Työntekijöiden kirkkoaamussa

Puhe työntekijöiden kirkkoaamussa 13.9.2017

Rakkaat kollegat,

Syksyn 2017 toimintakausi on alkamassa. Haluaisin rohkaista ja innostaa meitä sen tuomien haasteiden edessä.

Niitä haasteita on monenlaisia. En viitsi ruveta kaikkia luettelemaan.  Sanon vaan, että niitä voisi verrata siihen, millainen tyyppi oli se Goljat – niminen filistealainen, joka nousi haastamaan israelilaisia kaksintaisteluun.

Goljat oli 3 metriä ja 20 senttiä pitkä. Hänellä oli päässään kypärä ja yllään pronssinen suomuhaarniska, joka painoi yli 80 kiloa. Hänellä oli käytössään pronssikaudella hyvin harvinaista aseteknologiaa, nimittäin näin paksu [näytä] keihäs, jossa oli kymmenkiloinen rautainen kärki. Sellainen meni läpi kaikista tunnetuista jalkamiehen varusteista. Kun tuollainen järkäle asettui haastamaan israelilaisia, kukaan heistä ei uskaltanut ottaa haastetta vastaan.

Mutta nuori paimenpoika, nimeltään Daavid, oli tullut tuomaan sotaväessä oleville veljilleen evästä. Kun hän sai kuulla Goljatista, hän sanoi kuningas Saulille: ”Kuninkaan ei pidä menettää rohkeuttaan! Minä, sinun palvelijasi, menen taistelemaan tuon filistealaisen kanssa.”

Daavid on selvästi vertauskuva Jeesuksesta. Jeesus oli valtaa ja kunniaa vailla oleva entinen puuseppä, yhtä vaatimattoman näköinen kuin Daavid. Jeesus antoi itsensä alttiiksi roomalaisille, joilla oli jopa filistealaisia vahvempi sotakoneisto. Perkele käytti heitä välikappaleinaan ja antoi Jeesuksen tulla naulituksi ristille.

Mutta sen kautta ihmisten synti sovitettiin. Perkeleeltä riistettiin pois hänen aseensa, joka on Goljatin aseita vahvempi. Jeesus nimittäin teki tyhjäksi sen, että me ihmiset olemme syntiemme takia syyllisiä Jumalan edessä ja erossa hänestä. Sen Jeesus voitti.

Mutta mikä oli Daavidin salainen ase taistelussa Goljatia vastaan? Aluksi kuningas Saul puki Daavidin ylle oman haarniskansa ja kypäränsä ja sitoi hänen vyölleen miekan.

Mutta Raamattu kertoo, että kun Daavid yritti lähteä ne päällään kävelemään, se ei onnistunut. Hän sanoi Saulille: ”Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.”

Tämä on Raamatussa ehkä selkein vertauskuva meidän seurakunnan työntekijöiden uusista, näppäristä ja säästöä tuovista varusteista, jotka Kirkkohallitus on pukenut yllemme. Nimittäin Kipasta ja tilastoista. Niistä Daavid olisi sanonut: ”Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan kayttänyt tällaisia.”

Mutta ikävä kyllä meillä ei ole samaa etuoikeutta kuin Daavidilla, josta kerrotaan, että hän riisui ne yltään. Eli tämän kertomuksen opetus ei ole se, että me voimme luopua Kipasta ja tilastoista. Vaan opetus on se, että meillä on onneksi perinteisemmät ja tehokkaammat, vaikkakin vaatimattomamman näköiset salaiset aseet.

Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?" Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen ja sanoi: "Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!" Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä (1.Sam.17:40-45)

Linko, viisi sileää kiveä, paimenlaukku ja Herran nimi. Ne olivat Daavidin aseet. Teenpä niistäkin vertauskuvan. Ne ovat meidän strategiamme kolme kohtaa: kohtaamme ihmisen, nostamme sanoman esiin ja että ne läpäisevät kaikki työmuodot. Silloin Herran nimi on kanssamme.

Näillä aseilla Daavid pärjäsi:

Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan (1.Sam. 17:48-49).

Pelkät kivet eivät riitä. Eikä pelkkä paimenlaukku. Pitää olla myös linko, jolla sanoman saa liikkeelle. Ja se sanoman liikkeelle paneva voima on rakkaus, ihmisten kohtaaminen. Siksi meidän strategiassamme lukee: ”Kohtaamme ihmisen”.

Mutta pelkkä linko tai kohtaaminen eivät riitä. Pitää olla viisi sileää kiveä. Ja ne ovat meidän sanomamme, jonka nostamme esiin. Se on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, jossa Jumala on tullut luoksemme ja tehnyt tyhjäksi kaiken sen, mikä erottaa ihmiset Jumalasta.

Näinhän asia oli Jeesuksellakin. Hänkin on voittanut pahan sanomansa kautta. Raamatussa nimittäin sanotaan, että Jeesus Kristus

”on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin.” (2.Tim.1:10)

Sanoma Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa tuo valoon elämän. Siitäkin huolimatta, että se on päältä katsoen nolostuttavan vaatimaton, kuin kiviä paimenlaukussa. Mutta sanoma Jeesuksesta vaikuttaa, koska syvimmiltään ihminen kaipaa yhteyttä Jumalaan. Sanoma Jeesuksesta vaikuttaa, koska kuoleman voittanut Jeesus itse on lähettänyt sen maailmaan.

Rakkaat kollegat. Me olemme hänen palvelijoitaan. Jeesus toimii maailmassa kirkkonsa kautta, myös meidän kauttamme. Me olemme heikkoja ja onnettoman kokoisia meitä vastassa olevien haasteiden edessä. Mutta meidän puolellamme on se oikea Daavid, Jeesus Kristus, kuoleman voittaja.

Joten lähtekäämme tähän syksyn työkauteen rohkeina ja iloisin mielin. Haasteet näyttävät isoilta, mutta me saamme rynnätä niitä vastaan, saamme pistää käden paimenlaukkuun ja ottaa sieltä sen sanoman, jonka kuoleman voittaja on sinne meitä varten pannut. Kun laitamme sanoman rakkauden linkoon, niin järkälemäisinkin haaste kaatuu maahan kuin Goljat.

Sitä ennen, tunnustakaamme hänelle syntimme.