Ystäviämme ovat ne ihmiset, joita ajatuksemme suuressa ilossa tai suuressa surussa ensin hakevat, niin että ajattelemme: Jospa hän olisi nyt luonani!

 

Rakas ja uskollinen Vapahtaja! Sinä käyt kärsimistäsi kohti ja sinulla on kolme ystävää mukanasi.

 

Onnellinen ja rikas on se, jolla on edes kolme ystävää, joihin voi luottaa! Jeesuksella oli, ainakin oman tunteensa ja oman kiintymyksensä perusteella.

 

Siksi hän uskoutui heille ja sanoi: ”Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa kanssani.”

 

Sellaisena Jaakob, Johannes ja Pietari eivät vielä koskaan olleet nähneet Jeesusta. He olivat nähneet hänet tyynenä, hymy huulillaan. Jopa silloin, kun he itse olivat pelänneet hukkuvansa, veneessä Gennesaretin myrskyävällä järvellä. He olivat nähneet, kuinka hän turvallisena ja varmana oli kävellyt vihamielisen ihmisjoukon läpi, joka oli Nasaretissa aikonut syöstä hänet alas kallionjyrkänteeltä.

 

Mutta nyt Jeesus oli kuin toinen mies. Nyt täyttyivät psalmin 116:3 sanat ”Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe.” Jeesus havahtui lopullisesti siihen, että hänellä oli edessä hyvin tuskallinen kuolema. Itsesuojeluvaisto taisteli hänessä kuoleman kauhun kanssa.

 

Hän jätti kolme ystäväänsä vähäksi aikaa ja meni kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni.” Se tarkoittaa: ”Jumala, Isäni, jos on jokin muu keino, jolla ihmiskunta voisi pelastua kuin minun kärsimykseni ja kuolemani, niin toteuta se. Sinä olet Kaikkivaltias, voit toteuttaa jonkin muunkin tavan. Keksi jokin keino, ota tämä katkera malja minulta pois!”

 

Mutta heti sen jälkeen hän hillitsee sielunsa ja sanoo täynnä murhetta: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”

 

Ei pidä luulla, että tuo rukoustaistelu ja myöntyminen tapahtui heti. Jeesus rukoili useita tunteja. Välillä hän kävi hakemassa tukea kolmelta ystävältään, jotka oli halunnut mukaansa elämänsä vaikeimpaan hetkeen.

 

Mutta he eivät olleet edes sen verran luotettavia ystäviä, että olisivat jaksaneet pysyä hereillä. He eivät oikeasti välittäneet, vaikka puheissaan sanoivat välittävänsä.

 

Jeesus rukoili kolmeen kertaan Isäänsä säästämään hänet. Kun hän kolmannen kerran palasi nukkuvien opetuslastensa luo, hän oli valmis suostumaan Jumalan tahtoon. Hän ei enää pyytänyt vapautusta, vaan sanoi: ”Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, nyt me lähdemme! Minun kavaltajani on jo lähellä.”

 

Jumala ei kuullut Jeesuksen rukousta siten, että hän olisi toteuttanut Jeesuksen pyynnön. Hänen oli juotava se katkera malja ja kärsittävä meidän syntiemme vuoksi.

 

Mutta silti Jumala kuuli Jeesuksen rukouksen. Miten? – Sillä tavalla, että Jeesus sai takaisin Jumalan rauhan sydämeensä ja Jumalan voiman tuekseen. Hän ei enää ollut kuoleman kauhun vallassa. Kauhun keskellä hänellä oli rauha. Siksi hän sanoi rohkeasti: ”Hetki on tullut. Nouskaa, nyt me lähdemme.”

 

Tämä Jumalan rauha ei jättänyt Jeesusta koko kärsimyksen aikana. Hän kesti vaiti ja puolustautumatta väärän oikeudenkäynnin. Hän kesti ruoskimisen, pilkkaamisen, ristin kantamisen ja sille naulaamisen. Sydämessä olevan Jumalan rauhan tähden.

 

Mutta lopulta hän joutui menettämään Jumalan rauhankin. Se tapahtui silloin, kun hän huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!”

 

Mutta tässä vaiheessa, Getsemanessa, Jeesus oli vielä rukouksen antaman rauhan vahvistama. Juudas ja aseistettu miesjoukko tuli. Mutta Jeesus ei pelännyt Juudasta eikä miesjoukkoa. Hän otti vastaan kavaltajansa kylmän suudelman tyynenä.

 

Hän käski Pietaria laittamaan miekkansa tuppeen, kun tämä oli lyönyt korvan pois ylipapin palvelijalta.

 

Hän tiesi, että jos hän haluaisi, hän voisi pyytää Isältään 12 legioonaa enkeleitä avukseen, ja Isä lähettäisi ne hänelle.

 

Mutta hän ei tahtonut. Hän suostui siihen, että hänen oli oltava se Herran  kärsivä palvelija, jonka Jumala oli luvannut tulevaksi Pyhissä Kirjoituksissa.

 

Siksi hän sanoi miesjoukolle: ”Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. Minä olen joka päivä istunut temppelissä opettamassa, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen.”

 

Mitkä kirjoitukset? Esim. tämä ennustus Messiaasta: ”Hänet luettiin rikollisten joukkoon.” (Jes 53:12). Hänen piti joutua rikollisen asemaan, koska hänestä piti tulla myös rikollisten syntien sovittaja. Vankilakundien Vapahtaja.

 

Silloin kaikki tämä meni kaikkien 11 opetuslapsen ymmärryksen ja sietokyvyn yli. He kaikki pakenivat ja jättivät Jeesuksen vangitsijoidensa käsiin.

 

Pakenetko sinäkin? Onko sinulle liian rankkaa, että tämä viaton, jalo, eettinen opettaja väittää olevansa ihmiskunnan syntien sovittaja, jonka piti juoda näin katkera malja. Myös sinun syntiesi sovitukseksi. Vai jaksatko sinä seurata mitä hänelle myöhemmin tapahtui, ylipapin pihassa, Herodeksen luona, Pilatuksen luona, Golgatalla.

 

Vain jos jaksat seurata piinaviikon läpi, voit ymmärtää, että se, mitä tapahtui pääsiäisen aamuna, että sekin koskee sinua. Että Vapahtaja ei ole pelkästään kärsinyt ja kuollut, vaan että hän on myös noussut kuolleista.