Metallimessun Martta ja Maria

Saarna Kerimäen kirkon Metallimessussa 30.9.2017

Luuk. 10:38-42

 

Kertomus Martasta ja Mariasta kuvaa tilannetta, joka on melkein kaikille tuttu. Nimittäin sellainen tilanne, että kotityöt eivät jakautuneet tasaisesti.

 

Jeesus oli opetuslapsineen tullut kahden sisaren, Martan ja Marian, luokse kylään.  Toinen sisarista, se Maria -niminen, vain istui. Se toinen sisar, Martta –niminen, sai yksin tehdä  kaikki kotityöt.

 

Ja niitä oli paljon. Vieraat piti ruokkia. Pöytä piti pyhkiä, leipä piti leipoa, takkaan piti sytyttää tuli, vettä piti kantaa, ruoka piti panna tulelle, kanat ja lampaat piti ruokkia, se kauniimpi ruokaliina piti etsiä, piti käydä keräämässä kukkia maljaan, jne

 

Siksi on ihan ymmärrettävää, että Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.”

 

Odottaisi, että Jeesus asettuisi Martan puolelle ja patistaisi Mariaa lopettamaan lusmuilun. Mutta Jeesus asettuikin Marian puolelle ja sanoi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

 

Miksi Maria vain istui, eikä auttanut?

 

En usko, että Maria lusmuili. Ei, vaan hän oli lumoutunut Jeesuksen puheesta. Hän oli unohtanut kotityöt Jeesuksen sanojen takia. Niinhän tuossa kertomuksessa sanotaan, että Maria ”asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan”.

 

Jeesuksen puhe oli monien muittenkin mielestä ihmeellisen vaikuttavaa. Kerran Jerusalemin ylipapit lähettivät poliiseja pidättämään Jeesusta, koska he pitivät häntä kansankiihottajana. Mutta poliisit palasivat tyhjin käsin. Kun ylipapit kysyivät heiltä, että ”Miksi ette tuoneet häntä?”, he vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.”

 

Mikä Jeesuksen sanoissa vaikutti? Jumalan Armo. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että kun Jeesus kävi pitkästä aikaa kotikaupungissaan ja opetti siellä, niin ”Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.” (Luuk. 4:22)

 

Jeesuksen puhe kosketti niin syvältä, että se saattoi jopa loukata. Kerran suurin osa kuulijoista suuttui Jeesuksen puheista ja lähti pois. Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: ”Aiotteko tekin lähteä?” Silloin opetuslapsi Pietari sanoi: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”

 

”Ikuisen elämän sanat.” Ajattelen, että tuo Maria sai olla kokemassa omassa sydämessään ”ikuisen elämän sanojen” vaikutusta ja siksi hän oli unohtanut kotityöt.

 

Luulenpa, että monet täällä kirkossa tänään olevat ovat saaneet kokea jotain samaa. Jos ajattelee vaikkapa tätä meidän tämän päivän liturgiamme, Haka Kekäläistä, niin kyllä sen Jeesusta koskevan opetuksen on pitänyt olla aika syvällisesti vaikuttavaa, että tuollaisesta hevimiehestä on tullut pappi.  

 

Mutta ei se ole toisaalta mikään ihme. Myös Jeesuksen aikalaiset ihmettelivät sitä, että hänen opetuksensa oli ihan erilaista kuin se normaali tylsä uskonto, johin he olivat tottuneet:

”Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat” (Mark. 1:22).

 

Siksi minä haluaisin sanoa erityisesti teille tänne kokoontuneille rippikoululaisille: Te saatte odottaa tulevalta rippikoulultanne paljon. Siellä nimittäin opetetaan noita Jeesuksen puhumia ”ikuisen elämän sanoja”.

 

*                    *                    *

 

Ihminen eroaa eläimistä mm. siinä, että me ihmiset etsimme elämäämme tarkoitusta. Eläimen, vaikkapa sian ei tarvitse paljoa etsiä. Sialle on ihan riittävästi siinä, että se saa syödä ja rypeä rapakossa ja tehdä uusia sikoja. Sian elämän tarkoitus on siinä. Mutta ihmiselle syöminen ja lisääntyminen eivät riitä, ei edes rikastuminen. Ihmisessä on kysely siitä, että miksi minä olen täällä. Mitä tarkoitusta varten minä elän?

 

Itselleni rippikoulu oli tärkeä tuon kysymyksen kannalta. Ajattelin ennen rippikoulua, että ihmiselämä on loppujen lopuksi vailla tarkoitusta. Voihan sitä käydä koulut ja hankkia ammatin ja perheen ja matkustella. Mutta ei siinä mitään sen syvempää merkitystä ole.

 

Ajattelin kuitenkin, että jos Jumala on olemassa, niin hänessä varmaan on elämän tarkoitus. Mutta sitten tajuisin, että jos Jumala tosiaan on olemassa, niin hän on niin suuri ja käsittämätön, ettei kukaan ihminen voi häntä tajuta.

 

Rippikoulu toi minulle toivon. Siellä eräs tavallinen nuorisopappi piirsi tällaisen kuvan: Jumala tosiaan on suuri ja käsittämätön. Jumala on taivaassa, mutta me ihmiset maan päällä. Siinä välissä on valtava kuilu. Maailmassa on monia uskontoja ja filosofioita ja oppisuuntia ja moraalisia ohjelmia, joiden avulla ihmiset yrittävät päästä sen kuilun yli sinne Lopullisen Totuuden eli Jumalan luo. Mutta ne kaikki ovat kuin liian lyhyitä tikapuita, jotka eivät ikinä yllä taivaaseen. Lopulta ne särkyvät, ja ihminen, joka on niiden avulla kiivennyt korkealle, tippuu alas ja satuttaa itsensä.

 

Mutta sitten tuo nuorisopappi piirsi kuvaan taivaan ja maan välille ristin. Se tarkoittaa Jeesusta. Jeesus yhdistää maan ja taivaan, Jumalan ja ihmisen. Hänessä Jumala tuli alas taivaastaan, ihmiseksi tänne meidän ihmisten luokse. Hänessä Jumala ylitti sen taivaan ja maan välisen kuilun, jota me emme oman voiman tai viisauden tai hyvyyden avulla kykene ylittämään.

 

Ajattelin, että jos tuo on totta, niin silloinhan minunkin on mahdollisuus löytää elämän tarkoitus. Jumalahan on ihmisen luoja ja tekijä. Kyllä hän tietää minustakin, että miksi minä täällä elän. Jos tuo minun luojani, minun elämäni tarkoitus on Jeesuksessa syntynyt ihmiseksi, niin silloin tuon Jeesuksen kautta minun on mahdollista löytää merkitys elämääni.

 

Eli jos hyvin käy, niin rippikoulussa voi kokea jotain samaa kuin tuo Maria aikoinaan. Saa lumoutua Jeesuksen opetuksesta.

 

Silloin käy niin, että kaikki muu hyörinä muuttuu vähemmän tärkeäksi. Kyllä ne kotityöt pitää tehdä. Kyllä ne pitää jakaa oikeudenmukaisesti. Mutta kun ihminen kuuntelee Jeesuksen opetusta, vaikkapa Raamatun tai rippikoulun tai Metallimessun kautta, niin hän havaitsee, että elämän merkitys ei ole niissä. Se on jossain ihan muualla. Se on ihmiseksi syntyneessä Jumalan Pojassa, jolla on iankaikkisen elämän sanat.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.