Mitä Jumala on?

Saarna Loistomessussa Savonlinnan Tuomiokirkossa 10.9.2017

Matt.5:43-48

 

”Mikä Jumala oikein on? Miten määrittelet Jumalan?” Tällainen yleisökysymys minulle esitettiin, noin kahdeksan vuotta sitten, Wanhalla Casinolla pidetyssä ”Savonlinnan suuri uskontokeskustelu” –tilaisuudessa.

 

Vastasin, että ei Jumalasta voi antaa määritelmää. Hän on kaikkivaltias, ääretön ja ikuinen. Hän ei mahdu ihmisen tekemiin kaavoihin. Jumalan kohdalla asia on ihan toinen kuin vaikkapa pesukoneen tapauksessa. Pesukoneen voi määritellä, siitä voi kirjoittaa seikkaperäisen käyttöohjeen. Mutta Jumalasta ei voi.

 

Toisaalta, on Raamatussa kuitenkin yksi kohta, jossa Jumalan olemus määritellään. Se on 1. Johanneksen kirjeen luvussa 4, sen jakeessa 8. Siellä lukee näin: ”Jumala on rakkaus”. Se on Jumalan olemu: Jumala on rakkaus.

 

Minusta tästä samasta asiasta puhutaan tuossa äsken kuullussa Matteuksen evankeliumin kohdassa. Siinähän Jeesus sanoi: ”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hyville kuin jumalattomille.”

 

”Jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.” Siksi: rakastakaa. Jeesuksen ideana on, että yleensä lapset ovat vanhempiensa kaltaisia. Jumala on rakkaus, ja siksi hänen lapsensakin rakastavat.

 

Millainen rakkaus Jumala sitten on? No ainakin hän on sellainen rakkaus, joka ei rakasta siksi, että saa itselleen hyvää rakkautensa kohteesta. Vaan hän rakastaa siksi, että haluaa antaa hyvää rakkautensa kohteelle.

 

Tässä suhteessa meidän ihmisten rakkaus eroaa Jumalan rakkaudesta. Me rakastamme yleensä siksi, että saamme rakkauden kohteesta hyvää itsellemme. Joku voi sanoa, että ”Minä rakastan jäätelöä!” Tämä tarkoittaa, että jäätelö on hänestä hyvän makuista, se tuottaa hänelle iloa ja nautintoa. Tai joku mies voi sanoa vaimolleen tai naisystävälleen, että ”Rakastan sinua” ja tarkoittaa sillä, että juuri sinä olet minulle mielenkiintoinen, haluttava, kaunis, hellä, joten rakastan sinua.

 

Mutta Jumalan rakkaus ei ole ainakaan pääosaltaan tällaista. Jumalan rakkaus ei riipu siitä, että hän saa rakkautensa kohteesta hyvää itselleen. Siksi Jeesus opetti Jumalasta, että ”hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille”. Jumala rakastaa, koska rakastaa. Ei hän välitä, onko rakkauden kohde hyvä vai paha. Hän rakastaa siksi, että saisi antaa hyvää niille, joilta hyvää puuttuu. Siksi hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Koska sekä hyvät että pahat tarvitsevat aurinkoa ja sadetta ja niiden syynä olevaa Jumalan rakkautta, joka pitää yllä heidän olemassaolonsa.

 

Jumalan rakkauden tyyli näkyy kaikkein selvimmin Jeesuksessa ja hänen elämässään. Jeesus rakasti kohtaamiaan ihmisiä. Mutta hän ei rakastanut heitä siksi, että he olivat niin hyviä ja miellyttäviä. Tämä näkyy siinä, että Jeesus hakeutui nimenomaan sellaisten ihmisten luo, jotka olivat kurjia, halveksittuja ja vähemmän miellyttäviä. Sellaisia olivat vaikkapa publikaanit ja portot. Eli nykyajan kielellä: ”talousrikolliset ja huorat”. Erityisesti tällaisista ihmisistä kerrotaan, että Jeesus kutsui heitä seuraansa, aterioi heidän kanssaan ja toi heille Jumalan rakkauden. Ei siksi, että heissä oli niin paljon rakastettavaa. Vaan siksi, että he olivat huonoja, ja hän halusi antaa heille hyvää. Hän halusi täyttää heidän puutteensa parhaalla mahdollisella, Jumalan rakkaudella.

 

Tämä Jeesuksessa näyttäytyvä Jumalan rakkauden toimintatapa on meille jokaiselle äärimmäisen tärkeä asia. Sillä usein meistä saattaa tuntua siltä, että minun on oltava eettinen ja kunnollinen, että Jumala rakastaisi minua. Jotkut uskovaiset kristityt ajattelevat, että heidän on saatettava pyhityksensä riittävälle tasolle, että saisivat elää Jumalan yhteydessä. Tai ei-uskovaisina itseään pitävät kristityt ovat seurakunnan suhteen arkoja juuri siksi, että he eivät mielestään täytä edes uskonnon vähimmäismittaa. Ja siksi he ajattelevat, että ne jeesus-jutut eivät ole heitä varten.

 

Mutta rakkaat ystävät! Ei Jeesus rakastanut meitä siksi, että me olemme niin hyviä. Ei hän kuollut ristillä ihmisten puolesta siksi, että he ovat niin uskovaisia. Ei, vaan hän kuoli meidän puolestamme siksi, että me olemme syntisiä. Hän rakasti meitä, koska hänen tuli meitä sääli ja hän halusi lahjoittaa meille hyvää.

 

Tämä johtuu siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, samaa olemusta kuin Jumala. Ja Jumala on rakkaus, sellainen rakkaus, joka ei rakasta saadakseen itselleen hyvää. Vaan hän on sellainen rakkaus, joka haluaa lahjoittaa hyvää itsensä ulkopuolelle.

 

Apostoli Paavali kirjoittaa asiasta näin:

 

Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä (Room. 5:6-8).

 

Ajattele: Kristus kuoli nimenomaan jumalattomien puolesta. ”Jumalaton” tarkoittaa kelvotonta ketkua. Sellaisten puolesta Jeesus kuoli ristillä. Hän otti päälleen kelvottomien ketkujen synnit, vastatakseen niistä ja tuodakseen niiden tilalle Jumalan hyväksynnän.

 

Tätä ei voi inhimillisen rakastamisen tavan avulla ymmärtää. Historia tuntee kyllä esimerkkejä siitä, että joku on uhrannut henkensä jonkun toisen, hyvänä pitämänsä ihmisen puolesta. Mutta Jeesuksen uhri oli erilainen. Hän antoi sen ketkujen puolesta, Jumalan vihollisten puolesta.

 

Tästä Paavali jatkaa näin:

 

Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty (Room. 5:10).

 

Eli: Kenenkään ei tarvitse perustaa jumalasuhdetta siihen, että hänen pitäisi tulla paremmaksi, jotta Jumala rakastaisi häntä. Jumalan rakkaus riittää ottamaan vastaan ja armahtamaan jopa hänen katkerimmat vihollisensa. Siksi, kyllä se riittää pitämään Jumalan yhteydessä jokaisen meistä. Nytkin.

 

Sillä, kuten sanottua, Jumalan rakkauden syynä ei ole se, että hän rakastaa vain hyviä. Hän rakastaa myös ja nimenomaan niitä, joilta hyvää puuttuu. Tuo siksi puutteesi Jeesukselle. Juuri puutteesi takia hän on maailmaan tullut.

 

Ja sitten tämän saarnan toinen asia:

 

Rakastakaamme samalla tyylillä kuin taivaallinen Isämme rakastaa. Jeesus on nimittäin uhrillaan tuonut meille oikeuden olla Jumalan lapsia. Meillä on oikeus jäljitellä Isäämme. Ja meillä on velvollisuus jäljitellä Isäämme.

 

Älkäämme siksi kantako kaunaa kenellekään ihmiselle, ei edes niille, jotka puhuvat meistä pahaa tai vainoavat meitä jollain vpahemmalla tavalla. Rukoilkaamme heidän puolestaan, ei omahyväisinä omassa erinomaisuudessa paistetellen, vaan aidosti rakastaen, pyytäen heille kaikkea hyvää. Rakkautemme perusteena ei saa olla se, että rakastamme vain hyviä ihmisiä tai ystäviämme. Meidän on jäljiteltävä Isäämme, joka rakastaa amyös pahoja, antaakseen heille hyvää.

 

Jeesus vaatii meiltä tässä todella paljon: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”

 

Hän vaatii sitä ihan oikeutetusti. Mutta emme me siihen täydellisyyteen yllä. Siksi meidän jumalasuhteemme perustana pitää olla Jeesuksen täydellisyys. Ei meidän oma täydellisyytemme. Eikä edes meidän yrityksemme päästä tuohon täydellisyyteen.

 

Vaan perustana on oltava Jeesuksen täydellisyys. Se tarkoittaa sitä, että hän rakastaa meitä Jumalan rakkaudella. Se on rakkautta, joka uhrasi itsensä huonojen puolesta, antaakseen heille hyvää.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.