Abraham lempeyden esikuvana. Enonkoski 19.10.08

 

Saarna Enonkosken kirkossa 19.10.2008 klo 10

Aabraham rakkauden ja suurpiirteisyyden esikuvana

1 Moos 13:5-11, 14-16

 

(Puhuttu versio poikkeaa tästä, teksti unohtui sakastiiin)

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

 

Kuulimme äsken kuinka Jeesus käskee meitä sopuun, anteeksiantamiseen ja riitelyn välttämiseen (Matt 18:15-22).

 

Samasta asiasta puhuu myös Vanha testamentti. Ainonkin saarnata Vanhan testamentin tekstistä.

 

Kuulimme lukupulpetista Abrahamista.  Hän oli, kuten tiedämme, juutalaisten kantaisä, patriarkka. Meille kristityille hän on uskon isä, uskon esikuva. Mutta myös rakkauden esikuva.

 

Abraham ja Loot olivat melko vähäisiä paimentolaispäälliköitä, jotka kulkivat vuohi- ja lammaslaumojensa perässä. He eivät omistaneet maata, vaan joutuivat pyytämään luvan maata omistavilta vierasheimoisilta kanaanilaisilta, että saisivat laiduntaa karjaansa pelloilla sen jälkeen, kun sato oli niiltä korjattu. Sama seutu ei pystynyt elättämään kovin suurta joukkoa. Siksi paimenten välille tuli helposti riitaa.

 

Abram sanoi Lootille: "Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. (1 Moos 13:8)

 

Riitely on Abramista sopimatonta, hänen ja Lootin ja heidän perheittensä ja laumojensa on erottava.

 

Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle." Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan. Abram jäi Kanaaninmaahan, kun taas Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien liepeille ja päätyi lopulta Sodomaan. (1 Moos 13:9-129

 

Abram ja Loot seisoivat ylängöllä, josta näki kymmeniä, ellei satoja kilometrejä alas Jordanin suunnalle. Kun Loot kerran saa valita, hän valitsi alueekseen hedelmällisen Jordanin tasangon, joka oli "Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata".

 

Katsokaa, kuinka reilu ja suurpiirteinen Abram on! Hän ei välitä kinastella siitä, kumpi menee millekin suunnalle, vaikka hyvä laidunmaa oli taloudellisesti äärimmäisen tärkeätä.

 

Ja kuitenkin Abram oli Lootin setä, tätä vanhempi. Hän oli Herran profeetta ja pappi ja hänellä ei vähimmässäkään määrin puuttunut arvoa ja arvovaltaa Lootin edessä. Kuitenkaan hän ei välitä tästä mitään, vaan väistyy kaikesta siitä ja rinnastaa itsensä nuoremman lähisukulaisensa veroiseksi sanoessaan: ”Olemmehan veljeksiä”, vaikka hän oli Lootin setä.

 

Hän jopa alentaa itsensä Lootia alemmaksi ja antaa tämän valita ensin. Luther kommentoi tätä näin:

 

”Näin tekee setä veljenpojalleen, vanhempi nuoremmalle, Jumalan pappi ja profeetta opetuslapselle, ja tekee näin, jottei rakkaus raukeaisi eikä annettaisi sijaa riidalle.” (Luther)

 

Abraham on meille esimerkkinä. Luther kirjoittaa:

 

”Muistakaa siis tämä esimerkki ja oppikaa tekin luopumaan oikeudestanne yksimielisyyden säilyttämiseksi. Eihän Aabrahamkaan ota huomioon ikäänsä, arvovaltaansa eikä arvoansa. Siihen hän vain tähtää, että rauha voitaisiin säilyttää.

 

Jos hän olisi ottanut mukaan neuvonpitoon jonkun nuoren lakimiehen tai taikauskoisen jumaluusoppineen, olisi hän saanut kuulla kehotuksen, että hänen ei pidä väistyä. Pikemminkin hänen olisi pidettävä kiinni oikeudestaan: Hänellehän oli annettu lupaus maasta, hänen oli se pidettävä ja sitä suojeltava eikä tähän osaan sijoitettava jälkipolveaan ainaiseen orjuuteen. Tämä olisi ollut loistavaa puhetta, mutta rauhan ja yksimieisyyden kannalta hylättävää ja epäoikeudenmukaista, näyttäisipä keskinkertaisen oikeuden kannalta kuinka hyvältä tahansa.” (Luther)

 

Luther siteeraa tässä yhteydessä kahta Paavalin kirjettä:

 

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan.” (Kol 3:12-13)

 

                      Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. (Fil 4:5)

 

”Lempeys” tarkoittaa omasta oikeudesta luopumista siksi, että sopu säilyisi. Lutherin

mukaan tämä on tarpeen halki koko elämän

 

Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: "Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.

 

Loot varmaan luuli saaneensa paremman osan. Mutta sen saikin Abraham. Koska Herra tuhlasi hyvyttään hänelle.

 

Näin on nykyäänkin: Se joka ei käytä elämäänsä rikkauden etsimiseen, vaan etsii kaikessa Jeesusta Kristusta, se saa enemmän, kuin muut.

 

 Ei kylläkään rahaa tai omaisuutta. Mutta Jumala pitää huolen ja ihmisen elämällä on kestävä perustus, joka ei katoa niinkuin omaisuus, joka häviää viimeistään kuolemassa.

 

Tämänkin vertauskuvana on Abraham. Vaikka Luvattu maa oli hänen omansa Jumalan lupauksen perusteella, hän ei saanut konkreettisesti omakseen siitä mitään muuta kuin sen pellon, jonka hän osti heettiläisiltä vaimonsa Saaran haudaksi (1 Moos 23:17-20). Vasta hänen jälkeläisensä monen sukupolven ja Egyptin orjuuden jälkeen saivat nähdä ja kokea sen, että Jumalan heille lupaama maa tosiaan oli heidän omansa.

 

Meille kristityille tämä merkitsee sitä, että uskon todellisuus ja uskon mukanaan tuoma siunaus pysyvät vielä tässä elämässä enimmäkseen näkymättöminä. Silti ne ovat totta, aivan kuin Aabrahaminkin kohdalla oli täysin totta se, että hän oli Jumalan erityisen siunauksen ja johdatuksen kohteena.