Galatalaiskirjeestä

Kerimäellä sunnuntaina 31.12.2017. Pyhä perhe

Gal. 4:3-7, Luuk. 2:33-40

 

Tämän sunnuntain aiheena siis on ”pyhä perhe”. Se tarkoittaa Mariaa, Joosefia ja Jeesusta. Jeesus eli lapsena normaalia perhe-elämää tuossa perheessä. Tai no, ei se ihan tavallista ollut. Siitä kuulimme väläyksen tuossa evankeliumitekstissä. Jo silloin kun Jeesus oli pieni vauva, hänestä ennustettiin Jerusalemin temppelissä ihmeellisiä asioita.

 

Tuo aihe, pyhä perhe, on saanut aikaan sen, että myös Uuden testamentin kirjeteksti puhuu myös perheestä, nimittäin siitä, miten me kristityt olemme Jumalan lapsia. Ajattelin saarnata tänään siitä. On nimittäin hyvin tärkeätä ymmärtää, että minkä perusteella me olemme Jumalan lapsia.

 

Paavali sanoi tuossa Galatalaiskirjeen tekstissä näin:

 

Niin kauan kun olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan (Gal. 4:3-7).

 

”Maailman alkuvoimien orjia”. Mitä ihmettä se tarkoittaa? Maailman alkuvoimat tarkoittavat tässä Jumalan lakia. Sen varassa koko maailma on olemassa. Jumala on laittanut maailmaan lakinsa, että se pitäisi pahan aisoissa. Siksi on olemassa käskyt: Usko Jumalaan, älä tapa, älä varasta, kunnioita isääsi ja äitiäsi, älä tee huorin. Ne ovat hyviä käskyjä, jotka Jumalan on maailmaan laittanut suojelemaan elämää.

 

Mutta Jumalan lailla on toinenkin puolensa. Se orjuuttaa ihmisen. Nimittäin kun ihminen ottaa Jumalan käskyt tosissaan ja yrittää täyttää ne, jotta olisi hyvä ja Jumalan tahdon mukainen, niin siitä ei – ihme ja kumma kyllä - seuraakaan pelkkää hyvää. Ulkonaisesti saattaa kyllä mennä hyvin, yhteiskuntarauha säilyy ja elää tolkun elämää muutenkin. Mutta sisimmässään ihminen, joka yrittää tosissaan totella Jumalan lakia päästäkseen Jumalan yhteyteen, huomaa, ettei se onnistukaan. Jumala nimittäin ei tahdo pelkkää ulkonaista oikeaa käytöstä, vaan ennen kaikkea aitoa ja epäitsekästä sydämen rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.

 

Sitä Jumalan laki ei kykene antamaan. Käy pikemminkin niin, että ihmisestä, joka yrittää tulla hyväksi pitämällä Jumalan lain, hänestä tuleekin joko tekopyhä tai epätoivoinen. Hän korottaa itsensä ylpeänä toisten ihmisten yläpuolelle, kun ajattelee, että kylläpä minä olen kaikessa niin eettinen ja hyvä, toisin kuin nuo muut, jotka eivät Jumalan käskyjä juurikaan ajattele. Ja sehän on itse asiassa kaikkein eniten  Jumalan käskyjä vastaan, tuollainen rakkaudeton itsekorotus.

 

Tai sitten, jos ihmisellä on enemmän itsetuntemusta, hän joutuu epätoivoon: ”En minä kykenekään puhdistamaan sydäntäni sellaiseen rakkauteen, jota Jumalan laki oikeasti vaatii.”

 

Ja siksi elämä Jumalan lain alla ei olekaan hyvää ihmiselämää, vaan se on orjana olemista, niin kuin Paavali sanoo: ”olimme maailman alkuvoimien orjia”. Siitä seuraa elämää kalvavaa syyllisyyttä ja Jumalan tuomion pelkoa.

 

Mutta sekin on tarpeellista. Siitä Paavalin vähän aiemmin käytti vertausta, että se on niin kuin koulupojan elämää ankaran kotiopettajan alaisuudessa. Sellaisia antiikin aikana isät määräsivät pojilleen, että he oppisivat, vaikka pakolla, ihmiselämässä tarvittavat taidot. Siksi kotiopettajalla oli valta vaikka piiskalla ajaa oppia lapsen päähän. Tässä mielessä lapsi oli orjan asemassa eikä vapaa.

 

Orjuus Jumalan lain alaisuudessa ei kuitenkaan ole se elämä, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Siksi Paavali kirjoitti:

 

”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.”

 

Jeesus syntyi ihmiseksi, vaikka hän oli Jumala itse, Jumalan Poika. Silti hän alistui Jumalan käskyille ja eli niiden mukaan. Mutta toisin kuin me muut ihmiset, Jeesus täytti nuo käskyt niiden syvintä pohjaa myöten. Hän rakasti ja totteli Jumalaa, kuolemaankin asti. Hän rakasti lähimmäisiään aidosti ja sydämestään.

 

Tällä täydellisellä ja synnittömällä elämällään Jeesus osti meidät muut ihmiset eli Jumalan lain orjat vapaiksi. Me olemme Jumalan laille velkaa hyvin paljon, niin paljon, että emme sitä pysty koskaan maksamaan, vaikka kaikissa uskonnoissa sitä velkaa yritetään maksaa erilaisilla uhreilla. Ja vaikka ihminen ei olisi uskonnollinenkaan, niin silti aika monet yrittävät sitä velkaa maksaa lupaamalla Jumalalle sitä ja tätä, että jos nyt autat, niin teen sitä ja sitä.

 

Jeesus onnistui siinä, missä me epäonnistumme. Hän täytti Jumalan lain. Sitten hän, synnitön ihminen, antoi itsensä ristillä uhriksi meidän syntisten puolesta. Hän, Jumalan Poika, kuittasi ylösnousemisessa kuolleista sen velan, jonka me ihmiset olemme velkaa Jumalan laille.

 

Mitä se merkitsee meille? Se merkitsee sitä, että me pääsemme Jumalan lapsen asemaan Jeesuksen kautta. Jumalan laki ei enää saa ahdistaa meitä vaatimuksillaan, koska Jeesus on täyttänyt sen meidän puolestamme.

 

Toki Jumalan laki on edelleen voimassa. Edelleenkään emme saa varastaa tai valehdella tai olla siveettömiä. Mutta se lunastus, jonka Jeesus on saanut aikaan, on siinä, että meidän ei tarvitse perustaa suhdettamme Jumalaan siihen, miten hyvin täytämme hänen lakinsa. Lain täyttämisen sijasta me katsomme Jeesukseen ja hänen ristiinsä. Me uskomme häneen, emme omaan eettisyyteen. Uskomme: ”Jeesus on kuollut minun puolestani ja maksanut minun velkani Jumalalle. Hänen takiaan Jumala on minun Isäni, joka rakastaa minua.”

 

Kun näin uskomme, niin siinä Jumalan Pyhän Henki toimii. Hän on se, joka meissä uskoo. Hän saa meidät ajattelemaan, että Jeesus on vapahtajamme. Tätä tarkoittavat nämä sanat: ”Jumala on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba, Isä!’”

 

Tuo ”Abba” ei ole mikään ruotsalainen sillimerkki. Se on Jeesuksen puhumaa kieltä, aramean kieltä ja tarkoittaa ”Isi”. Näin Jeesus puhutteli Jumalaa. Jeesuksen takia mekin saamme sanoa Jumalalle kuin pienet lapset: ”Isi-rakas”. Se jos mikään kertoo meille, että me emme enää Jumala-suhteessa ole hänen lakinsa orjia. Me olemme hänen rakkaita lapsiaan, pyhän perheen jäseniä, ja Jeesus on meidän isoveljemme.

 

Nouskaamme tunnustamaan - -