Pitkäperjantaina 2018

Pitkäperjantaina 30.3. 2018 klo 10. Savonlinnan Tuomiokirkko

Matt. 27:33-54, Hepr. 10:12-20

 

Ristiinnaulitseminen oli roomalaisille melko yleisessä käytössä ollut rangaistus. Tosin se oli tarkoitettu vain kaikkein pahimmille rikollisille, eikä sillä saanut rangaista Rooman kansalaisia. Ja lisäksi se oli niin julma ja häpeällinen teloitusmuoto, että siitä ei ollut soveliasta puhua sivistyneiden ihmisten kesken.

 

Silti ristiinnaulitsemisia oli tehty ennen Jeesusta jo vaikka miten paljon. Esimerkiksi gladiaattori Spartacuksen johtamaan kapinaan osallistuneet orjat ristiinnaulittiin v. 71 eKr. Roomaan johtavan Via Appia -tien varrelle. Ajatelkaa, miten järkyttävä näky se on ollut: 6000 ristiinnaulittua, 40 metrin välein, kuin sähköpylväitä. Kuolevien voihkinaa on riittänyt 240 kilometrin matkalle.

 

Mikä siis Jeesuksen ristissä oli niin erityistä, että me tänäänkin syvän surun vallassa muistelemme sitä? Mikä on Jeesuksen ristin merkitys?

 

Jeesuksen ristin merkitystä meidän ei tarvitse etsiä oman viisautemme varassa. Sillä Raamatussa meille on paitsi kerrottu se, miten Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui, niin myöskin tulkinta sen merkitykselle.

 

Kun evankeliumeja lukee tarkkaan, niin havaitsee, että Jeesuksen kärsimys tapahtui niin kuin Vanhassa testamentissa oli ennalta kerrottu. Psalmissa 22 Herran kärsivä palvelija eli Messias sanoo näin:

                     

Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa (Ps. 22:16-19).

 

Tämä toteutui, kun Jeesus joutui äärimmäisestä kivun ja janon vallassa katselemaan, kuinka ohikulkijat pilkkasivat häntä ja häntä vartioineet sotilaat heittivät noppaa siitä, että kuka saisi hänen vaatteensa.

 

Myös Jeesuksen ristiin ripustettu kyltti ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” toteutti Vanhan testamentin ennustuksen. Sillä Vanhan testamentin mukaan Messias olisi Jumalan kansan kuningas. Mutta kuka olisi uskonut, että hän on sellainen kuningas, joka kuolee rikolliselle tarkoitetun kuoleman, kahden rikollisen välissä? Ehkä se, joka tunsi profeetta Jesajan ennustuksen, jonka äsken kuulimme: ”Hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.”

 

Ennen kuolemaansa Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!” Nuo ovat juuri samat sanat, jotka Herran kärsivä palvelija huutaa Psalmin 22 alussa.

 

Miksi noin piti käydä? Miksi Jumala oli antanut ennustaa tuollaista Messiaasta ja miksi hän antoi sen tapahtua? Se käy ilmi Jesajan ennustuksesta, jonka äsken kuulimme: ”Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.”

 

Matteuksen evankeliumin tekstissä on vielä yksi yksityiskohta, joka kertoo Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen. Nimittäin se, mitä tapahtui hänen kuolinhetkellään: Maa vavahteli, kalliot halkeilivat ja temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti.

 

Mikä tuo ”temppelin väliverho” oikein oli? Se oli Jerusalemin temppelissä ollut 18 metriä korkea, 9 metriä leveä ja 5 senttiä paksu kangas, joka erotti temppelin ”kaikkeinpyhimmäin” osan muusta temppelistä. Juuri sillä hetkellä kun pääsiäislammas vuonna 30  piti uhrata, tapahtui maanjäristys, temppelin ovet aukenivat ja tuo paksu verho repesi keskeltä kahtia ylhäältä alas asti.

 

Tuo ei hyvin luultavasti ole mitään legendaa, vaan historiallinen tosiasia. Sen puolesta puhuu se, että juutalaisessa Talmudissa (Joma 39b) kerrotaan, että 40 vuotta ennen vuonna 70 tapahtunutta Jerusalemin temppelin hävitystä sen ovet avautuivat itsestään ja päivittäiset uhrit menettivät voimansa. Mainittu aika on sama kuin Jeesuksen kuoleman aika. Ja tuo tieto on peräisin Talmudista, joka suhtautuu Jeesukseen hyvin vihamielisesti.

 

Mitä se tarkoittaa, että temppelin väliverho repesi kahtia ja kaikkeinpyhin paljastui? Siitä kertoo Heprealaiskirje, josta kuulimme otteen aiemmin:

 

Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria. Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa – kautta (Hepr. 10:18-20).

 

Aikoinaan ainoastaan ylipapilla oli oikeus raottaa paksua väliverhoa ja mennä temppelin kaikkeinpyhimpään osaan. Ja hänkin sai tehdä sen vain kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, mukanaan uhrieläimen verta.

 

Mutta Jeesuksen kuolinhetkellä tuo kaikkein pyhimmän erottanut väliverho repeytyi auki. Se kertoo siitä, että nykyisin kaikilla ihmisillä, myös meillä, on Jeesuksen antaman uhrin takia pääsy Jumalan itsensä luo. Eikä siihen pääsyyn tarvita enää mitään eläinuhria tai muutakaan syntiuhria. Ei tarvita, sillä Jeesus on ristillä uhrannut oman verensä kaikkien ihmisten puolesta.

 

Se on Jeesuksen ristinkuoleman merkitys. Hänen ristinsä oli erityinen, koska sen päällä kuoli Jumalan maailmaan lähettämä Messias, Jumalan ennalta päättämän suunnittelman mukaisesti. Ja hän kuoli siksi, että näin hän otti päälleen ihmisten syyllisyyden ja teki sen oman kuolemansa kautta tyhjäksi ja mitättömäksi, niin että se ei enää voi erottaa meitä Jumalasta.

 

Jeesuksen ristinkuoleman merkitys on siinä, että hänessä Jumala on avannut meille ”uuden tien, elämään vievän tien” Jumalan yhteyteen, sinne kaikkein pyhinpään eli Jumalan itsensä luo.

 

Vanha tie on se, että ihminen yrittää elää niin kunnollisesti, että voi sen perusteella kelvata Jumalalle. Mutta se ei onnistu. Juuri siksi Jeesus suostui ristille, avatakseen meille uuden tien, joka perustuu Jeesuksen meidän puolestamme antamaan uhriin.

 

Mutta onko tuo uhri totta? Vai onko se vain järjetöntä kidutusta, niin kuin Via Appian 6000 kuoliaaksi kidutettua kapinallista orjaa?

 

 Sitä ei pitkäperjantaina voinut vielä sanoa. Vaikkakin toisaalta roomalainen sadanpäämies ja hänen sotilaansa sanoivat heti Jeesuksen kuolinhetken jälkeen, että ”Tämä oli todella Jumalan Poika!” Mutta kunnolla se tuli ilmi vasta kolmantena päivänä pitkäperjantaista. Silloin Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Näin hän todisti, että Jeesus oli oikeasti Jumalan Poika ja että hänen antamansa uhri meidän puolestamme oli ollut pätevä. Ja on edelleen pätevä.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen uskomme.