Savonlinnan suuri uskontokeskustelu

 

Savonlinnan suuri uskontokeskustelu

Esitelmä Rotareiden kokouksessa 22.2.2008

(varsinaisessa Uskontokeskustelussa pitämäni alustus oli huomattavasti luhyempi) 

 

Hyvät Rotarit,

 

 

Hesarista 

Savonlinnassa lehdistö on kautta aikojen suhtautunut kirkkoon ja kaupunkimme evankelisluterilaisiin seurakuntiin myönteisesti, ehkä jopa liian myönteisesti.

Tämä on hämmästyttänyt aina täällä vieraillessani minua, joka totuin 20 v. pelkkään Helsingin sanomiin ja sen linjaan. Se on ollut parhaimmillaankin vähättelevä tai ehkä korkeintaan hyväntahtoisen alentuva. Sivistyneenä pidetystä kristinuskosta on pitänyt karsia joulun sanoma (inkarnaatio), pitkäperjantain sanoma (sovitusuhri Kristuksen kuolemassa) ja pääsiäisen sanoma (Kristuksen ylösnousemus). Jälkimmäisen on ehkä voinut hyväksyä, jos on kyse ortodoksisuudesta ja siinäkin lähinnä munista ja pashasta. Sanoma on pitänyt tulkita symbolisesti, esim. siten, että joulu, pitkäperjantai ja pääsiäinen puhuvat kaikki vertauskuvin siitä, että lähimmäisen rakastaminen on tärkeää. Huomionarvoista on myös se, että Hesari on tehnyt linjauksen siitä, että sana "Jumala" kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, ellei se ole lauseen alussa. Ounastelen, että tällä tarkoitetaan sitä, että "jumala" on kunkin yksilön itselleen luoma jumalamielikuva. Mitään "oikeasti olemassa olevaa" ja ihmisen näkemyksistä riippumatonta Korkeinta olentoa tai tai Absoluuttia tai Jumalaa ei ole olemassa.

 

Näin Hesari on nähdäkseni luopunut länsimaiden perinteessä 2000 vuotta jatkuneesta uskonnonfilosofisesta keskustelusta.

 

Hämmästyttävää on myös Hesarin toimittajien asiantuntemattomuus kristinuskon sisällön suhteen. Jokin aika sitten USA:n "uskonnollisen oikeiston" porukkaa luonnehdittiin lehdessä halveksittavasti siten, että he korostavat kristityn "jälleensyntymistä" ja Jeesuksen kirjaimellista "jälleensyntymistä". Toimittaja ei ilmeisesti tiennyt, että hindut uskovat jälleensyntymiseen. Kristityt uskovat, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Kasteessa kristitty saa omakseen tämän tuoman hyödyn, eli "uudestisyntymän", joka toteutuu kun uskoo Jeesukseen Vapahtajana. Toimittaja ei ehkä tiennyt, että myös katoliset uskovat näin, ja ortodoksit, ja luterilaiset. Minä, dosentti Juntunen, ilmoittaudun Hesarin mittapuiden mukaan fundamentalistiksi, vaikka en pidäkään Georg W. Bushista enkä USA:n uskonnollisesta oikeistosta. Mutta fundamentalistiksi joutuu myös esim. Helsingin arvostettu piispa Eero Huovinen, metropoliitta Ambrosius eli "Ambro" ja kai jopa isä Mitro, sillä kaikki he uskovat em. asioihin. Niin kuin jo Paavalikin opetti: Jos Kristusta ei ole herätetty kuolleista, niin turha on teidän uskonne.

 

Taustalla Valistus ja Kant

 Hesari -ilmiöllä on toki jo hyvin pitkät juuret, jo 1700 -luvun lopulta. Immanuel Kant esitti, että sivistyneessä ja aidossa uskonnollisuudessa kaikki sen väittämät on tulkittava siten, että ne ovat ns. "arvo-arvostelmia". Ne eivät ole ns. "olemis-arvostelmia", ts., ne eivät kuvaa sitä, millainen todellisuus on. Tai ne eivät ole metafysiikkaa eli kuvaa näkyvän todellisuuden perustaa. Aito uskonto kuvaa "arvoja", ts. niitä arvostuksen kokemuksia ja tuntemuksia, joita aidolla persoonalla on. Ne liittyvät eettisyyteen sitä edistäen. On siis yhdentekevää, nousiko Jeesus oikeasti kuolleista vai varastivatko opetuslapset hänen ruumiinsa haudasta. Olennaista on, että sivistynyt kristitty käyttää pääsiäistä ja sen riittejä kuvastamaan sisimmässään kokemaan arvon kokemusta.

 

Tämä kantilainen perinne on muhinut valistuksen jälkeisessä protestantismissa nykyisin yli 200 vuotta.  Näyttää että nyt se on lyönyt itsensä lopullisesti läpi. Sivistynyt protestanttinen usko, joka kelpaa Hesarille, on sellaista, jossa joulu, pitkäperjantai ja pääsiäinen ovat "arvoarvostelmia", sinun henk. koht. sisäisiä tunteitasi, joita ei voi pukea "tosiasiakielelle".

 

Mutta miksi ortodoksia on naistenlehdille silti niin kiehtovaa? Ehkä siksi, että toimittajat aaavistelevat, että kun ortodoksit pääsiäisenä laulavat: "Kristus nousi kuolleista, kuolemalle kuoleman voitti!", niin he väittävät sen olevan jotain muuta kuin syvä arvon kokemus. Se on totta. Toki se on mystinen totuus, mutta silti maailmassa on kerran käynyt niin. Hauta oli tyhjä. Siksi syödään pääsiäismunia, joiden tyhjä kuori symboloi tyhjää hautaa.

 

Immanuen Kant ei koskaan ole ulottunut ortodoksiaan. Mutta kyllä luterilaiset ja katolilaisetkin tietävät, että kantilainen usko oli Valistuksen harhaoppi.

 

Savonlinnan lehdet ovat olleet kilttejä kirkolle

 Mutta asiaan. Se on savonlinnalainen uskontokeskustelu lehdissä. Se on ollut hyvin myötäkarvaan silittävää kirkolle. On ollut vain yksi raikas poikkeus: Esko Aspivaara. Muuten me papit olemme saaneet kirjoitella ns. Papin pakinoihin aivan liiankin rauhassa.

 

Nyt se onneksi näyttää loppuneen. Itä-Savossa on alkanut "suuri uskontokeskustelu" paljon aiempaa laajemmalla rintamalla.

 

Keskustelun Itä-Savossa aloitti 16.1. Anja Kauppinen, jonka mukaan Raamatun sanaan sitoutunut kirkko jaksaa toimia. 21.1. Kyösti Pienimäki totesi pääkirjoituksessaan, että kirkko kärsii, kun kansa ei sitoudu. Hänelle vastasi 24.1. Sinikka Salmi-Lehikoinen, jonka mukaan "kansa kärsii, kun kirkko ei sitoudu laajassa mitassa elävään armollisuuteen, sydämellisyyteen ja suvaitsevaisuuteen." Vastasin hänelle itse 26.1. ja yritin selittää, että kirkko ei saa olla pseudo-suvaitsevainen luopumalla Kristuksen sille uskomasta sanomasta, ei vaikka sellainen näyttäisi sydämellisyydeltä.

 

Kerimäen kirkkoherra Toivo Loikkanen toi  27.1. lisää vettä Itä-Savon kirkolliseen myllyyn: "rohkeat, itsenäiset ja vastuuta kantavat pysyvät kirkon jäseninä". 30.1. foorumille astui pastori Satu Valkonen-Lindblad, joka vetää Salmi-Lehikoista ärsyttänyttä Alfa -kurssia. Satun mukaan siellä monet ovat kohdanneet elävän Jumalan. "Sen kokemuksen jälkeen usko ei enää ole vain oikeita oppikäsityksiä, vaan suhde kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Se on mielestäni ihmeellisintä, mitä pieni ihminen voi kokea." Tämä jälkeen sanaisen arkkunsa aukaisi Esko Aspivaara: tieteen valossa niin Sinikan kuin Satunkin näkemys on "taikauskoa", mutta eri tavoilla. Tuorein sanomalehtikatsaukseeni ehtinyt kirjoitus ilmestyi 18.2. Siinä Terttu Hirvonen päivitteli, kuinka kirkon "jäsenmaksu" on puolet enemmän kuin (kännykkää turvallisemman) lankapuhelimen. Hyvänä hän piti sitä, että lapset saavat laskea mäkeä Kerimäen kirkolta.

 

"Lukijan lyhyissä" seurakuntaa on syytetty linnoitukseksi kansan keskellä, vaikka sen pitäisi olla valo. Alfa -kurssia on kiitelty. Uskovaisia on moitittu.

 

Ilmassa on selvä tilaus Suurelle uskontokeskustelulle.

 

Siksi olen kutsunut eräitä aiheesta kirjoitelleita alustamaan näkemyksistään Savonlinna -saliin 5.3. klo 18.00 -21.00.  Tulossa on 1) Kyösti Pienimäki, 2) Sinikka Salmi-Lehikoinen, 3) minä,  4) Esko Aspivaara ja 5) Toivo Loikkanen . Jokainen saa pitää ensin 7 min alustuksen, joko lehtikirjoituksensa ideoita selventäen tai laajentaen. Seurakuntamme entinen tiedottaja Niilo Niskanen toimii juontajana ja erotuomarina.

 

Seuraa paneelikeskustelu, johon yleisö saa osallistua. Neljäsataa ensimmäistä mahtuu sisään. Tilaisuus on maksuton, eikä kirkkokahveja tarjota.

 

Yhtä haluaisin välttää: laimeutta (siksi narikka maksaa). Uskossa on kyse, niin kuin teologi Paul Tillich 1960 -luvulla totesi, äärimmäisen tärkeästä asiasta (ultimate concern).

 

Näyttää siltä, että maailma on sitten 60 -luvun laimentunut. Kirkosta ei enää jakseta edes erota, jos sitä ei voi tehdä hiiren napsautuksella. Ja joku viitsii julkisesti pohtia sitä, että eroaisi, jos omistaisi tietokoneen, eivätkä lapset joutuisi häpeämään sitä, että heillä on "pakana -mummi". (Mutta mitä tällainen ajattelu on muuta kuin pahinta pakanuutta?)

 

 

 Minä en henkilökohtaisesti viitsisi olla sellaisen kirkon palveluksessa. Ajattelen tässä asiassa dramaturgi Outi Nyytäjän tavoin (Kotimaa 15.1.2006). Hänestä kirkko tarvitsee mielistelyn ja populismin sijaan ankaraa ja vaativaa, mutta ei ahdasmielistä uskoa.

 

 

 Vain näin voidaan löytää taide, kauneus ja pyhä. Miettikää vaikkapa oopperaa Viimeiset kiusaukset!

 

Tai sitä, mitä kuulin taannoin saunassa Pentti Savolaiselta. Kun kerroin hänelle meidän kirkossamme laajenneesta ajattelusta, jonka mukaan Jeesus oli Joosefin tai jonkun muun miehen siittämä äpärälapsi (näin opetetaan esim. Lasten keskuksen julkaisemassa kirjassa Kenen poika sinä olet, tekijänä Kuopion hiippakunnan dekaani Sakari Häkkinen; tosin hän kieltää ankarasti puhumasta Jeesuksesta äpäränä. Hänen tarkoituksensa on lohduttaa ja tukea isättömiä lapsia Jeesuksen kohtalolla), niin  Pentti oli täysin mykistynyt. Hän sanoi, että hänestä esim. koko Bachin tuotanto perustuu sille, että Kristus on Pyhästä Hengestä siinnyt Jumalan ja neitsyt Marian Poika. Bach ihmettelee ja ylistää koko musiikissaan sitä, että "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme". Kyseessä on järjelle mahdoton ihme. Aika ja ikuisuus ovat kohdanneet, ääretön on omaksunut äärellisyyden tullakseen meidän tavoitettavaksemme. Eräs tämän ihmettelijä oli tanskalainen filosofi Sören Kierkegaard, jonka koko ajattelu perustuu mainitun ihmeellisen tosiasian varaan. Niin kuin muuten Lutherinkin. Ja katolisuuden. Ja ortodoksisuuden.

 

Nyytäjän mukaan parasta mitä kirkolle voisi tapahtua, olisi iso kriisi, joka ottaisi "löysät pois". Miksi suurista ja vaikeista asioista yritetään tehdä helppoja? Uskonnosta on Nyytäjän mielestä Suomessa muokattu käytösoppia. Samalla on halveksuttu tietoa. Suomalaisesta luterilaisuudesta on tullut soma ja säyseä "vekkihameuskonto", josta puuttuu sekä raadollisuus että pyhyys.

 

Siihen en suostu. Kristuksen seurakuntana meidän on seurattava totuutta, ihmistä suurempaa totuutta. Hän ei ole helppo totuus. Raamattu on täynnä kuvauksia ihmisistä, jotka joutuivat äärimmäisen pienelle paikalle kohdatessaan hänet. Kuulun itse heihin. Silti Kristuksen oppi on minusta äärimmäisen armollinen ja vapauttava.

 

Sen sivutuotteina saamme yhteiskuntarauhaa, kulttuuria ja avustustoimintaa sekä vähennämme banaalisuutta, pinnallisuutta ja itsekkyyttä. Mutta onko Kristuksen oppi totta? Mitä se väittää? Mitä se tyrmää? Miten Hän voisi olla elävöittävä totuus myös sinulle? - Tule mukaan keskustelemaan, lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.

 

Tässä voin alustavasti paljastaa teille, hyvät rotarit, mitä ehkä tulen käsittelemään omassa 7 minuutin puheenvuorossani (joka tosin ei riitä juuri mihinkään):

 

1. Konfrontaatio Esko Aspivaaran kanssa

Kyseenalaistan Esko Aspivaaran väitteen, että ns. "tieteellinen maailmankatsomus" olisi osoittanut kristillisen uskon taikauskoksi.

- Ensinnäkin tieteessä tarvitaan hypoteeseja. Kokeellinen metodi, johon tiede perustuu, vaatii aina ennakko-oletuksia, joiden varassa koejärjestelyt tehdään. Loppupeleissä vastaan tulee maailmankatsomuksellisia oletuksia, jotka ovat luonteeltaan uskonnollisia. Totta on se, että tiede korjaa itse itseään ja hypoteesit tarkentuvat.

- Usko Kaikkivaltiaaseen ja tuonpuoliseen Luojaan on itse asiassa eräs hypoteesi, joka on ollut synnyttämässä kokeellista luonnontiedettä ja siihen kuuluvaa matemaattisen metodin käyttöä. Taustalla on ajatus siitä, että on olemassa järjellinen Luoja, joka on laittanut todellisuuteen järjellisen järjestyksen, joka noudattaa matemaattisia malleja. Siksi ihminen voi sitä ymmärtää ja hallita matematiikalla.

- Luoja on suvereeni ja loi sellaista kuin halusi. Siksi ihmisen on tehtävä kokeita löytääkseen yrityksen ja erehdyksen kautta, mitä Luoja halusi.

- Populaarissa tiedekirjoittelussa kristinuskosta on luotu olkinukke, jota on helppo pieksää ja osoittaa se olkinukeksi. Tästä käy vaikkapa viimeaikainen TV:ssä ja lehdissä käyty "keskustelu" "kreationismista". On turhan helppo ottaa Luojaan uskovien edustajiksi sellaisia ihan oikeita fundamentalisteja, jotka rakentavat USA:han Disney-tyyppisiä teemapuistoja, joissa todistetaan lapsille, että maailma on 6000 v. vanha ja Noa sai dinosaurukset mahtumaan arkkiinsa munina.

 

  • HS 19.2.08 kirja-arvostelu
  • Tarja Kallio-Tamminen, Kvanttilainen todellisuus, Yliopistopaino 2007.
  • Paavo Pylkkänen, Mind, Matter and the Implicate Order. Springer 2007.
  • "Kvanttihypyt, aaltohiukkasdualismi, epälokaaliset yhteydet ja muut kvantti-ilmiöt todistettavasti kuuluvat todellisuuteen. Kallio-Tammisen ja Pylkkäsen mukaan tämä kertoo olennaista vallitsevasta maailmankuvasta: sen metafyysiset oletukset eivät ole kohdallaan."

 

 

Siis: Ateistinen tiede ei nykykeskustelun mukaan tosiaankaan ole niin itsestään selvästi rationaalista ja kristillinen usko taikauskoa, kuin miltä asia Savonlinnan näkövinkkelistä saattaa näyttää. Aspivaara on raikas ja rohkeakin tuulahdus melko pysähtyneessä maailmankatsomuksellisessa keskustelussa tässä rovastikunnassa. Mutta hän on auttamattoman kapea näkökulma, kuin naulanreikä ulos pimeästä vajasta. Kannattaisi avata ovi Jumala-uskon ja tieteen suhteesta käytyyn ja käytävään keskusteluun.

 

Richard Dawkins, Jumalharha. Terra Cognita 2006.

 

 Alister McGrath: Dawkinsin jumala. Kirjapaja 2006.

"Merkittävässä kirjassaan Alister McGrath haastaa Dawkinsin tämän kaikkein pyhimpinä pitämillä perusteluilla - järkisyillä - ja riisuu mestarin aseista."  (Francis Collins, Human Genome -projektin johtaja)

Alister McGrath, Ateismin lyhyt historia.

 

.

-          Toisaalta on tietenkin niin, että jotkin keskeiset teemat kristinuskossa tosiaan menevät kovasti yli luonnontieteellisen hilseen. Mutta niin kristinusko itsekin on aina väittänyt. Näin on ns. erityisen ilmoituksen asioissa

-          eli: Jumala aloitti erityisen pelastushistorian juutalaisten kautta

-          - tosin: ymmärrettävissä, vaan ei todistettavissa sen kautta, mitä kyseinen kansa, sen uskonto ja pyhä kirja on saanut aikaan maailman aatehistoriassa.

-          Ja: Jumala huipensi sen Jeesus Nasaretilaiseen, jossa Vanhan testamentin teemat yhdistyvät (laki, Luoja (Logos), syyllisyys, uhri, sovitus, Messias, temppeli, liitto, usko luottamuksena, jne).

-          osoitti että Jeesus oli se, joka väittikin olevansa, herättämällä hänet kuolleista

-          (minkä tosin voi tulkita muutenkin, esim. että opetuslapset varastivat ruumiin)

-          kyse on kristinuskonkin mukaan aivan erityisestä tapahtumasta, joka ei siksi ole kokeellisesti toistettavissa eikä tieteen analogia-periaate päde siihen.

 

-          - kristinusko on maailman levinnein uskonto, joka on lähes voittanut animismin, polyteismin ja panteismin ja jonka kautta miljardit ihmiset ovat löytäneet toivon ja elävän yhteyden Jumalaan.

-          tämä ei tietenkään todista mitään. Mutta ei kukaan ole väittänytkään. Kyse on uskosta, heittäytymisestä.

-          abusus non tollit usum. Se, että kristityissä on tiukkapipoisia, ei todista, että se on epätotta.

-          Kristinusko on maailman pisimpään jatkunut rationaalinen yhtäjaksoinen keskustelu. Ei pidä paikkaansa, että se on opillisesti yhtä sotkussa kuin  norpan sotkema verkko. Esim. minä, aihetta 25 tutkinut dosentti, uskon mielestäni ainakin olennaisimmissa kysymyksissä samoin kuin muut kristityt: katoliset, helluntailaiset, ortodoksit, reformoidut, vapaakirkolliset.

-          - Mutta en samoin kuin kuka tahansa. Islaminuskoiset, hindut, buddhalaiset, mormonit, Jehovan todistajat, animistit, monet new age -uskonnot

 

2. Konfrontaatio Sinikka Salmi-Lehikoisen oppikäsitysten kanssa

 

Minusta on välttämätöntä ottaa tämä esiin. Minusta Sinikka Salmi-Lehikoinen on erittäin kunnioitettavalla ja rohkealla tavalla laittanut itsensä ja persoonansa peliin Itä-Savossa. Ja tulemalla tähän paneeliin pyynnöstäni. Uskaltautumalla tulla kahden kirkkoherran väliin. Ja olemalla kiinnostunut ihmisistä ja kirkosta ja seurakunnasta.

 

Silti rehellisyyden ja avoimen kohtaamisen vuoksi minusta on pakko ryhtyä rehelliseen ns. konfrontaatioon. Se tarkoittaa paitsi vastakkain asettautumista, myös kohtaamista. Mielestäni näin me molemmat teemme toisillemme ja ihmisille palveluksen. Ja totuudelle.

 

a) Minusta Sinikan "Valontie" -ideologian taustalla on itämainen ykseysajattelu. Eli se, että Maailmankaikkeus = Luoja = ihmisen sisäinen valo ja rauha.

 

Sinikka esittää kotisivuillaa muutamia "voimalauseita":

 

"Annan elämäni maailmankaikkeuden suureen ja hellään ohjaukseen, luottavaisena ja levollisena."

 

"Uskon 100 %:sti intuitiooni, sisäiseen ohjaukseeni ja sisäiseen viisauteeni."

 

Ei ole turhien raja-aitojen pystyttämistä tai oman egon pönkitystä tai oikeassa olemisen halua, jos väitän, että tuo on kovin eri lailla ajateltu kuin kristinuskossa. "Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan." Se on metafyysisesti aivan erilainen perusmalli kuin mitä kristinuskossa. Jälkimmäisessä uskotaan, että Luoja ja luotu ovat perustavasti eri asioita. Luotu on täysin riippuvainen Luojasta ja pysyy olemassaolossa vain Luojan tahdosta. Mutta ei silti luotu ole Luoja. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Jumala on se, mikä sai aikaan alkuräjähdyksen ja sen, että siitä kehittyi järjestynyt kosmos. Mutta ei silti järjestynyt kosmos ole sama kuin Luoja. Hän on sen tekijä.

 

Kyseessä on erilainen ajattelutapa. Kristinuskon mallissa ei myöskään minuus ole jumaluus. Siksi kristitty ei ajattele: "Uskon 100 %:sti intuitiooni, sisäiseen ohjaukseeni ja sisäiseen viisauteeni."

 

Mutta hindu tai buddhalainen tai näistä vaikutteita saanut new ageläinen voi paljon helpommin. Miksi? Siksi, että tämän ajattelumallin takana on vanha Atman = Brahman. Ihmisen uskonnollinen tehtävä on valaistuen aavistaa "Sinä se olet" (tat tvam asi).

 

Haluaisin mainostaa omaa ideologiaani ja sanoa, että Luoja - luotu -dualismi on parempi kuin itämainen panteismi tai ValonTie. Miksi? Siksi, että se mahdollistaa ja lähes pakottaa ihmistä tarkkailemaan materiaalista todellisuutta ja etsimään siitä itsensä ulkopuolista tietoa. Luonnontiede syntyi juuri länsimaissa, osittain siksi, että meillä oli Luoja - luotu jakoinen maailmankuva. Siinä minä en ole Luoja, vaan minä ihmettelen Luojan luomaa maailmaa, johon itsekin kuulun. Tästä seuraa, että minä voin olla väärässä. En voi täysin luottaa sisäiseen intuitiooni, vaan sitä pitää testata itseni ulkopuolista todellisuutta vasten.

 

Mutta oikeata Sinikan ValoTiessä on toki se, että hän näkee todellisuuden pyhyysulottuvuuden. Väittäisin kuitenkin, että tätä asiaa on tarkasteltava tarkemmin kuin hän tekee ja nähtävä eroja. Ne eivät ole keinotekoisia raja-aitoja, vaan todellisia eroja.

 

Lisäksi on niin, että näitä asioita on mietitty kirkon parissa jo lähes 2000 vuotta. Kauemminkin. Raamattu, Uusi ja Vanha testamentti eivät opeta Luojasta niin kuin ValonTie, vaikka molemmat opettavatkin, että todellisuudella on pyhä syvyysulottuvuus.

 

b) Ounastelen, että toinen tärkeä ero on Jeesuksen asema. Kaikki kristilliset kirkot pitävät Jeesusta täysin keskeisenä pelastukselle. Tähän käy vaikkapa

 

Joh  3:17-18 "Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."

 

Luulisin, että ValonTien mukaan tällaista Pelastajaa ei tarvita, koska ei ole mitään, mistä pitäisi pelastaa. Luoja = Maailmankaikkeus = sisäinen Valo.

 

Ei taaskaan ole mitään "turhien raja-aitojen pystyttämistä" sanoa, että Jeesus opetti toisin:

 

"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" (Matt 7:13-14)

 

 

Jos minä nyt tämän seurakunnan kirkkoherrana tahdon edustaa tätä Jeesus Nasaretilaista ja hänen apostoleistaan jatkuvaa opetusta, niin minun on pidettävä esillä tätä eroa. En minä ole sitä itse keksinyt ahdasmielisyyttäni. Vaan sen on minulle antanut Jeesus itse, hänen apostolinsa, Raamattu, kirkko ja kaikki kirkot. Myös se naistenlehdistä tuttu suloinen ortodoksikirkko. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Ortodoksisesta rukouskirjasta (Jyväskylä 2001), erään aamurukouksen osa, s. 81. 8. rukous Jeesukselle Kristukselle:

 

"Ylen armollinen ja kaikkilaupias Jumalani, herra Jeesus Kristus! Suuresta rakkaudestasi sinä tulit alas maan päälle ja otit ihmisen muodon pelastaaksesi kaikki. Rukoilen sinua, Vapahtajani: pelasta minut armostasi! Jos tekojeni tähden lunastaisit minut, se ei olisi armoa eikä lahjaa, vaan ansaitsemani palkka. Oi Kristukseni, laupeutesi on ehtymätön, armosi on tutkimaton! Sinä olet sanonut, että sinuun uskova elää iankaikkisesti eikä milloinkaan näe kuolemaa. Jos usko sinuun pelastaa toivottomat, niin katso, minä uskon. Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani ja Luojani. Kelvatkoon sinulle, Jumalani, tämä usko tekojeni sijasta. En ole tehnyt yhtään tekoa, joka vanhurskauttaisi minut. Minun uskoni olkoon täydellisesti otollinen sinulle kaiken sen edestä, mikä minulta puuttuu. se vastatkoon puolestani. Se vanhurskauttakoon minut. Se tehköön minut sinun iankaikkisesta kunniastasi osalliseksi, oi Sana, etti saatana saisi minua saaliikseen eikä kerskaisi ryöstäneensä minua sinun kädestäsi ja linnastasi. Pelasta minut, Kristus, minun Jumalani, vaikken osaisikaan pelastustani oikein pyytää sinulta. Kiiruhda auttamaan minua, kiiruhda pian, sillä muuten hukun. Sinähän olet ollut minun  Jumalani syntymästäni saakka. Tee minut, Herra, otolliseksi rakastamaan sinua, niin kuin ennen rakastin syntiä. Suo minun taas palvella sinua ilman mitään laiminlyöntejä, sillä niin tahdon palvella sinua, Herraa, Jumalaani Jeesusta Kristusta, kaikkina elämäni päivinä nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen, Aamen. (Laatija: Pyhä Makarios Suuri)

 

Tähän ja muuhun tällaiseen yhdyn riemulla, sydämestäni ja sielustani. Ja järjestäni; koska olen saanut teologin tieteellisen koulutuksen ja pystyn sen perusteella näkemään, että tässä rukouksessa on takana sama usko, joka minun työnantajallani ja kirkollani on.

 

Kuten sanottua, Sinikankin kanssa on jotain yhteyttä. Halu tajuta todellisuuden syvyys - ja pyhyysulottuvuus. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että erot ovat suuret. Niin suuret, että en kovin kokonaan voi ottaa vastaan sitä "ilmaista konsultaatiota", jota sinä ystävällisesti tarjosit kirkolle ja seurakunnalle. Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että sen konsultaation kovin pitkälle menevä vastaanottaminen merkitsisi Kristuksen kirkon identiteetistä luopumista. Ja väitän, ettei tämä ole vain tiukkapipoisen uskovaisen tai kirkkoherran näkemys. Niin kuin Esko Aspivaara jo lehtikirjoituksessaan totesi, hänen näkökulmastaan me edustamme erilaista taikauskoa. Olen tässä hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä. ValonTie on eri tie kuin kristinusko. Mutta siinä me olemme samaa mieltä, että arjen kiireen banaliteetista pitäisi jotain tietä päästä johonkin muualle. Ja sekin on jo jotakin.

Pidin tämän paperin pohjalta esitelmän Savonlinnan rotareissa maaliskuun alussa, valmistautuessani Savonlinnan suureen uskiontokeskusteluun.