Joulu on jo ovela

(Kolumni, ilmestynyt Saimaa -lehdessä joulukuussa 2008) 

 

 

Tuttu joululaulu alkaa näin: "Joulupuu on rakennettu / joulu on jo ovella". Eräs ystäväni on kertonut, että lapsena hän luuli sanojen menevän näin: "Joulu on jo ovela."

 

Joulu tosiaan on aika ovela. Ovela siinä mielessä, että se pettää meitä ihmisiä ainakin kahdella eri tavalla.

 

Ensinnäkin joulu pettää omasta mielestään viisaita ja oppineita. Heille on mahdotonta ajatella, että Jeesus olisi oikeasti syntynyt neitsyt Mariasta, siinnyt Pyhästä Hengestä, vailla miehen siementä. Sellaista ei yksinkertaisesti tapahdu. Luukkaan ja Matteuksen joulun evankeliumissa on kyse hurskaasta sadusta. Biologian perusteet tuntevan viisaan ihmisen on keksittävä jokin sivistyneempi tulkinta inkarnaatiolle eli Jumalan Pojan ihmiseksi tulemiselle. Sellainen voi olla esim. tällainen: Joulun sanomassa on kyse siitä, että lapsen viattomuus on arvokasta; heikoillakin on ihmisarvo; lahjojen antaminen on tärkeämpää kuin niiden saaminen.

 

Tuo onkin totta. Silti joulu on niin vaarallisen ovela, että "sivistynyt" tulkinta joulun sanomasta pettää viisaan ihmisen ja saa hänet harhautumaan pois suurimmasta Jumalan ihmiskunnalle lahjoittamasta lahjasta, Jumalan laskeutumisesta alas meidän tasollemme, lihaan ja vereen. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Jumaluus yhdistyi Jeesuksessa ihmisyyteen jo geenien tasolla, jo neitsyen kohdussa ja kapaloiden sisällä. Siitä on valtava hyöty sellaiselle, joka uskoo sen todeksi. Mutta Jumala ei pidä niistä, jotka ovat itse mielestään viisaita ja siksi hän antaa joulun pettää heitä.

 

Toinen joulun oveluus on edellistä ihanampi ja perustuu Jumalan rakkauden oveluuteen. Se menee näin: Ihminen kauhistuu Jumalan pyhyyttä tai vähintäänkin tuntee olonsa Jumalaa ajatellessaan kiusaantuneeksi ja epävarmaksi. Joulu pettää tämän ihmisen luontaisen pelon Jumalan edessä. Jumala syntyi ihmiseksi, pieneksi suloiseksi lapseksi, jota kukaan ei voi pelätä. Lapsi imi äitinsä rintoja ja nukkui. Silti tuossa lapsessa Jumala oli yhdistänyt itsensä ihmisyyteen täysin. Joka katselee mielessään joulun lasta Jeesusta, se näkee hänessä vain suloisuutta, mutta samalla tässä lapsessa hän saa omistaa myös Jumalan.

 

Tämäkin on joulun oveluutta, mutta kuten sanoin, edellistä suloisempaa. Kumman oveluuden sinä annat tänä jouluna pettää itsesi?

 

Sammeli Juntunen

kirkkoherra, Savonlinna-Säämingin seurakunta