Tuomiopäivän jonossa

Saarna tuomiosunnuntaina 26.11. 2017 Savonlinnan Tuomiokirkossa

Matt. 25:31-46

 

Rakkaat seurakuntalaiset,

 

Tässä maailmassa kaikkein tärkeimmät asiat ovat hämärän peitossa.  Kuten: Onko Jumalaa olemassa? Onko oikeaa ja väärää olemassa? Miksi röyhkeät menestyvät ja viattomat kärsivät?

 

Äsken lukemassani tekstissä sanotaan, että Kristus tulee takaisin ”kirkkaudessaan” ja että hän ”istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle”. Se tarkoittaa, että maailman lopussa tärkeimpiä asioita koskeva  hämäryys väistyy ja tilalle tulee selkeä kirkkaus. Jumalan asettama Tuomari tuomitsee jokaisen oikeudenmukaisesti. Kukaan ei voi paeta, kukaan ei voi peittää mitään.

 

”Kaikki kansat kootaan hänen eteensä”. Siinä me savonlinnalaisetkin kerran seisomme, suuressa ihmisjoukossa Kristuksen valtaistuimen edessä.

 

Olen usein miettinyt, että miltä siinä tuntuu seistä. Onko se samanlaista kuin silloin, kun kansakoulussa seisoin alushoususillani rokotusjonossa odottamassa terveyssisaren rokotusneulaa? Joutuuko siinä suuressa ihmisjoukossa odottamaan kauan? Monestiko ehtii vaihtamaan jalkaa? Valtava kunnioituksen tunne siinä ainakin jokaisella on. Ei siinä pulista, vaan kaikki ovat hiljaa.

 

Sitten tapahtuu jako: ”Hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.”  Kristuksen pelkkä katse siirtää jokaisen meistä hänelle kuuluvaan joukkoon, lampaat oikealle puolelle ja vuohet vasemmalle. Kukaan ei vastustele, vaan menee sille puolelle, joka hänelle Majesteetin oikeudenmukaisen tuomion perusteella kuuluu.

 

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.”

 

Ajatelkaa, mikä riemu! Sellainen valtakunta, sellainen uusi maailma, jonka Taivaallinen Isä on varannut palkinnoksi lapsilleen jo tämän vanhan maailman luomisessa. Joka sinne pääsee, se huokaisee, että ”parempi kuin osasin villeimmissä kuvitelmissani toivoa!”.  Toteutuu se, mistä kuulimme äsken ennustuksen Vanhasta testamentista: ”Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella.”

 

Sitten kuningas sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.”

 

Tuota puolta ei tee mieli kuvata. Ei Jeesuskaan kuvannut. Hän vaan totesi: ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

 

Kumpaan suuntaan sinä silloin lähdet? Miten voi varmistaa sen, että on niiden joukossa, jotka ohjataan iankaikkiseen elämään? Tätä kannattaa itseltään kysyä, sillä se on ihmiselämän kaikkein tärkein asia, että kumpaa suuntaa hänelle silloin näytetään.

 

Ne, jotka ohjataan Tuomarin oikealle puolelle, ne olivat maanpäällisessä elämässään auttaneet kärsiviä lähimmäisiään. He olivat antaneet heille ruokaa ja juomaa, vaatteita ja suojaa ja pitäneet heistä huolta käymällä katsomassa heitä, kun he olivat olleet sairaita tai vankilassa. Ne, jotka ohjataan Tuomarin vasemmalle puolelle, ne eivät olleet auttaneet; eivät olleet antaneet ruokaa, juomaa, vaatteita tai suojaa eivätkä olleet välittäneet käydä katsomassa sairaita.

 

On siis selvää, että jo tässä elämässä on olemassa oikea ja väärä, jonka perusteella meidät tuomitaan. Oikein on auttaa kärsivää lähimmäistä ja antaa hänelle mitä hän tarvitsee. Väärin on olla auttamatta. Nykymaailmassa tällä ei näytä olevan kovinkaan paljon väliä, mutta kirkkauden valtaistuimen edessä tulemme näkemään, että kyllä sillä oli väliä.

 

Meidän on siis tehtävä hyviä tekoja ja vältettävä pahoja tekoja. Niistä meidät tuomitaan.

 

En kuitenkaan kehota ketään jättämään asiaa sen varaan, että yrittää päästä taivaaseen tekemällä hyvää ja välttämällä pahaa. Ainakaan minä en niin tee. En saa puhdistettua sydäntäni niin rakastavaksi, että tekisin vain hyvää. Jos minun pitäisi perustaa siihen, joutuisin kerran seisomaan kirkkauden valtaistuimen edessä täydellisen kauhun vallassa ja varmana siitä, että hyvät tekoni eivät riitä.

 

Niinpä kehotan meitä kaikkia turvautumaan myös Jeesuksen muihin sanoihin ja lupauksiin. Jokainen muistaa pienoisevankeliumin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

 

Pienoisevankeliumia kannattaa miettia yhdessä tuomiosunnuntain tekstin kanssa. Siinähän Jeesus sanoo: ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”  Pienoisevankeliumi loppuu samoilla sanoilla: ”hänellä olisi iankaikkinen elämä”. Molempien lopussa on siis sama sana, ”iankaikkinen elämä”. Voimme siis kysyä: ”Ketkä lähtevät tuomiolta iankaikkiseen elämään?” Vastaus on:  ne, jotka ovat uskoneet Jumalan ainoaan Poikaan. He ovat saaneet omakseen sen hyödyn, minkä Jeesuksen ristinkuolema on ihmiskunnalle tuonut. Jumalahan on antanut Jeesuksen kuolemaan puolestamme siksi, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi siihen iankaikkiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Usko Jeesukseen tekee ihmisestä vanhurskaan, ja vanhurskaat lähtevät tuomiolta iankaikkiseen elämään. Eivät omien ansioittensa varassa. Vaan Jeesuksen tuoman sovituksen varassa.

 

Tähän minä turvaudun, kun ajattelen näitä tuomiosunnuntain pelottavia asioita.Turvaudun Jeesukseen. Kun pysyn uskossa Jeesukseen, että hän on pelastanut minut, niin silloin voin seisoa siinä suuressa ihmisjoukossa luottaen, että minulle käy Jeesuksen ja hänen tekemänsä sovitustyön takia hyvin. Onhan hän laskeutunut alas helvettiin minun puolestani, ettei minun tarvitsisi. Onhan hän tuonut vanhurskauden eli Jumalalle kelpaamisen, ja sen saa omakseen uskomalla Jeesukseen. Sanoohan Jeesus itsestään näin, heti pienoisevankeliumin jälkeen:

 

Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan (Joh. 3:17-18).

 

Eli siis pelkkien omien hyvien tekojen varassa ei voi pelastua. Ratkaisevaa on usko Jeesukseen, sillä se tuo Jumalalle kelpaamisen ja vapautuksen tuomiosta.

 

Vaikka pelastummekin Jeesuksen ansiosta, uskon kautta ja armosta, niin silti on hyvin tärkeää, että teemme hyviä tekoja ja autamme kärsiviä lähimmäisiämme. Sillä jos meidän uskomme Kristukseen on aitoa eikä haihattelua, niin silloin se tekee meistä hyväsydämisiä ja laupiaita, ja silloin autamme apua tarvitsevia.

 

Siksi yhteenvetona tuomiopäivän saarnassa voi sanoa: usko Jeesukseen, että hän on sinun Vapahtajasi, joka on ristinkuolemallaan vapauttanut sinut tuomiosta. Ja sen lisäksi: auta apua tarvitsevia lähimmäisiäsi hyvillä teoilla. Sitä Vapahtajasi sinulta tahtoo.