Saarna Oravissa 13.4.08

 

Saarna 13.4.2008 Oravin rukoushuone

Joh 17:11-17

 

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus rukoilee opetuslapsiensa puolesta. Hän sanoo Isälleen, että hän ei kohta enää ole maailmassa. Hän on palaamassa takaisin sinne mistä on tullutkin, Isän luo taivaaseen. Mutta opetuslapset jäisivät maailmaan. Siksi Jeesus rukoilee heidän puolestaan. Että he pärjäisivät, kun hän on poissa.

 

Me olemme samassa tilanteessa kun nuo opetuslapset. Mekin olemme jääneet tänne maailmaan. Me emme voi nähdä Jeesusta, joka on mennyt takaisin taivaaseen. Meille olisi hyvin luontaista menettää usko ja luopua toivosta, koska me emme näe tai ainakaan kovin vahvasti tunne Jeesusta.

 

Siksi Jeesus rukoili meidänkin puolestamme: "Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut."

 

Miten jotakuta voi suojella nimen voimalla?

 

Tätä on tosiaan vaikea käsittää. Mutta on se jotenkin mahdollista. Jonkun mahti-ihmisen nimen voimalla voi kyllä suojella. Presidentti voi olla vaikkapa jonkin tapahtuman suojelija. Jos presidentti Halonen ilmoittaisi olevansa vaikkapa jonkun juhlan suojelija, niin kyllä sille annettaisiin rahaa ja sinne tulisi ihmisiä.

 

Tämän lisäksi Jeesuksen nimi on hengellisesti voimakas. Apostolien teoissa esim. puhutaan hyvin usein Jeesuksen nimestä. Esim. kolmannessa luvussa kerrotaan rammasta miehestä, joka kerjäsi temppelin ns. kauniin portin vieressä. Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Pietari ja Johannes tapasivat hänen kerjäämässä. Pietari sanoi: "Katso meihin". Mies tarkkasi heitä odotaen saavansa almun. Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mtta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen,  nimessä, nouse ja kävele."

 

Ja rampa parani. Hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat ja hän hypähti pystyy. Kun ihmiset tungeksivat paikalle ihmettelemään, Pietari sanoi: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. ... Uskon kautta Jeesuksen nimeen on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te tunnette ja näette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne." (Apt 3)

 

Meistä useammille ei ole tapahtunut tuollaista paranemisihmettä Jeesuksen nimeen. Silti meidänkin kohdallamme Jeesuksen nimi vaikuttaa hengellisesti. Jeesuksen nimi suojelee meitä niin, että emme menetä toivoamme emmekä uskoamme, koska Jeesus rukoilee meidänkin puolestamme: "Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut."

 

Jeesuksen nimessä on hengellinen voima, joka vaikuttaa enemmän kuin tavallinen nimi. Tämä johtuu siitä, että tuota nimeä kantavassa ihmisessä Jumala ja ihminen olivat yhdistyneet.

 

Jeesuksen rukous Isälle jatkuu näin: "Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät."

 

Oletko sinä koskaan maistanut edes vähän siitä, mitä tämä tarkoittaa? Mitä se muka on että Jeesuksen ilo täyttää ihmisen? Miten se voi liittyä tähän Jeesuksen nimeen?

 

Asiaa on vaikea selittää, sillä arkisen kielen sanat eivät tahdo riittää. Ei kyse ole useinkaan mistään valtavasta hengellisestä riemusta. Eikä hihhuloinnista. Vaan siitä, että Jeesuksen nimi ja sen kautta se, kuka hän on, rupeaa hiljalleen vaikuttamaan ihmisen sisimmässä rauhallisuutta ja iloa. Jumalan rukoileminen muuttuu aiempaa luontevammaksi ja se alkaa antaa toivoa.

 

Minusta itsestäni tuntuu kieltämättä oudolta, mutta näin asia vaan on. Minä olen dosentti, yliopistolla yli 15 v. ammatikseni tiedettä harjoittanut tutkija ja opettaja. Ja siitä palkkani saanut. Ja silti voin todeta, että joskus Jeesuksen nimi ja hänen ilonsa joskus täyttävät minut.

 

Ovathan toki monet teistäkin sen itse kokeneet. Jeesuksen nimessä on hengellinen voima, jonka joskus voi kokea.

 

Jeesus sanoo tässä tekstissä: "Minä olen ilmoittanut heille sanasi. ... Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus." Ei ole muuta mahdollisuutta kenellekään meistä kokea, mistä Jeesus puhuu, kuin se, että on tekemisissä Jumalan sanan kanssa. Kun olemme tekemisissä Jumalan sanan eli Raamatun keskeisen sanoman kanssa, se alkaa vaikuttaa meissä sisäisesti.

 

Vielä yksi pointti: Jeesus sanoo: "Minä olen ilmoittanut heille sinun sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan."

 

Kun uskonasiat eivät olleet minulle vielä kirkastuneet, minä inhosin jopa Jeesuksen nimeä. Rippikoulussakin puhuin "Kiesuksesta", jotta olisin voinut välttää tuon kiusallisen nimen. Minusta tässä tekstissä on kyse juuri tästä ilmiöstä. Jeesuksen nimi on hengellisesti niin vahva, että se saa aikaan inhoa. Ellei ihminen sydämestään turvaudu tähän nimeen ja sen kantajaan, niin silloin hän vihaa sitä nimeä ja sen kantajaa.

 

Samasta syystä Jeesus ristiinnaulittiin. Ihmisten, ihan kunnon ihmistenkin viha häntä kohtaan oli niin voimakas, että hänet piti saada hengiltä, vaikka sitten tekaistuin syytöksin. Ja Barabbas, ryöväri ja murhamies, piti saada vapaaksi, jotta Jumalan Poika saatiin tapetuksi viattomana.

 

Nyt Jeesus sanoo, että tästä samasta vihasta me joudumme osallisiksi. Ei pidä siksi ihmetellä sitä, että kirkko ja Jeesukseen uskovat saavat nykyisin niin paljon ryöpytystä osakseen. Kirkko kuulemma tuomitsee ihmisiä, aivopesee, ja sortaa naisia ja naispappeja, ja moralisoi ja opettaa "luterilaista työmoraalia". Mutta meidänkin seurakunnassa on puolet naispappeja, eikä heitä kukaan kiusaa tai sorra. Emmekä me tuomitse tai vaadi, vaan julistamme armoa.

 

Kyse on sitä, että Jeesuksen nimi on hengellisesti niin voimakas, että se ärsyttää ihmisiä. Useimmat ihmiset haluaisivat itse ja omin avuin kelvata Jumalalle. He haluasivat itse luoda oman pienen jumalakuvansa. He eivät suostu siihen, että oikea Jumala on ihmiselle aivan liian korkea ja pyhä omin avuin saavutettavaksi. Siksi Jeesus ja hänen nimensä ja häneen uskovat ihmiset ärsyttävät.

 

Mutta niille, jotka Jeesuksen turvautuvat, niille hänessä ja hänen nimessään on suoja ja siunaus.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.