Riihimäen äijämessussa

Saarna Riihimäen kirkossa 19.11.2017

Mark. 13:33-37, Hepr. 3:12-15

 

Tänään on äijämessu, mikä onkin todella mielenkiintoinen asia. En koskaan aiemmin ole äijämessussa saarnannut, enkä tiedä koko asiasta oikein mitään. Paitsi facebook-mainoksen olen nähnyt, ja sen perusteella tiedän, että äijämessussa papilla saattaa messukasukka sotkeentua moottorisahan öljyyn. 

 

Ja senkin tiedän, että äijämessun saarna ei voi olla tarkoitettu yksinomaan äijille. Tämä näkyy jo saarnatekstistä. Kun siinä Jeesus kehottaa, että ”pitäkää varanne, olkaa valveilla”, niin hän puhuu kaikille kristityille, ei vain äijille.

 

Jeesus otti vertauksessaan esimerkiksi ovenvartijan, mutta se tarkoittaa yhtälailla kaikkia kristittyjä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Kaikkien pitää olla hereillä ja odottaa Herraa palaavaksi. Me kaikki olemme ovenvartijoita.

 

Mitä se sitten tarkoittaa, että kristityn tulee valvoa kuin ovenvartija? Siihen voi etsiä vastausta päivän toisesta Uuden testamentin tekstistä, jonka kuulimme lukupulpetista. Siinä sanotaan näin:

Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta (Hepr. 3:12)

 

Valveilla olo on sitä, ettei ole sydämessään paha. Ei saa tappaa, ei saa hakata, ei varastaa, eikä pettää puolisoaan. Jos sellaiseen sortuu ja varsinkin jos sellaiseen jää eli paatuu ja selittelee, niin silloin sydän luopuu elävästä Jumalasta. Tämän jokainen tajuaa.

 

Mutta entä sellainen äijä, joka onkin aika kiltti? Joka ei ole tieten tahtoen paha sydämessään? Ei hakkaa ketään, ei varastele eikä petä puolisoaan. Sellaisestakin äijästä tai yhtä hyvin naisesta tai nuoresta tai vanhuksesta saattaa tuntua siltä, että ei minulla ole sydämessäni mitään siitä ”elävästä Jumalasta”. Olenko luopunut hänestä? Vai onko elävä Jumala luopunut minusta?

 

On huomattava, että tuo tekstikohta ei puhu ainoastaan siitä, että joku on sydämessään paha. Se puhuu myös siitä, että joku on sydämessään epäuskoinen. Ja sen kautta voimme ymmärtää, että jumalasuhde ei ole pelkästään etiikan tai moraalin asia. Suhde elävään Jumalaan on myös uskomiseen perustuva asia. Vailla uskoa ihminen on erossa elävästä Jumalasta.

 

Ajattelen, että tätä Jeesus tarkoitti, kun hän käski meitä oleman hereillä ja teki tästä vertauksen ovenvartijasta. Hereillä oleminen on sitä, että ihminen uskoo sydämessään Jumalaan ja Jeesukseen.

 

Mutta ei tämäkään kovin pitkälle auta. Sillä uskoa ei voi itse itsestään puristaa. Moni pystyy puristamaan itsestään sen, että maksaa veronsa ja korjaa moottorisahansa ja joskus jopa lajittelee pyykit ja jätteet. Mutta miten tavallinen äijä voi uskoa Jumalaan ja Jeesukseen?

 

Tähänkin löytyy vastausta tuosta lukupulpetista kuullusta Heprealaiskirjeen kohdasta: 

 

Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet (Hepr. 3:14).

 

Uskomisessa on siis kyse siitä, että ihminen on osallinen Kristuksesta. Osallisuus Kristuksesta tarkoittaa sitä, että ihminen saa itselleen ja käyttöönsä sen hyödyn, minkä Jeesus Kristus on ihmisille hankkinut. Niin kuin firman osakas saa itselleen hyödyn firman tuloksesta.

 

No miten Kristuksesta ollaan osallinen? Vastaus kuuluu: ”Kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.”

 

Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa kastetta. Kun sinut, kuka tahansa oletkin, kun sinut kastettiin, niin silloin sinulle annettiin omaksi Jeesus ja se mitä hän on ihmiskunnan ja sinunkin hyväksesi tehnyt. Se on todellisuutta. Kun sinut valeltiin kastevedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin silloin sinut annettiin  tuon todellisuuden, tuon Jeesuksen omaksi. Tätä tarkoittavan nuo sanat ”se todellisuus, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet”. Sinä olet kasteesi hetkellä tullut osalliseksi Kristuksesta. Sinun osallesi kirjoitettiin osakekirja Jumalan armovaltakuntaan.

 

Uskominen on sitä, että ihminen pitää loppuun asti sydämessään kiinni tästä oikeudesta, tästä Jeesuksesta, jonka yhteyteen hän on jo alussa eli kasteessaan päässyt.

 

Eli, jos sinä äijä tai kuka tahansa, et oikein tiedä, että miten Jeesukseen uskotaan tai mitä hän sinua hyödyttää, niin aloita uskominen omasta kasteestasi. Sano sydämessäsi Jeesukselle, että ”Kiitos Herra, että minut on annettu sinun omaksesi kasteessa. Ja että sinut on annettu minun omakseni samassa kasteessa.” Sano itsellesi, ylpeänä: Minut on kastettu Kristuksen omaksi. Silloin uskot.

 

Kaste merkitsee liittämistä siihen, että Jeesus on kuollut ihmiskunnan syntien sovituksena. Siksi kasteesi merkitsee sitä, että Jeesuksen ja hänen ristillä vuotaneen verensä takia sinulla on syntien täysi anteeksianto. Se pätee kaikkeen, myös sydämen pahuuteen ja siitä aiheutuviin rikkomuksiin, katkeriinkin. Niiden ei kannata antaa estää sinua pitämästä kiinni osallisuudestasi Kristukseen, ei vaikka olisit miten syntinen. Sillä hän on tullut nimenomaan syntisten ihmisten vapahtajaksi.

 

Mutta on hän syntynyt myös niitten vapahtajaksi, jotka ovat eläneet suht kunnollisesti mutta silti hukanneet suhteensa elävään Jumalaan.                        

 

Oman kasteen miettimisen kautta syntyy sydämen usko eli luottamus Jumalaan ja Jeesukseen. Että minäkin kuulun hänelle. Siinä luottamuksessa ihminen on hereillä Jumalan edessä, kuin ovenvartija, joka odottaa, että milloin hänen herransa palaa kotiin.

 

Jos et pääse tästä jyvälle kasteesi kautta, niin ei se haittaa. Jumalalla on vielä toinen ns. ”armonväline”, jonka kautta hän herättää meissä sydämen uskon. Se on ehtoollinen. Kun tulet ehtoolliselle, tulet Jumalan luo. Kun syöt ehtoollisen leivän, niin silloin syöt Kristuksen ruumiin. Kun juot ehtoollisen viinin, silloin juot sen veren, joka on ristillä vuotanut sinun syntiesi sovitukseksi. Vaikka et tuntisi sydämessäsi ehtoollisella mitään, voit silti luottaa siihen, että tuo on ehtoollisen sisältö. Olet ehtoollisella tekemisissä sinun puolestasi kuolleen ja ylösnousseen Jumalan Pojan kanssa. Hän pitää kiinni sinusta ja tuo sinut uudestaan osalliseksi siitä todellisuudesta, jonka osallisuuteen olet päässyt jo kasteessasi.