Lahja ja vaatimus

Saarna Savonlinnan Tuomiokirkossa 3.6.2018

Matt. 16:24-27

 

Mitä kristittynä eläminen oikein tarkoittaa? Pysähdy hetkeksi miettimän tätä. Ensin sitä puolta, että mitä kristittynä oleminen sinulle antaa. Ja sitten sitä puolta, että mitä kristittynä oleminen sinulta vaatii.

 

Jeesus puhuu tuossa saarnatekstissä ennen kaikkea tuosta jälkimmäisestä. Hänen mukaansa kristittynä oleminen vaatii meiltä kaiken: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

 

Tuo vaatimus ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Se käy ilmi, kun katsomme sitä tilannetta, jossa Jeesus noin sanoi.

 

Hän oli siinä vaiheessa kulkenut opetuslastensa kanssa jo pitkään ympäri Galileaa. He olivat saaneet olla hänen kanssaan, kuulla hänen opetustaan ja nähdä hänen tekemiään ihmeitä.

 

Tässä vaiheessa Jeesus ajatteli, että opetuslapset olivat alustavasti tutustuneet häneen. Hän otti heidät koolle ja kysyi heiltä: "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Siihen Pietari vastasi koko opetuslapsijoukon puolesta: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."

 

Eli opetuslapset olivat saaneet Jeesuksesta valtavasti hyvää itselleen. He olivat oppineet aavistamaan tämän: Me olemme päässeet tekemisiin järisyttävän asian kanssa. Me olemme sinussa, Jeesus, kohdanneet Messiaan, elävän Jumalan pojan!

 

Vasta tässä vaiheessa Jeesus sanoi heille, että hänen seuraamisensa maksaisi heille kaiken.

 

Eli siis vasta kun ihminen on saanut itselleen jotain Jeesuksesta, vasta sitten hän voi ottaa vastaan sen, mitä Jeesuksen omana oleminen häneltä vaatii.

 

Mietitään tässä yhteydessä useimmille meistä melko vierasta kristittyjen ryhmää. Nimittäin maahamme saapuneita entisiä muslimeita, jotka ovat kääntyneet kristityiksi.

 

Miksi he ovat kääntyneet? Useimmat siksi, että Jeesuksesta kertova sanoma on puhutellut heitä. He ovat tajunneet Jeesuksesta, mitä Jumalan rakkaus merkitsee. Että Jumala ei olekaan sellainen ankara tuomari, jonka yhteyteen pääsee vain täyttämällä tarkasti hänen käskynsä. Ja sittenkään ei voi tietää, että ketä hän armahtaa. Vaan Jeesuksessa Jumala on uhrannut itsensä kuolemaan meidän puolestamme. Ja sitä kautta meille on avautunut tie Jumalan yhteyteen.

 

Monille pakolaisille tämä on ollut järisyttävä uutinen. Niin järisyttävä, että he ovat halunneet ottaa vastaan kristillisen kasteen ja tulla Jeesuksen seuraajiksi.

 

Mitä he joutuvat tuosta maksamaan? Toisaalta eivät mitään. Jeesukselta saa kaiken ilmaiseksi, armosta, koska Jumala rakastaa ihmisiä.

 

Mutta toisaalta he joutuvat maksamaan kaiken. Useimmiten heidän perheensä ja sukunsa hylkäävät heidät. Kun isä saa kuulla poikansa ottaneen vastaan kasteen, hän sanoo: ”Sinä et ole enää minun poikani.” Kun entiset naapurit saavat kuulla, he alkavat syrjiä, kiusata, uhkailla ja jopa pahoinpidellä tai tappaa kotiin jääneitä perheenjäseniä tai sukulaisia.

 

Täällä Suomessa ketään kristityksi kääntynytttä muslimia ei kai ole tapettu. Mutta hyvin yleistä vastaanottokeskuksissa on se, että heitä haukutaan, tönitään ja uhkaillaan. Varmaan lähes jokainen kristityksi kääntynyt entinen muslimi on joutunut sellaista kestämään. Ja jos hän palaa takaisin kotimaahansa, niin silloin kuoleman uhka on hyvin todellinen.

 

Silti he haluavat olla kristittyjä. He tietävät saamastaan opetuksesta, että Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Heidän ristinsä on se, mitä he joutuvat Jeesuksen takia kärsimään. He kieltävät itsensä siinä mielessä, että heille, niin kuin jokaiselle ihmiselle, olisi luontaista välttää tuollaista syrjimistä ja jättää siksi Jeesus ja kristinusko.

 

Mutta he tietävät myös sen, mitä Jeesus sanoi: ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” Sukulaisten ja ystävien arvostuksen menettäminen on kuin elämänsä menettämistä. Mutta jos sen menettää Jeesuksen tähden, niin silloin saa omakseen todellisen elämän, iankaikkisen elämän, jota edes tappaminen ei voi ihmiseltä viedä.

 

 ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” Ihmisestä voi tulla vaikka miten rikas ja vaikutusvaltainen, jos hän suostuu ihmisten miellyttämiseen. Mutta jos hän tekee sen sillä hinnalla, että ei enää uskalla olla Jeesuksen oma, niin silloin hän samalla menettää sielunsa. Ja sitä ei raha voi korvata, ei vaikka pääsisi maailman rikkaimman valtion öljyministeriksi.

 

Mitä tämä merkitsee meille? Meille, jotka emme ole pakolaisia tai käännynnäisiä, vaan jotka olemme syntyneet kristityssä maassa ja jotka on lapsena kastettu Jeesuksen omiksi?

 

No ei se merkitse sen vähäisempää vaatimusta. Jos me olemme saaneet kokea omassa elämässämme, että Jeesus on hyvä, meidän on uskallettava tunnustaa, että olemme hänen omiaan. Emme saa pelätä sitä, että meitä ehkä haukutaan tai syrjitään Jeesuksen takia. Emme saa valita helpointa tietä siksi, että se tuntuu mukavammalta kuin Jeesuksen tahdon seuraaminen.

 

Jokaisella kristityllä on oma ristinsä. Se on kannettava. Se risti tarkoittaa kaikkea sellaista vaikeaa tai epämiellyttävää, jota on Jeesuksen takia kestettävä. Kaikkea sellaista, jota vastaan oma laiskuus tai mukavuuden halu tai himo yrittää meitä viedä.

 

Mutta sellaiseen ei pidä myöntyä. Ei vaikka henki menisi. Sillä jos siihen myöntyy, niin alussa se saattaa tuntua hyvältä. Mutta sitten jossain vaiheessa ihminen huomaa, että minähän olen tässä myynyt sen kaikkein arvokkaimman mitä minulla oli. Olen kieltänyt elävän Jumalan Pojan.

 

Me emme niin tee, vaan me tunnustaudumme Jeesuksen omiksi. Eli: tunnustakaamme yhteen ääneen yhteinen kristillinen uskomme.