Jouluyö 2008

 

Saarna jouluyönä 23.-24.12.2008

Savonlinnan Tuomiokirkko

 

Luuk 2:1-20

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

 

Tästä tutusta jouluevankeliumista tulee ensinnä mieleeni se, kuinka köyhiin ja kurjiin oloihin Vapahtajamme syntyi. Joosefin ja Marian piti lähteä aasilla yli 100 kilometrin matkalle. Ja Maria oli raskaana, synnyttämäisillään. Miten rasittava matka se onkaan ollut Jumalan äidille!

 

Ja sitten kun he vihdoin saapuivat verolle pantaviksi Betlehemiin, heille ei löytynyt mitään majapaikkaa. Millaista se onkaan ollut! Raskaana, ei minkäänlaista yösijaa saatavissa.

 

Tämä kaikki osoittaa, kuinka Jeesus Kristus on köyhien ja heikkojen Vapahtaja. Rikkaat ja vahvat naiset saivat synnyttää kotona, kätilöiden auttamina. Mutta Vapahtaja ei saanut syntyä näin. Eikä hänen äitinsä saanut synnyttää näin. Tämä siksi, että me tajuaisimme: kukaan meistä ei ole niin kurja, ettei Jeesus olisi ollut sitä myös.

 

Tämä ei koske vain aineellista rikkautta. Monet meistä ovat rikkaita ulkoisesti, mutta sisällä on tyhjyys. Myös tällaista sisäisesti toivotonta ja kurjaa Jumala tahtoo rohkaista sillä, että hänen Poikansa tuli maailmaan näin vaatimattomalla ja alhaisella tavalla. Siksi hän on sinunkin Vapahtajasi, olitpa ulkoisesti tai sisäisesti kurja.

 

Ajatellaan seuraavaksi hetken Joosefia: millainen epätoivo hänellä onkaan täytynyt olla. Marian synnyttämisen aika tuli, mutta perhettä ei otettu majataloon. Kadulleko Marian pitäisi synnyttää?!  Joosef aivan varmasti rukoili mielessään: Jumala auta nyt! Nyt tarvitsemme apuasi enemmän kuin koskaan.

 

Jumala teki pienen ihmeen juuri kun sellaista eniten kaivattiin: Löytyi talli. Löytyi pehmeä heinäkasa, jossa Maria saattoi synnyttää. Löytyi eläinten syöttökaukalo, johon vastasyntyneen saattoi kapaloida nukkumaan. Ei heillä ollut mitään hätää, vaikka Messiaan syntymäpaikka ei ollut kovin kunniakas. Tällaista Jumalan toiminta usein on.

 

Tämä on se tapahtuma, jossa Jumalan Poika tuli maailmaan. Se on valtava asia, se on koko meidän pelastuksemme perusta.

 

Mutta se ei sittenkään ole aivan riittävä.

 

Lisäksi tarvitaan sitä, että meille kerrotaan tuon tapahtuman merkitys. Mitä se tarkoittaa, mitä se hyödyttää, että Jeesus syntyi talliin neitsyt Mariasta. Siihen tarvitaan sanoja, Jumalan sanoja, jotka kertovat meille tuon pelastavan tapahtuman merkityksen.

 

Nämä sanat tulivat ihmiskunnalle yöllä kedolla. Siellä oli paimenia vartioimassa yöllä laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli. Ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.

 

Paimenet pelästyivät. Sitten seurasivat ne Jumalan sanat, jotka kertovat meille talliin syntyneen lapsen merkityksen meille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja."

 

Ilman näitä sanoja me emme hyötyisi Jeesuksesta mitään. Mutta näihin jumalallisiin sanoihin tarttumalla saamme itsellemme sen, mitä joulu meille merkitsee.

 

Olennainen on enkelin sana "teille". Minä ilmoitan teille suuren ilon. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.

 

Tuo teille ei tarkoita ainoastaan paimenia. Vaan se tarkoittaa myös meitä. Sinua ja minua. Tämä johtuu siitä, että enkeli sanoi: "Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle." Mekin olemme tuota kaikkea kansaa.

 

Jouluevankeliumin "teille" pitäisi kirjoittaa isoilla kirjaimilla jokaiseen sydämeen: MINULLE, SINULLE, MEILLE.

 

Se menee nimittäin niin vaikeasti meille perille. Syynä on se sama, mitä paimenillakin oli. He pelästyivät. Mekin pelästymme usein Jumalaa. Arka sydän sävähtää: "En minä ole niin kuin ne uskovaiset, jotka ymmärtää Jumala-asioiden päälle."

 

Mutta se on harhaluulo. Nimittäin enkeli ilmestyi paimenille. Betlehemin kedon paimenet eivät olleet mitään suloisia paimenidyllin edustajia. Eivätkä he olleet uskovaisia. He olivat karkeita raskaan, mutta tuottoisan työn raatajia, jotka eivät paljoa perustaneet synagoogassa käynnistä, koska he eivät ehtineet. Heidän piti olla töissä koko ajan, vahtimassa laumaa.

 

Eivät he välttämättä olleet köyhiä. Lampaiden hoito oli Jerusalemin lähettyvillä kannattavaa liiketoimintaa. Jerusalemin temppeliin tarvittiin näet valtavat määrät lampaita, uhreiksi. Siksi kaupunkia ympäröivällä maaseudulla Juudeassa ja Betlehemissä pidettiin suuria lammaslaumoja. Joittenkin laumojen paimenet olivat palkattuja siihen hommaan, toiset paimenet taas omistivat itse laumansa.

 

Mutta ketkään paimenista eivät olleet erityisen hurskaita. Kuten sanottua, heiltä ei jäänyt aikaa sapatin pyhittämiseen. He olivat materialisteja, ehkä hyvinkin toimeentulevia, mutta vieraantuneita uskonasioista.

 

Näille ihmisille enkeli ilmestyi ja sanoi: "Minä ilmoitan teille suuren ilon. Teille on tänä päivänä syntynyt Daavidin kaupungissa Vapahtaja."

 

Jos se suuri ilo on tullut heillekin, on se silloin tullut meillekin, sinulle ja minulle. Jos se Vapahtaja on syntynyt heille, on se syntynyt meillekin. Hekin pelästyivät, ja niin kuuluukin. Mutta sitten Jumalan enkeli sanoi: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman."

 

Näin siis Jumala antoi Vapahtajan merkityksen kertovat sanansa sisäisesti kurjille ihmisille, työn uuvuttamille, Jumalasta vieraantuneille paimenille. Pelastava tapahtuma, Messiaan syntymä tapahtui ulkonaisesti kurjissa oloissa. Ja lisäksi vielä siitä kertova Jumalan sana, sekin tuli kurjille, sisäisesti kurjille ihmisille. Molemmissa oli kurjuus, sekä tapahtumassa että sen merkityksen paljastavassa Jumalan sanassa.

 

Näin Jumala teki, koska hän halusi osoittaa meille ja kaikkien aikojen kaikille ihmisille, että hän Jeesuksessa tosiaan on laskeutunut niin alas, ettei kukaan ole alempana. Näin hän teki, koska hän rakastaa ihmiskuntaa ja siksi pelasti meidät tulemalla tänne luoksemme, voittamaan meidän vieraantumisemme Jumalasta.

 

Siksi Vanhan testamentin profetiassa Messiaan syntymää kuvataan näin: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. He iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan. Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan." (Jes 9:1-6)

 

Mikä on kansa, joka vaeltaa pimeydessä? - Se olemme me. Me Betlehemin kedon paimenet, me Jumalasta vieraantuneet savonlinnalaiset, me työn raskaan raatajat, me, joiden elämä on tyhjää ja tarkoituksetonta.

 

Keitä ovat ne, joille loistaa kirkkaus? - Niitä olemme me. Me Betlehemin kedon paimenet, me savonlinnalaiset. Meille on syntynyt Vapahtaja, kerran Daavidin kaupungissa. Hän on Kristus, Herra. Hänen syntymänsä on vapauttanut meidät turhuuden ikeestä, joka painoi harteitamme. Hän on murskannut kaiken sen, mikä erottaa meidät Jumalasta. Koska hän oli Jumalan Poika, joka syntyi vuoksemme ihmiseksi, joka kuoli puolestamme ihmisen kuoleman.

 

Siksi, nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme. Minä uskon ...