Martta ja Maria

Saarna Savonlinnan Tuomiokirkossa ja Oravin rukoushuoneessa 24.9.2017

Luuk. 10:38-42

 

Kertomus Martasta ja Mariasta kuvaa tilannetta, jossa kotityöt eivät jakautuneet tasaisesti.

Jeesus oli opetuslapsineen tullut kahden sisaren, Martan ja Marian, luokse kylään.  Toinen sisarista, se Maria -niminen, istuskeli Jeesuksen jalkojen juuressa. Se toinen sisar, Martta –niminen, sai yksin tehdä  kaikki työt.

 

Ja niitä oli paljon. Pitihän arvovieraille olla ruokaa. Oli ihan normaalia minimikohteliaisuutta, että pöytä oli pyyhitty, leipä leivottu, tuli takassa, vesi kannussa, ruokaa tulella, kanat ja lampaat ruokittu, puhtaat ruokapaikat kaikille, kaunis ruokaliina ja sen päällä kukkia maljassa, vettä käsien pesuun, jne. Oliko se reilua, että Martta sai tehdä kaiken yksin, ja sisko vain istuskeli?

 

Ei ollut. On ihan ymmärrettävää, että Martta sanoi: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.”

 

Martta tuli varta vasten sanomaan tämän Jeesukselle, joka silloin puhui opetuslapsilleen ja Marialle. Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa, koska hän kuunteli Jeesuksen puhetta.

 

Jeesus vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Mikä on se ”hyvä osa”, jonka Maria oli valinnut? Se oli Jeesuksen puheen kuunteleminen. Se on se ”yksi tarpeellinen asia”. Sen rinnalla Martan sinänsä hyödyllinen hyörinä oli vähemmän tärkeää.

Tämän kertomus Martasta ja Mariasta opettaa meille: Jeesuksen puheen kuunteleminen on ihmiselämän kannalta aivan olennainen asia. Muun ei pidä antaa häiritä sitä. Edes niin tärkeän asian kuin kotitöiden ei pidä antaa häiritä sitä.

Jeesus on nimittäin ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Kun hän puhuu, hän puhuu sanoja, jotka antavat todellisen elämän. Hänhän sanoi itse: ”Joka uskoo minuun, sen sisimmästä kumpuavat elävän veden lähteet.” Ja hän sanoi: ”Ei ihminen elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Jeesuksen sanat ovat niin tärkeitä siksi, että ne tuovat sydämelle yhteyden Jumalaan. Ihmisen sydämestä taas pätee se, mitä Raamatun Sanalaskuissa sanotaan: ”Ennen kaikkea varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Snl. 4:23).

Marian kohdalla tämä oli tapahtumassa. Hän oli lumoutunut Jeesuksen sanoista. Hän oli unohtanut kaiken muun ja jäänyt istumaan Jeesusta kuuntelemaan. Se mitä hän sai kokea, oli paljon enemmän kuin ne sinänsä tärkeät ”pöytä pyyhitty, lattia lakaistu, tuli takassa, vettä kannussa, ruokaa tulella” ja ne 40 muuta Martan mielessä olevaa asiaa, jotka vielä piti tehdä.

Mitä Martta –parka olisi voinut muuta tehdä kuin huolehtia näistä? En tiedä varmasti, mutta mieleeni tulee seuraavaa: Ehkä hän olisi voinut murtaa jokaiselle Jeesuksen jalkojen juuressa istuvalle palasen leipää ja istua itsekin kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Ehkä hän olisi kuuntelun lomassa voinut kuiskata vierailleen, että tuolla kaivossa on vettä, käykää hakemassa, jos joku leivän lisäksi haluaa juomista. Hän olisi voinut kotitöiden sijasta lumoutua Jeesuksen sanoista.

Mutta niin hän ei tehnyt. Hyvän emännän oli ihan pakko vieraittensa hyväksi tehdä niin paljon muuta, ettei hänellä ollut aikaa Jeesuksen sanoihin keskittyä.

Samoin on meidän kohdallamme. Vaikka olemme kristittyjä, niin uhraamme aikamme ja tarmomme kaikkeen muuhun tärkeään, paitsi Jumalan sanan lukemiseen. On auto huollettavana ja piha ja talo laitettavana ja tietokone ja vene ja harrastukset ja lasten harrastukset. Ja sitten ne kotityöt. Ne kaikki on vaan yksinkertaisesti tehtävä, jotta olisi tolkun ihminen.

Jos Jeesus tulisi teidän kotiinne, kävisikö niin, että hän saisi puhua yksikseen? Vai onko teidän kotona joku Maria, joka lumoutuisi hänen sanoistaan niin paljon, että unohtaisi tiskikoneen ja facebookin ja istuisi vaan kuuntelemaan Jeesusta?

Rakkaat kristityt. Jeesus ei kävele sandaaleilla kenenkään meidän kotiimme. Mutta hänen puhettaan on silti mahdollista lukea ja kuulla meidän kotonamme. Sillä ihminen, joka lukee Raamattua mietiskellen sen keskeisiä kohtia sydämessään, hän kuulee Raamatusta Jeesuksen äänen. Siksi Psalmi 1 sanoo tällaisesta ihmisestä näin: ”Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu.”

Sellaisesta ihmisestä pitää paikkansa tämä: ”Hän on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois”. Jeesus kehottaa tällaista ihmistä jatkamaan säännöllistä Raamatun lukemista, silläkin uhalla, että joku muu asia tulee hoidetuksi vähemmän hyvin.

 

Mutta toisaalta, tällaisellakin ihmisellä on jatkuvana vaarana, että tuo hyvä osa otetaan häneltä pois. Yleinen mielipide ja oma hengellinen laiskuus sanovat hänelle, että on olemassa kaikkea muuta tärkeää, mikä pitää arjessa ja vapaa-ajassa hoitaa, ennen kun on aikaa keskittyä Raamatun lukemiseen ja rukoiluun.

 

Mutta älkäämme antako yleisen mielipiteen ja hengellisen laiskuuden viedä meiltä pois sitä ”hyvää osaa”. Uskonpuhdistaja Martti Lutherkin sanoi näin:

 

Saamme siis olla varmoja siitä, että sielulta saa puuttua kaikki muu paitsi Jumalan sana ja ettei mikään muu voi sitä auttaa, jos Jumalan sana puuttuu. Mutta jos sillä on sana, niin se ei enää tarvitsekaan mitään muuta, vaan sana antaa sille kylliksi iloa, ruokaa, rauhaa, valoa, taitoa, vanhurskautta, totuutta, viisautta, vapautta ja kaikkea hyvää ylenpalttisesti.” (Valitut teokset II, 491)

 

Jos et ole tottunut lukemaan Raamattua, niin aloita vaikkapa Johanneksen evankeliumista. Lue hitaasti, anna sen sanojen rauhassa upota sydämeesi. Lue vaikka yksi tai kaksi lukua päivässä. Mieti lukiessasi kahta asiaa: 1) Mitä siinä sanotaan? 2) Mitä se tarkoittaa minun kannaltani?

 

Silloin saattaa käydä niin, että lumoudut Raamatussa olevasta Jumalan sanasta niin kuin Maria lumoutui Jeesuksen sanoista. Niiden rinnalla muut tärkeät asiat tulevat vähemmän tärkeiksi ja ne voi tehdä joskus myöhemmin.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.