Tuhkakeskiviikkona 2016

Tuhkakeskiviikon messu 10.2.2016

Luuk 13:22-30

 

Jotkut ovat sitä mieltä, että ”kaikki pääsevät taivaaseen”. Se ei pidä paikkaansa. Jeesus opettaa, että kun aika tulee, monet yrittävät päästä sisälle taivaan ovesta, mutta eivät pääse. Siksi hän käskee meitä ”kilvoittelemaan” päästäksemme sisään taivaan ahtaasta ovesta.

 

Miksi se ovi on ahdas? Sen takia, että on vain yksi ovi. Hän on Jeesus Kristus. Hän yksin on tie, totuus ja elämä. Maailmassa on lukemattomia teitä ja totuuksia ja elämäntapoja. Niiden avulla etsitään pääsyä kestävään elämään ja lopulliseen onneen.

 

Eikö jokaisella pitäisi olla oikeus etsiä omaa tietään taivaaseen? Kenellä on oikeus sanoa, että on vain yksi tie, Jeesus Kristus? Eikö se ole ahdasmielistä?

 

On se tietyllä tavalla ahdasmielistä. Siksi juuri Jeesus sanoo: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät messä sisään mutta eivät siihen kykene.” Miksi eivät kykene? Koska he eivät ole oikean oven, taivaan kaitaisen oven eli Jeesuksen edessä taivaaseen pyrkimässä. Heillä on jokin oma tie ja jokin oma ovi, mutta ei se ole taivaan tie eikä taivaan ovi.

 

Eli taivaaseen pääsyssä on olennaisinta se, että sinne pääsee vain Jeesuksen kautta. Sinne pääsee vain, kun on kastettu ja uskoo häneen. Silloin menee sisään oikeasta ovesta. Hän on luvannut: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.”

 

Mitä sitten on tuo Jeesuksen mainitsema ”kilvoittelu”, jota tarvitaan Jeesus-ovesta sisään mahtumiseksi?

 

Se on syntien tunnustamista ja katumista. Siihen meitä kehotetaan nyt tuhkakeskiviikkona paaston ajan alkaessa.

 

Paaston aika on sitä varten, että me ns. ”tutkiskelisimme itseämme”. Että me miettisimme itseämme, että millaista elämäni on. Me tarvitsemme nimittäin aika ajoin pysähtymistä ja suunnan tarkistamista. Mihin olen menossa? Onko suhteeni Jumalaan kunnossa? Onko minuun piintynyt joitain tapoja tai tottumuksia, jotka ovat vastoin Jumalan tahtoa. Teenkö tahallani jotain samaa syntiä yhä uudestaan?

 

Itse emme useinkaan kykene kunnolliseen itsetutkiskeluun. Siksi Psalmissa 139 sanotaan:

 

Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle (Ps. 139:23-24).

 

Tässä paaston ajan alussa me käymme Jumalan eteen pyytämään tätä samaa. Pyydämme, että hän tutkisi meistä itsekunkin sydämen. Että hän tutkisi, että onko siellä jokin salainen synti tai väärä tapa, joka vie väärälle tielle ja lopulta irrottaa Kristuksesta ja vie helvetin vaivaan. Pyydämme, että hän paljastaisi kaiken sellaisen. Että hän saisi meissä aikaan katumusta synneistämme; saisi aikaan sen, että luopuisimme pahoista tavoistamme ja sydämemme saisi puhdistua hänen armonsa kautta. Ettei hänen tervitsisi kerran sanoa meille: ”Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryyden tekijät.”

 

Eräs vertauskuva sille, että pyydämme Jumalalta tätä, on tuhkakeskiviikkona annettava katumuksen tuhkamerkki otsaan. Sen avulla pyydämme: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle” (Ps. 139:23-24).

 

Toki tähän samaan rukoukseen ja katumukseen voi nöyrtyä myös ilman ulkonaista tuhkamerkkiä. Ei sitä ole pakko ottaa. Mutta joillekin se voi olla avuksi siinä itsetutkiskelussa ja syntien katumisessa, joka alkaa tänään ja kestää pääsiäissunnuntaihin asti.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme