Morsiusmystiikkaa

Saarna Savonrannalla kolmantena adventtina 2017

Joh. 3:26-30

 

”Hei pomo, tuo tyyppi vie meiltä kaikki asiakkaat!” Suunnilleen näin voi ymmärtää sen, mitä Johannes Kastajan opetuslapset sanoivat Johannekselle. Johanneksen ja hänen oppilaidensa ympärillä aikaisemmin parveilleet ihmisjoukot olivat siirtyneet kuuntelemaan uutta saarnaajaa, Jeesusta. Johanneksen oppilaat vihjasivat rivien välissä, että ”se on kuule pomo ihan sinun oma vikasi. Mitäs menit kehumaan tuota Jeesusta niin paljon!?”

 

Johannes Kastaja oli saanut aikaan suuren kansanliikkeen. Monet - ja varmaankin ennen kaikea hänen omat oppilaansa – arvelivat hänen olevan Jumalan lähettämä Vapahtaja, Messias. Heille oli iso pettymys ja uskon koetus, kun nyt ilmaantuikin joku uusi huippusuosittu saarnaaja.

 

Siksi Johanneksen piti muistuttaa heille, että näin sen pitikin mennä. Ei hän ollut Messias. Hänet oli lähetetty kulkemaan Messiaan eli Jeesuksen edellä, valmistamaan hänelle tietä; ei olemaan itse keskipiste. Sitä Johannes selvitti seuraavalla vertauksella hääjuhlasta:

 

Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." (Joh 3:29–30)

 

Jeesus oli siis päähenkilö, kuten sulhanen häissä. Johanneksen rooli oli paljon pienempi. Hänen roolinsa oli bestmanin rooli.

 

Bestman on häissä sulhasen ystävä, joka auttaa hääjärjestelyissä. Hän on kuin hääjuhlan hovimestari, ja se on ihan hieno tehtävä. Mutta silti, olennaisimman asian suhteen bestmannin kuuluu olla taka-alalla. Siihen Johannes Kastaja mielihyvin suostui. Hän iloitsi siitä, että vihdoinkin Jumalan valtakunnan sulhanen oli astunut näyttämölle.

 

No jos Jeesus on sulhanen ja Johannes Kastaja on bestman, niin kuka sitten on Jumalan valtakunnan hääjuhlan morsian?

 

Jumalan valtakunnan hääjuhlan morsian olet sinä. Myös minä olen Jumalan valtakunnan hääjuhlan morsian. Tai oikeastaan se morsian olemme me, koko seurakunta yhdessä. Tällainen vertauskuvallinen puhetapa periytyy Vanhasta testamentista. Siellä Jumalan ja hänen kansansa välistä suhdetta kuvataan sulhasen ja morsiamen suhteena. Jeesus tunsi hyvin nuo Vanhan testamentin kohdat ja sanoi siksi, että Jumalan valtakunta on kuin kuninkaanpojan hääjuhla.

 

Ajatelkaa miten yllättävän hienoa! Tavallisesti me ajattelemme, että Jumala on korkealla taivaassa ja kaukana meistä ihmisistä. Mutta Raamatussa sanotaankin, että Jumala on valmistanut meille jotain ihan muuta. Hän on valmistanut niin läheiset välit hänen ja ihmisten välille, että ne ovat kuin sulhasen ja morsiamen välit. Juuri sitä varten hän antoi Poikansa syntyä ihmiseksi maan päälle, että hääjuhla mahdollistuisi.

 

Miten tuollainen vertauskuva on mahdollinen? Eikö Jumala ole pyhä ja ihminen syntinen. Miten Jumalan Pojan ja ihmisen välejä voi kuvata morsiamen ja sulhasen välisenä rakkaussuhteena?

 

Luther selittää sitä sanomalla, että avioliitossa sulhasen ja morsiamen omaisuus tulee molempien yhteiseksi. Kristuksen eli sulhasen omaisuutena on hyvyys ja viisaus ja synnittömyys eli se, että hän on Jumalan silmissä kelvollinen, puhdas ja pyhä. Häneen uskovan ihmisen eli morsiamen omaisuutena, jonka hän tuo avioliittoon, on synti, epäonnistuminen, syyllisyys ja epäpuhtaus Jumalan edessä. Mutta ilosanoma on se, että avioliitossa sulhanen ja morsian yhdistyvät toisiinsa ja heidän omaisuudestaan tulee molempien yhteistä. Luther kirjoittaa siitä näin:

 

Rikas ja hurskas sulhanen Kristus ottaa aviovaimokseen kurjan kerjäläisen, syntisen ihmisen vapauttaen hänet kaikesta pahasta ja koristaen hänet kaikella hyvällään. Nyt ei enää ole mahdollista, että morsiamen synnit johtavat hänet turmioon, sillä ne on pantu Kristuksen päälle ja tulleet hänessä poistetuiksi. Nyt hänellä on sulhasensa Kristuksen välityksellä sellainen Jumalalle kelpaaminen, että hän voi nauttia siitä kuin omastaan ja asettaa sen kaikkia syntejään, kuolemaa ja helvettiä vastaan ja sanoa: ”Joskin olen syntiä tehnyt, niin kuitenkaan ystäväni Kristus, johon uskon, ei ole syntiä tehnyt. Kaikki mikä on Hänen, on minun ja mikä on minun, on Hänen.”

 

Näinhän se on nykyisinkin: avioliitossa sulhasen ja morsiamen omaisuus tulee yhteiseksi. Elleivät he sitten ole tehneet avioehtoa, jossa erikseen päätetään, että niin ei tapahdu.

 

Mutta Jumalan valtakunnan hääjuhlassa ei ole avioehtoa. Sulhasen kaikki rikkaus tulee myös morsiamen omaksi. Ja morsiamen kaikki synti ja puute tulevat myös sulhasen omaksi. Se tarkoittaa sitä, että vaikka sinä olisit miten syntinen, niin kun sinut on kastettu ja sinä uskot Jeesukseen, niin silloin sinä saat Jumalan silmissä omaksesi kaiken sen hyvän ja pyhän, jota Jeesus on. Ja Jeesuksen rikkaus voittaa sinun köyhyytesi.

 

Siksi Jeesukseen uskominen vaikuttaa niin suuria, että sen varassa pääsee taivaaseen. Itsensä varassa kukaan ei voi olla tarpeeksi hyvä ja pyhä kelvatakseen sinne. Sinne pääsee vain Jeesuksen siivellä, hänen varassaan, hänen ansiostaan. Ihan niinkuin joku köyhä ja oppimaton ja pahatapainen tyttö ei pääse presidentin linnan juhliin, ei vaikka mitä tekisi. Mutta jos hän on ministerin morsian, niin hän pääsee sinne, ja adjutantit pokkaavat.

 

Johannes Kastajan tehtävänä oli olla bestman tällaisessa Jeesuksen ja seurakunnan välisessä hääjuhlassa. Tuo bestmanimme kehottaa jokaista meistä: Uskalla uskoa Jeesukseen, että hän on sinunkin Vapahtajasi. Uskalla uskoa, että hänen takiaan sinäkin kelpaat Jumalalle, vaikka itsessäsi oletkin syntinen. Uskalla uskoa, että Jeesus on ristillään sovittanut sinunkin syntisi, vaikka et itse pystykään puhdistautumaan niistä. Usko, että tämän Vapahtajasi takia sinäkin pääset taivaan suurille juhlapäivällisille.