Usko ja epäusko, syyskuu 08

 

Saarna 28.9.2008 Savonlinnan Tuomiokirkko

20. sunnuntai helluntaista. Usko ja epäusko

Joh 9:24-38

 

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

 

Päivän evankeliumi on jatkoa aiemmin tapahtuneelle. Jeesus oli nähnyt tien vierellä kerjäläisen, joka oli ollut sokea syntymästään asti. Hän sylkäisi maahan, teki maan tomusta ja syljestään tahnan ja siveli sen sokean silmiin. Sitten hän sanoi miehelle: "Mene Siloan altaalle ja peseydy". Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

 

Parantamisihme oli tapahtunut sapattina. Sapattina kukaan juutalainen ei Mooseksen lain mukaan saanut tehdä työtä. Ja parantaminen oli selvästikin työtä. Siksi jotkut päättelivät, että parantuminen ei voinut olla Jumalasta lähtöisin. Se oli harhaoppia ja jonkun jumalattoman huijarin tekosia.

 

Asiasta nousi häly. Näkönsä saanut mies vietiin fariseusten luo kuultavaksi. Tästä kohden evankeliumitekstimme alkaa. Fariseukset yrittävät tivaamalla puristaa miehestä tunnustusta. Hänen pitäisi tunnustaa, että hänet on parantanut joku syntinen puoskari jollain jumalattomalla taialla.

 

Mutta mies -parka ei edes tiedä, kuka hänet on parantanut. Hän vain on parantunut ja sillä hyvä.

"Merkillistä, että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. ... Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen."

 

Fariseukset eivät sietäneet sellaista puhetta. He heittivät miehen ulos.

 

Tämän sunnuntain aiheena on "usko ja epäusko". Mitä usko on?  

 

Jeesus sai kuulla, että mies oli heitetty ulos. Hän sääli miestä ja halusi lohduttaa ja auttaa ja puolustaa häntä. Hän etsi miehen käsiinsä ja sanoi hänelle: "Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?"

 

Vaikka Jeesus oli parantanut miehen ja antanut hänelle näön, miehessä ei vielä ollut syntynyt omakohtaista uskoa Jeesukseen. Koska Jeesus sääli miestä ja halusi lohduttaa ja auttaa häntä, hän puuttui tähän miehen elämän keskeisimpään puutteeseen.

 

Monet suomalaiset ovat nykyisin samankaltaisessa tilanteessa. Jeesus ja Jumala ja kristinusko tuntuvat arvokkailta ja merkittäviltä asioilta. Mutta ongelmana on se, että suurin osa suomalaisista ei osaa uskoa, että Jeesuksen tuoma pelastus koskisi myös heitä. He ajattelevat, että heidät on "heitetty ulos" uskonasioista, koska he eivät osaa uskosta edes perusasioita.

 

Siksi suurin osa suomalaisista on hengellisessä mielessä kuin kuoliaaksi nälkiintyneitä. Kulttuuristamme on kadonnut merkityksen kokemus. Miksi?  Koska siitä on kadonnut Jumala. Julkinen sana ei yleensä edes tunnusta, että Jumalan tunteminen on mahdollista. Jumalan sijaan on tullut rikastuminen ja kuuluisuuden tavoittelu. Mutta koska rikastuminen ja kuuluisuuden tavoittelu eivät oikeasti voi täyttää Jumalan paikkaa, on kulttuuristamme tullut henkisesti toivoton eli nihilistinen. Suomi on romahtamassa sisäisesti.

 

Meidän ainoa toivomme on, että Jeesus säälii meitä, etsiytyy meidän luo ja kysyy kasvoista kasvoihin: "Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?"

 

Jeesuksen tarkoitus on johdattaa ihminen taitavasti ja hienotunteisesti omakohtaiseen uskoon. Jeesus ei heitä ulos, koska hänet itsensä heitettiin ulos.

 

Parannettu mies vastasi Jeesukselle: "Herra, kuka hän on?"  - Herra, kuka hän on

 

Mies tiesi, että Ihmisen Poika tarkoitti Vanhan testamentin kielessä Messiasta, luvattua Vapahtajaa. Messias saapuisi Jumalan luota ja laittaisi asiat kohdalleen. Hänestä oli kerrottu esim. profeetta Danielin kirjassa.

 

"Herra, kuka hän on? Sano, että voisin uskoa."

 

Nykyisin suomalaisessa julkisuudessa väitetään usein, että uskonnossa oppi on pahasta. Että ei ole niin väliä, mihin tai millaiseen Jumalaan uskoo. Kunhan vaan uskoo ja luottaa, saa kukin käsittää uskonsa omalla tavallaan. Oppi kuulemma vain kahlitsee aitoa uskoa.

 

Oikeasti asia ei ole noin. Uskoon ei pääse pelkällä omatekoisella luottamuksella. Ihmisellä on oltava uskolleen oikea kohde, Ihmisen Poika eli Messias.

 

Tuolla miehellä oli luottamusta Jumalaan. Hänellä oli arka toivo siitä, että luvattu Messias ehkä joskus saapuisi. Hänellä oli arka toivo, että jotain nykyistä parempaa hänen jumalasuhteessaan voisi ehkä joskus toteutua.

 

Mutta se ei riittänyt. Tuo kaikki jätti hänet epämääräisyyteen, eksyksiin ja harhailemaan ilman Jumalaa. Vaikka näkö oli palautunut, hänen sielunsa oli eksyksissä ja nälkään nääntynyt. Hänellä ei ollut omakohtaista uskoa Messiaaseen.

 

Mitä hän tarvitsi? - Hän tarvitsi tietoa, jotain käsin kosketeltavaa, että voisi uskoa. "Herra, kuka hän on? Sano, että voisin uskoa." Kuka on Vapahtajani?

 

Tuolle miehelle ratkaisu oli järisyttävän helppo. Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi."  - Mies sanoi: "Minä uskon, Herra." Ja hän lankesi polvilleen Jeesuksen eteen.

 

Meidän tilanteemme on erilainen. Me emme voi käsillämme syleillä Messiasta, niin kuin tuo polvistunut mies ehkä syleili Jeesuksen jalkoja.

 

Miten meillä sitten voi toteutua se, että uskomme saa oikean kohteen? Miten me saamme vastauksen kysymykseemme: "Herra, kuka hän on? Sano, että minä voisin uskoa!"

 

Nyt sanon jotain sellaista, mitä nyky -Suomessa julkisuudessa harvoin kuulee:

 

Oikea oppi. Me suomalaiset tarvitsemme oikean kristillisen opin. Oikean kristillisen opin kautta Jumala ilmoittaa meille sen, kuka Ihmisen Poika on. Jotta me voisimme uskoa häneen. Oikea kristillinen oppi on saatava julkisuuteen sen löperön mielistelyn sijaan, joka nykyisin luo kirkon julkisuuskuvan.

 

Oikea kristillinen oppi opettaa kymmenen käskyn lakia Jumalan ehdottomina vaatimuksina. Sen jälkeen oikea kristillinen oppi sanoo meille: Ihmisen Poika on Jeesus Nasaretilainen, Vapahtajasi. Hän syntyi neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Siksi hän on tosi Jumala ja tosi ihminen. Hän on pyhä Jumala, maailman Tosi Merkitys.  Mutta samassa persoonassa hän on ihminen: Hän on Kaikkivaltias ja pyhä, mutta silti hän on ihminen, Syntisten Ystävä, sinun tasollasi.

 

Jeesus opetti rakastamaan lähimmästä ja Jumalaa. Hänet vangittiin, hän kärsi Pontius Pilatuksen aikana, hän kuoli ristillä syntiemme sovittajana, hänet haudattiin. Jumala herätti hänet kuolleista kolmantena päivänä. Hän antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn: syntien anteeksiantamusta ja uutta Jumala -yhteyttä oli hänen nimessään kuulutettava kaikille kansoille, myös suomalaisille. Hän astui ylös taivaaseen. Hän lähetti uskovilleen Pyhän Henkensä. Hän tulee kerran takaisin, tuomitsemaan  kaikki kansat.

 

Tämä, hyvät suomalaiset, tämä on Ihmisen Poika. Tämä on Jeesus. Tämä on se, jota suomalainen kulttuuri salaa sisimmässään tyhjyyteensä nääntyneenä, kysyy: "Herra, kuka hän on? Sano, että voisimme uskoa!" Hänet on meille kuvattuna oikeassa kristillisessä opissa.

 

Silti on selvää, että Jeesus ei ole sama kuin tuo kristillinen oppi. Jeesus on elävä persoona. Kristillinen oppi kuvaa hänet meille, kertoo meille, kuka hän on, että me voisimme uskoa häneen.

 

Mutta emme me silti loppujen lopuksi usko kristilliseen oppiin. Uskossa me lankeamme Jeesuksen itsensä eteen ja sanomme hänelle: "Minä uskon, Herra." Oikea kristillinen oppi on Jeesuksen armollista toimintaa, jonka kautta hän etsiytyy meidän luoksemme ja houkuttelee meidät uskomaan häneen, Vapahtajaamme

 

Tuo oikea oppi on kiteytettynä vaikkapa uskontunnustuksessa. Kun kohta lausumme sen, ajattele, että olet lausumassa sitä Ihmisen Pojan jalkojen juuressa, syleilemässä hänen, Vapahtajasi polvia ja sanot hänelle: "Minä uskon, Herra Jeesus".