Jouluaaton hartaus 2007

 

Jouluaaton hartaus 2007. Pääskylahden kappeli klo 14 ja Talvisalon kappeli klo 16

 

Jouluevankeliumi on meille tuttu, liiankin tuttu. Voisimmepa kuulla sen uusilla korvilla. Silloin ymmärtäisimme, mitä siinä sanotaan. Silloin sen yllättävyys paljastuisi.

 

Ensimmäinen yllättävä asia jouluevankeliumissa on tämä: Luojalla on suunnitelma maailman ja ihmiskunnan hyväksi.

 

Tämän päivän tieteellisesti ja taloudellisesti ajatteleva ihminen ei kuvittele, että Jumalalla voisi olla suunnitelma. Tämän päivän tieteellisesti ja taloudellisesti ajatteleva ihminen ei kuvittele, että Jumala voisi puhua ja kertoa suunnitelmastaan meille. Länsimaiden sivistyneistö ajattelee, että maailmaa hallitsee lajinkehitysoppi ja sattuma. Ja sitten taloudelliset tosiasiat. Mitään korkeampaa päämäärää tai tarkoitusta maailmanhistorialla ei ole kuin taloudellinen kilpailu. Miljardien vuosien kuluttua aurinkomme sammuu. Muuta järkeä tai suunnitelmaa todellisuudessa ei ole.

 

Jouluevankeliumin mukaan Luojalla oli suunnitelma. Suunnitelma, joka koskee historian kulkua, aikaa ja paikkaa. Suunnitelma, joka koskee hänen armonsa toteutumista ihmiskunnan elämässä.

 

"Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn ...". Siihen aikaan. Jumalan ohjaama maailmanhistoria oli tullut ratkaisevaan vaiheeseen., kun Rooman keisarina oli Augustus.

 

Apostoli Paavali kirjoittaa tästä näin: "Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi, lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan." (Gal 4:4-5).

 

Tämän päivän sivistyneistö ei oikein voi hyväksyä, että "aika voisi täyttyä". Jokainen vuosi ja jokainen päivä ovat samanarvoisia, ainakin jos niitä ajatellaan Luojan mittakaavassa. Ei kai Luoja voi sitoa itseään aikaan?

 

Jouluevankeliumi väittää toista. Siihen aikaan, kun keisari Augustus antoi käskyn koko maailman verollepanosta, siihen aikaan, kun Joosef ja Maria lähtivät Galilean Nasaretista Juudean Betlehemiin, silloin Jumalan armon suunnitelmassa oli tullut ratkaiseva hetki.

 

Sitä hetkeä oli Jumalan suunnitelmassa ennakoitu jo satoja vuosia. Herran lähettämät profeetat olivat ennustaneet siitä. Kuulimme äsken yhden näistä ennustuksista, profeetta Miikan kirjasta: "Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää." (Miika 5:1-2)

 

Yllättävää on se, että Jumalan suunnitelma on sidottu saman maailmanhistorian ajan kulumiseen, kuin se, mitä me elämme. Sen muistutukseksi laskemme aikaa eteen - ja taaksepäin Kristuksesta: on vuosia eKr ja jKr. Ainakin tähän asti näin on ollut. Nykyisin tosin sivistynyt Suomi on kallistumassa siihen, että ei enää sanota "ennen Kristusta" tai "jälkeen Kristuksen". Vaan sanotaan: "ennen ajanlaskumme alkua" tai "jälkeen ajanlaskumme alun".

 

Tämä kertoo vaikeudesta, joka nykyihmisellä on hyväksyä, että maailmanhistoriassa olisi olemassa Jumalan armosuunnitelma.

 

Toinen yllättävä seikka jouluevankeliumissa on Jumalan armosuunnitelman liittyminen paikkaan. Nykyajan tieteellisesti ja taloudellisesti ajattelevan ihmisen on vaikea hyväksyä, että Jumala voisi sitoutua johonkin konkreettiseen paikkaan. Sellainenhan olisi epätasa-arvoista muissa paikoissa eläviä ihmisiä kohtaan. Lisäksi yleisesti ajatellaan, että jos Jumala on ääretön ja kaikkivaltias, kuinka hän edes voisi rajoittua toimimaan erityisesti jossain paikassa.

 

Mutta jouluevankeliumi on täynnä maantieteellisiä paikkoja. Syyria, Galilea, Nasaret, Juudea, Betlehem. Niissä Jumala toteutti armosuunnitelmansa. Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelman liittyminen tiettyyn paikkaan menee vieläkin pidemmälle. Maria  "kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen". Enkelit sanoivat paimenille: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä".

 

Kaikkein yllättävintä jouluevankeliumissa on se, että Jumala syntyi ihmislapseksi aineeseen, materiaan, lihan tasolle. Jeesuksen sikiäminen oli tapahtunut neitsyt Marian kohdussa Jumalan Hengen vaikutuksesta, vailla miehen siementä. Siksi hän oli persoonassaan Jumalan Poika. Vaikka samalla myös ihminen, äitinsä poika. Jumalan Sana oli tullut lihaksi.

 

Siksi enkelit, paimenet ja itämaan tietäjät palvoivat Jeesusta jo silloin, kun hän oli kapaloissaan Jumala oli Marian vauvana tullut lihaksi; jo ruumiin tasolla. Jo ennen kuin jumaluus tuli vanhemmiten ilmi rakkautena ja viisautena.

 

Nykyisin joissain seurakunnissakin opetetaan, että Jeesuksen sikiäminen pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta olisi pelkkä myytti tai satu. Näin opettavat viisaat teologit sanovat, että inkarnaation eli Jumalan lihaksi tulemisen oikea merkitys olisi ymmärrettävä jotenkin henkisemmin kuin mitä Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa sanotaan.

 

Jos kuulette tuollaista opetusta, niin älkää uskoko sitä. Siinä turhennetaan se, kuinka yllättävä Jumalan suunnitelma oli. Jumala halusi lunastaa meidät syntiset ihmiset vapaiksi kaikesta siitä, mikä erottaa meidät hänestä. Siksi hän tuli itse ihmiseksi, lihaksi, meidän tasollemme.

 

Sinäkin olet lihaa ja verta. Siksi sinun pelastumisesi kannalta on äärimmäisen tärkeää, että Jumala tuli vauvaksi, sitoutuneena lihaan ja vereen ja kapaloihin. Jumaluuden ja ihmisyyden, iankaikkisuuden ja ajan, välinen kuilu ylitettiin, voisi melkein sanoa, että se ylitettiin biologian tasolla kerran, eräässä ihmislapsessa.

 

Tästä Jumalan suunnitelmasta kertoo jo äsken kuulemamme joulun profetia:  "Sinä Betlehem, ... sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudessasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana." (Miika 5:1).

 

Hänen juurensa ovat muinaisuudessa. Jumalan Poika oli siis olemassa jo iankaikkisuudesta. Mutta samalla joulun profetia kertoo, kuinka konkreettinen tuo Jumalan Pojan lihaksi tuleminen tulisi olemaan: "Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää." (Miika 5:2). Iankaikkisuus ja aika kohtasivat ja tulivat yhdeksi, kun synnyttäjä synnytti.

 

Nyt kun synnyttäjä on synnyttänyt, aika on täyttynyt. Nyt kun neitsyt Maria on saanut poikalapsen, on koittanut armon aika. Siksi enkeli sanoi paimenille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." (Luuk 2:10-11).

 

Jumalan suunnitelma tapahtui tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa, tietyssä lapsessa. Daavidin kaupungissa, neitsyt Mariasta, kapaloihin, seimeen. Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

Mutta hänestä Jumalan suunnitelma on lähtenyt leviämään kaikkialle. Kaikkiin paikkoihin, kaikkiin hänen jälkeensä tuleviin aikoihin. Me elämme nykyisin Jumalan suunnitelmassa aikaa, joka on jKr: jälkeen Kristuksen syntymän. Se tarkoittaa sitä, että ihmiskunnan Vapahtaja on syntynyt. Mahdollisuus kaikkien syntien anteeksi saamiseen ja Jumalan tuntemiseen on tullut todeksi. Se on suuri ilo koko kansalle.