Saarna inkarnaatiosta rotareille

 

Rotary -joulukirkko 18.12. klo 17.00

Savonlinnan Pikkukirkko

 

Hyvät Rotary -veljet ja sisaret, hyvät muut läsnäolijat,

 

Ensi sunnuntaina on 4. adventti. Sen evankeliumiteksti on kirjoitettuna Matteuksen evankeliumin luvussa 1, ja nousemme kuulemaan sitä:

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus. (Matt 1:18-24)

 

Tässä on kuvattuna kirkon perinteinen usko siihen, kuka Jeesus oli: hän oli Jumalan Poika, koska hän oli syntynyt neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta, ilman miehen siementä.

 

Minun mielestäni tämä on hyvin tärkeää. Joulun ilosanoma on siinä, että Jumala on laskeutunut alas meidän tasollemme. Hän on yhdistänyt jumaluuden ja ihmisyyden toisiinsa. Se on tapahtunut Jeesuksen persoonassa. Jeesus on kuin silta, joka yhdistää äärettömän Jumalan ja rajallisen ihmisen toisiinsa. Itsessään Jumala olisi liian suuri ja käsittämätön, jotta pieni ja käsityskyvyltään rajallinen ihminen voisi hänet tuntea. Mutta Jeesuksen sikiäminen neitseen kohdussa Pyhän Hengen vaikutuksesta mahdollistaa sen, että hänessä Jumala voidaan tuntea.

 

Me olemme lihaa ja verta. Meille on äärimmäisen tärkeää, että Jumala on laskeutunut meidän tasollemme, itsekin lihaksi ja vereksi.

 

Niin kuin apostoli Johannes sanoo omassa evankeliumissaan:

 

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:14)

 

Minusta on järkyttävää, että Jeesuksen syntymää neitseestä ei enää nykyisin edes kaikissa kirkoissa pidetä tärkeänä asiana. Meille kerrotaan, että se on "älyllisyyden haaste" eikä siksi uskon kannalta kovin tärkeä. Meille kerrotaan, että Jeesukseen voi uskoa, vaikka ei uskoisikaan hänen syntyneen neitseestä.

 

Ehkä tärkein syy tähän on biologinen tietomme: Lapsia ei yksinkertaisesti synny ilman miehen siementä. Siksi on spekuloitu, että Jeesus olisi sittenkin Joosefin poika. On muitakin teorioita: Juutalaiset kristinuskon vastustajat kertoivat muinoin, että Maria oli hairahtunut roomalaisen sotilaan kanssa. He tiesivät tämän nimenkin: Panthera. Jeesus sai juutalaisten kirjoituksissa pilkkanimen, Jesus ben-Panthera. Kristityt olisivat keksineet sadun neitseellisestä sikiämisestä torjuakseen juutalaisten vihjailut.

 

Sitten on esitetty, että Uudessa testamentissa Jeesuksen syntymästä neitseestä puhutaan kovin vähän: vain Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa ja niissäkin kyse on muka tyylilajiltaan sadun muotoisesta kerronnasta.

 

Minusta tuo on huono peruste. Se on aika paljon, jos kahdessa evankeliumissa neljästä kerrotaan pitkälti Jeesuksen syntytavasta.

 

Lisäksi vielä kolmas evankeliumi, Johanneksen evankeliumi, kertoo, että maailman luomisessa vaikuttanut Jumalan Sana eli Jumalan Järki tuli lihaksi. Minusta sellainen ajatus olisi ristiriitainen sen kanssa, että Jeesus olisi Pantheran tai Joosefin Poika. Mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta.

 

Sitten on väitetty, että Jeesuksen syntymä neitseestä on myöhempi lisä, joka ei olisi esiintynyt varhaisimmassa kristinuskossa. Onkin totta, että Uuden testamentin varhaisin kirjoittaja, apostoli Paavali, ei mainitse Jeesuksen syntyneen neitseestä. Tästä on päätelty, että se ei olisi tärkeää. Asiasta kirjoittaneet Matteus ja Luukas kirjoittivat evankeliuminsa 30 - 50 v. Paavalin jälkeen, ehkä vuosina 80 - 100 jKr.

 

Ei se kuitenkaan todista, että he olisivat vain satuilleet. Matteus ja Luukas keräsivät suullisia perimätietoja Jeesuksesta, sellaisia, joita Paavali ei tuntenut. Sanoohan Luukas evankeliuminsa alussa: "Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen." (Luuk 1:1-3)

 

Mutta kyllä Paavalikin jotain tähän liittyvää sanoo esim. näin: "Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa, vaimosta syntyneen". Ei se voi tarkoittaa, että Jeesus oli Joosefin tai Pantheran poika.

 

Sitten on väitetty, että antiikin melkein kaikista suurmiehistä kerrottiin myyttejä, että he olivat syntyneet neitseestä jumalan poikina. Näin kerrottiin esim. Aleksanteri Suuresta.

 

Kristityt kuitenkin alusta saakka väittivät kiven kovaa, että heidän puheensa Kristuksesta Jeesuksesta Jumalan Poikana ei tarkoittanut tällaista myyttistä kunnianimeä. Jeesus oli ihan oikeasti, historiassa, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika.

 

Kristityillä oli perusteita väitteelleen: kukaan muu "jumalan poika" ei ollut noussut kuolleista. Aleksanteri Suurikin oli kuollut ja kuopattu. Jeesus Nasaretilaisen Jumala herätti kuolleista. Tämä todisti, että sillä oli katetta, kun Jeesus kutsui Jumalaa Isäkseen.

 

Siksi myös sillä on katetta, mitä enkeli sanoi Joosefille: " "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä." Jos Jumala pystyi tekemään sen ihmeen, että Marian poika tapettiin ristillä, mutta heräsi kolmantena päivänä kuolleista, niin kyllä hän oli pystynyt tekemään senkin ihmeen, että Jeesus siksi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta.

 

Miksi minä pauhaan tästä asiasta ja sen tärkeydestä? Eikö se ole biologiaa eikä uskoa ja teologiaa?

 

Ei hyvät rotarit. Se on nimenomaan teologiaa. Enkeli sanoi, että Jeesuksen syntymässä toteutuisi Vanhan testamentin profetia: "Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel, Jumala meidän kanssamme." (Immanuel tarkoittaa suoraan käännettynä "Jumala meidän kanssamme").

 

Jumala meidän kanssamme. Jumalan Sana lihaksi tulleena. Meidän tasollamme. Se on joulun ilosanoma, jonka vuoksi minä haluan olla kristitty ja pappi.

 

Jos Jeesuksen sanotaan olleen normaalisti siinnyt, Joosefista tai Pantherasta, niin silloin pitää keksiä jokin perinteisestä poikkeava selitys sille, miksi hän oli Jumalan Poika.

 

Tällaisia selityksiä modernissa teologiassa on useita: 1) Jeesus oli eettisesti niin korkeatasoinen ihminen, että hän oli jumalallinen, 2) Jeesuksen luottamus Jumalaan oli niin suurta, että hän sen perusteella oli Jumalan Poika, 3) Jumala "adoptoi" Jeesuksen Pojakseen hänen jossain elämänsä vaiheessa, esim. kasteessaan tai ylösnousemuksessa.

 

Minusta kaikki nuo selitykset ovat surkeita. Ne laimentavat auttamattomasti sen, kuka Jeesus oli. Kyllä se on paljon väkevämpää Jumalan ja ihmisen lähentymistä, jos ihminen Jeesus oli Jumalan Poika jo geeniensä tasolla ja kapaloissaan, kun jos hän olisi sitä vasta eettisyytensä tai uskonnollisen luottamuksensa vuoksi.

 

Lisäksi nuo selitykset muuttavat kristityn elämän omaksi pinnistelyksi: on yritettävä seurata Jeesuksen eettisyyden ja jumalatietoisuuden esimerkkiä, jotta voisi olla tekemisissä Jumalan kanssa.

 

Perinteisen opetuksen mukainen usko johtaa paljon lohdullisempaan kristillisyyteen: Jumala on jo tullut minun luokseni. Hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme - jo ollessaan kapaloissa ja seimessä makaamassa. Siksi minunkaan ei tarvitse pinnistellä eettiseksi tai jumalatietoiseksi. Minä saan tulla seimen ääreen. Vain olemaan. Vain hengittämään, kuin ne hölmöt härkä ja aasi, jotka märehtivät Jumalan Pojan seimen äärellä. Tai ne yksinkertaiset paimenet, jotka innoissaan riensivät katsomaan vastasyntynyttä Vapahtajaa.

 

Tämän levollisuuden me menetämme, jos olemme liika viisaita Jumalan meille valmistaman joulun mysteerin suhteen ja yritämme mestaroida siitä järjellemme kelpaavan.

 

Nouskaamme nyt tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme: "Minä uskon ...