Usko, tiede ja evoluutio

 

Tapio Puolimatkan teoksen Usko, tiede ja evoluutio referointia ja pohdintaa sen tiimoilta

Alkuhartaus kirkkovaltuuston kokouksessa 14.10.2008 oli osa tätä

 

Virsi  135:1

 

Länsimaiden kulttuurissa Jumala on työnnetty pois julkisesta totuudesta. Jumalasta on tullut yksityisasia, tunteen asia, sisäisen lohdutuksen asia. Mutta hän ei enää ole julkisesti totta.

 

Miksi näin on käynyt? Syyt periytyvät jo 1700 -luvulta länsimaiden aatehistoriasta. Immanuel Kant -niminen filosofi sanoi, että Jumala on etiikan asia, ihmisen sisäisen motivaation asia. Ulkonainen, aineellinen tosiasiamaailma piti selittää fysiikalla, kemialla ja muilla tieteillä. Tämä ajattelutapa sai laajaa kannatusta, sillä kuviteltiin, että uskonto saa sen avulla edes jonkin perustelun, kun sen asema oli horjumassa.

 

Lopullisen niitin sai aikaan Charles Darwinin teos Lajien synty v. 1859. Aiemmin kaikille oli ollut selvää, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden, maapallon, elämän ja eliölajit. Darwin ja hänen seuraajansa opettivat, että elämä oli saanut syntynsä sattuman kautta. Alkumeressä elottomista molekyyleistä oli sattumalta kehittynyt elävä solu. Lopusta vastasi se, että hyvin pitkän ajan kuluessa eliöissä tapahtui muutoksia, mutaatioita. Eliöiden keskinäinen kamppailu johti siihen, että vain suotuisimmat mutaatiot pääsivät jatkamaan sukuaan. Tämä luonnollinen prosessi, ns. evoluutio, sai aikaan sen, että yksisoluisesta alkueläimestä kehittyi monimutkaisempia eliöitä. Ne eriytyivät eri lajeiksi.

 

Luojaa ei enää tarvittu eikä luomista enää ollut. Kaikki oli syntynyt sattuman ja taistelun kautta, evoluution luonnollisen kehityksen kautta. Maailmalla ei myöskään ollut mitään merkitystä, ellei sitten ihmisen luomaa.

 

Jumalasta tuli länsimaissa asia, johon rehellinen ja rohkea, koulutusta saanut ihminen ei enää voinut uskoa.  Kaikki eivät tietenkään olleet rehellisiä tai rohkeita tai koulutettuja. He saivat kyllä halutessaan etsiä lohdutusta kirkon heille tarjoaman hurskaan kuvitelman eli Jumalan tai uskonnon suojista. Mutta jos pysytellään tosiasioissa, siinä, mikä on "aikuisten oikeesti" totta, siihen ei Jumala kuulu. Ehkä yksityisasiana. Tai ehkä korkeintaan motivaation antajana yhteiskunnan "arvoihin".    Mutta siihen, minkä kovia faktoja tutkitaan tai järkeviä päätöksiä tehdään, kuuluu mm. sosiologia, psykologia, taloustiede, lääketiede, insinööritaito, politiikka, kasvatustiede. Jumalaa ei saa päästää mihinkään näistä sillä hän ei ole totta julkisella foorumilla.

 

Luonnontieteellisestä teoriasta tuli ratkaisija teologiassakin. Tästä kertoo dramaattisella tavalla nuoren 17 -vuotiaan saksalaisen opiskelijanuorukaisen, W. Mengdenin kirje Darwinille:

 

"Olen lukenut kirjoituksistanne monia asioita, joita en 17 -vuotiaana tietenkään ole pystynyt ymmärtämään. Olen joutunut sekaannuksen ja monien epäilysten valtaan luettuani, että "evoluutio on oikea tie totuuteen". ... Siksi rohkaistun kysymään teiltä, voinko uskoa lujasti teoriaanne ja uskoa samanaikaisesti Jumalaan, vai onko tehtävä valinta teorianne ja Jumalan välillä."

 

Ja myöhemmässä kirjeessä:

 

"Kertokaa minulle, onko mahdollista uskoa Kristukseen sellaisena kuin hänet kuvataan Raamatussa? Mihin määritelmään Jumalasta on sopivaa pitäytyä, jos hyväksyy teorianne?  Jos olette niin ystävällinen ja vastaatte, kertokaa minulle, mitä tulisi ajatella kuoleman jälkeisestä elämästä? Tämä kysymys on ahdistanut minua uudestaan, koska paras ystäväni kuoli ja olen joutunut vakavien ajatusten valtaan."

 

Mielenkiintoista tässä on se, että jo v. 1879 Darwinista oli tullut Saksassa asti auktoriteetti. Myös Jumalaa, Kristusta ja kuoleman jälkeistä elämää koskevissa kysymyksissä. - Siitä huolimatta, että Darwinin varsinainen tieto rajoittui evoluutiosta johtuviin muutoksiin Galapagos-saarten sirkku -linnuissa.

 

Sen jälkeen luonnontieteilijöistä on tullut hyvin laajalti auktoriteetti myös Suomessa, myös Jumalaa ja uskoa koskevissa asioissa. Tästä esimerkkinä on Esko Valtaoja -nimisen tähtitieteilijän ohjelma TV:ssä. Sen sanoma on, että Jumalaa ei tarvita tosiasiamaailmassa. Uskontoa ehkä on, mutta uskonto on evoluution luonnollisten voimien tuote, ihmisen tunne-elämään syntynyt suhtautumistapa, joka kuihtuu pois evoluution kehittyessä pidemmälle.

 

Maailmalla sama ilmiö on yleinen. Viimeisen 10 v. aikana on noussut taisteleva ateismi, jonka tunnetuin nimi on Richard Dawkins. Esim. Helsingin Sanomat antaa tälle ajattelulle paljon palstatilaa. Kun Hesari joskus kirjoittaa Jumalasta, se tekee sen pienellä alkukirjaimella (joskus näin tekee jopa meidän suloinen Itä-Savommekin). Se kertoo siitä, että isolla kirjoitettavaa Jumalaa ei ole olemassa, on vain yksilöiden kuvitelmia, pienellä kirjoitettavia jumalia.

 

Nyt ajat ovat muuttumassa, maailmalla ja hitaasti myös Suomessa. Esimerkkinä tästä on Tapio Puolimatkan juuri ilmestynyt kirja Usko, tiede ja evoluutio.

 

Se osoittaa, että ei ole mitenkään itsestään selvää, että tieteen on oltava ateistista. Kirja on niin hyvä, että se varmasti on merkittävä puheenvuoro ihan kaikkein pätevimmillä foorumeilla.

 

Biokemian professori Dean Kenyon, San Fransiscon yliopistosta oli 1960 -luvulla vahva naturalistisen evoluution kannattaja. Tutkimustensa perusteella päätyi hylkäämään entisen näkemyksensä:

 

"Tulin 1970 -luvun loppupuolella ratkaisupisteeseen epäilyksissäni sen suhteen, voisivatko aminohapot itsestään järjestäytyä merkitykselliseen biologiseen järjestykseen ilman ennalta olemassa olevaa geneettistä ainesta."

 

Hän siirtyi vuosien tutkimustyön jälkeen kannattamaan näkemystä, jonka mukaan elämän synty on älykkään olennon suunnittelema ja toteuttama.

 

Tällaista näkemystä kutsutaan Älykkään suunnittelun teoriaksi. Tai voidaan puhua teistisestä evoluutiosta, erotukseksi ateistisesta evoluutiosta. Tai agnostisesta, joka sanoo, että luonnon perusteella Jumalasta ei voi sanoa mitään.

 

Älykäs suunnittelu väittää, että jo luonnon huolellinen ja systemaattinen ja avoin tutkimus viittaa vahvasti siihen suuntaan, että elämä ei ole voinut syntyä eikä kehittyä maapallolle ilman, että viisas Luoja on syöttänyt aineeseen informaatiota ja saanut aikaan elävän solun. Ja antanut sen kehittyä siten, että kehityksellä on suunta ja tarkoitus ja lajit. Ainakin tämä on ihan varteenotettava teoria, josta pitää voida keskustella myös tieteen kentällä. Jos ei voi, se merkitsee, että tiede ei ole kriittistä ja avointa. Metafyysisiä ja teologisia oletuksia kuuluu tieteeseenkin joka tapauksessa. Siksi sellaisiakin pitäisi voida kokeilla muitakin kuin ateistista tai agnostista naturalismia.

 

Tällainen ajatus on tieteen kentällä mullistava. Siksi sitä ei länsimaissa helposti hyväksytä. Akateeminen vapaus ei päde. Helsingin yliopistoon esimerkiksi oli suunniteltu pidettäväksi syksyllä 2004 tieteellinen esitelmä- ja keskustelutilaisuus, jossa oli tarkoitus pohtia elämän syntyyn ja kehitykseen liittyviä ongelmia. Tilaisuuteen oli kutsuttu Yhdysvalloista Älykkään suunnittelun ideaa kannattava tieteenfilosofi Paul Nelson ja Smithsonian Instituten tiedetoimittaja Richard von Sternberg sekä kaksi evoluutioteoriaa kannattavaa professoria. Tilaisuuden pitäminen kuitenkin kiellettiin Helsingin yliopiston tiloissa. Se kuulemma olisi sotkenut tiedettä ja uskontoa sopimattomalla tavalla. Lopulta tilaisuus pidettiin Otaniemessä, vaikka rehtorille oli kerätty 175 nimeä sisältävä adressi, ettei sitä pidettäisi.

 

Miksi tällainen adressi kerättiin? Koska Jumala halutaan pitää pois "vakavasti otetavasta" tieteellisestä elämän syntyä ja kehitystä koskevasta keskustelusta Suomessa. Jumala halutaan pitää pienessä purkissa, yksityisasiana, tunteen ja sisäisen lohdutuksen asiana, sellaisena, joka ei ole "aikuisten oikeesti" totta.

 

Eräs syy sille, miksi tällainen onnistuu, on kristillinen fundamentalismi. Maailmalla, Amerikassa, Saksassa ja nyttemmin Suomessakin on paljon äänekkäitä ns. kreationisteja. He pitävät kirjaimellisesti kiinni Raamatun luomiskertomuksesta. Kaikki on tapahtunut niin kuin 1 Moos 1-2 asian kuvaa. Luonnontieteen löydöt, kuten geologia, fossiilit, paleontologia, paleoantropologia, biogenetiikka jne. on väkisin tulkittava siten, että se pitää kutinsa Raamatun luomiskertomuksen yksityiskohtien kanssa.

 

Tästä on vakavaa haittaa evankeliumin sanomalle. Se nimittäin aiheuttaa sen, että Jumala -uskon on jatkossakin pysyttävä yksityisasiana.

 

Miksi? Siksi, että ihminen saa maailmasta muutakin tietoa kuin mitä Raamattu kertoo. Tämä on yksinkertaisesti fakta, jota ei voi kiistää. Luonnontieteiden evidenssi kertoo valtavan vahvasti, että maapallo ja elämä on täällä vuosimiljardeja vanha. Jos ette usko minua, uskokaa Raamattuopiston Timo Junkkaalaa. On ollut valtavasti eliölajeja, jotka ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Ja että luonnonmullistusten seurauksena on kehittynyt uusia lajeja. Kaikki eivät mahtuneet Noan arkkiin. Ihmiskunta on vanhempi kuin mitä kirjaimellinen Raamatun alkukertomusten tulkinta näyttää olettavan.

 

Jos Raamatun luomiskertomuksen yksityiskohdista pidetään jääräpäisesti kiinni siksi, että usko Luojaan ja luomiseen ja Jeesukseen niin vaatii, niin mitä siitä seuraa? Seuraa se, että kukaan koulutusta saanut, todistusaineistoa vakavasti seuraava ihminen ei voi ottaa luomista, Luojaa, Jeesusta, sovitusta, kastetta, Raamattua todesta, ei ainakaan "aikuisten oikeena" asiana. Ne voivat olla totta vain yksilön hurskaana satuna. Jumala pysyy poissa julkisuudesta. Luoja ei koske minua, joka elän tässä maailmassa, josta tiede on saanut selville niin paljon.

 

Siksi minun mielestäni on voitava ajatella, että luonnontiede kertoo meille jotain siitä, miten Raamatun Jumala on maailman ja elämän luonut.

 

Kirjoitin Seurakuntauutisiin:  "Itse uskon, että ihmiskunta on evoluution kautta kehittynyt alemmista eläinlajeista, Jumalan johdattaessa luomistyötään tahtomaansa suuntaan. Hänen tahtonsa oli, että lopulta syntyisi olento, joka katselisi maailmaa pystypäin, pystyisi ihmettelemään olemassaoloaan ja sanomaan rukouksessa Luojalleen: "Sinä."

 

Tämä ei ole darwinismia, vaikka sana evoluutio mainitaan. Koska sanoin, että Jumala on johdattanut luomistyötään tahtomaansa suuntaan. Kaikkivaltias ja älykäs olento on syöttänyt luonnon prosessiin informaatiota. Pelkkä luonnonvalinta ei riitä, ja kuten Puolimatka kirjassaan kuvaa, sen voi nähdä jo tieteen sisäisessä keskustelussa.

 

Jumala ei siis ole pelkästään sisäinen, arvojen ja tunteen asia. Tai evoluution tai kulttuurin tuote aivoissamme. Jumala on oikeasti totta, jo sinun jokaisen solusi sisältämän informaation antaman todistuksen perusteella.

 

Eikä tämä ole vain asia, joka on Raamatussa. Se on asia, joka on totta koko maailmasta.

 

En kannata sellaista ajatusta, että luonnontieteen ja Raamatun erojen edessä pitäisi vaan ajatella, että emme ymmärrä. Tai että pitäisi vaan uskoa raamatullisesti ja antaa tieteen olla mitä on. Tai pitäisi "nostaa hattua" ja uskoa Jeesukseen, jos ne eivät pidä yhtä. Silloin käy taas niin, että Jumala jää Raamattuun. Jumala jää sinun sisäiseen uskoosi. Ulkopuolinen, julkisesti tosi maailma jää vailla Jumalaa toimivaksi todellisuudeksi.

 

Mutta mitä sanoo Raamattu: "Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.

 

Pikkutarkan kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta on tässä tapauksessa voitava joustaa, jotta Raamatun luomisuskon keskeisimmistä totuuksista voitaisiin pitää kiinni.