Liian tavallista!

Saarna Rantasalmen kirkossa 20.8.2017

Luuk. 4:23-30

 

Meillä suomalaisilla on kristinuskon suhteen eräs vakava puute. Se on se, että kristinuskon sanoma on liian tavallinen. Se ei ole meille uusi ja kiinnostava uutinen vaan edustaa mennyttä maailmaa.

 

Olen huomannut tämän selkeästi erään vertailukohdan kautta. Olen nimittäin parin viime vuoden aikana saanut opettaa kristinuskon sanomaa Lähi-idästä maahamme saapuneille pakolaisille. Esimerkiksi Lehtiniemen vastaanottokeskuksessa pidin erään toisen papin kanssa kerran viikossa kahdeksan noin tunnin kestänyttä oppituntia keskusteluineen. Kuulijat olivat etupäässä 25 – 35 –vuotiaita irakilaisia ja afganistanilaisia miehiä, joukossa jokunen nuori nainen.

 

En ole koskaan muulloin saanut puhua kristinuskosta yhtä vastaanottavaiselle yleisölle. Sellaiset asiat kuin Raamatun luomiskertomus, Jumalan kymmenen käskyä, Jeesuksen syntymä, hänen elämänsä ja opetuksensa, kuolemansa ja ylösnousemuksensa sekä niiden merkitys meille ihmisille tuntuivat kiinnostivan heitä aidosti. He kuuntelivat herpaantumatta, silmät loistivat ja he tekivät kysymyksiä. Eikä se haitannut, että välissä oli tulkki tai kaksikin tulkkia, koska joillekin puheeni piti kääntää toiseen kertaan, arabiankielisen tulkin puheesta farsin kielelle.

 

En ole varma, miksi he olivat niin kiinnostuneita. Eräänä syynä voi olla se, että kun on joutunut pakenemaan väkivaltaa ja yhteiskuntamoraalin romahtamista, sellaiset Jumalan käskyt kuin ”älä tapa”, ”älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” tai ”älä varasta” tuntuvat oikeasti tärkeiltä. Jotkut pakolaisista sanoivat, että heidän yhteiskuntansa on raunioina, koska näitä käskyjä on rikottu.

 

Tai sitten voi olla niin, että Jeesuksessa näkyvä Jumalan armo ja rakkaus veti heitä puoleensa. Siksi, että islamin uskossa hyvin paljon perustuu ihmisen yritykseen olla Jumalan tahdon mukainen. Ja siihenhän ihminen ei itse kykene, vaan jää aina alamittaiseksi ja salaisen syyllisyyden valtaan. Jeesuksen kuolema ristillä meidän syntiemme sovittajana on valtava ja vapauttava vastaus tähän salaiseen syyllisyyteen: Minä saan kelvata Jumalalle Jeesuksen vuoksi enkä omien hyvien tekojeni vuoksi.

 

Mutta meihin suomalaisiin tuo kristinuskon perussanoma ei useimmiten tee sen kummempaa vaikutusta. Se on liian tuttu. Yhä useammat ajattelevat tarvitsevansa uudenlaista henkisyyttä päästäkseen harmoniaan itsensä, maailmankaikkeuden ja jumaluuden kanssa.

 

Päivän evankeliumissa kuvatuilla Nasaretin kaupungin ihmisillä oli vähän samanlainen tilanne Jeesuksen suhteen. Juuri ennen lukemaani tekstikohtaa Luukkaan evankeliumi kertoo siitä, kuinka Jeesus palasi kotikaupunkiinsa Nasaretiin ja piti sen synagoogassa ensimmäisen saarnansa. Se oli maailman lyhin saarna. Hän luki ensin profeetta Jesajan kirjasta ennustuksen Messiaasta: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään vangitut vapauteen.” Sitten Jeesus sulki kirjakäärön ja sanoi: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus toteutunut.” Eli hän kertoi olevansa tuo luvattu Messias, joka toisi syntisille Jumalan armon.

 

Kuulijat ottivat saarnan aluksi hyvin vastaan: ”Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.”

 

Mutta sitten jotain meni pieleen: ”Kuitenkin he sanoivat: ’Eikö tuo ole Joosefin poika?” ”Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.’ Näin he torjuivat hänet.” (Mark. 6:3).

 

Eli Jeesus oli nasaretilaisille liian tuttu voidakseen olla Jumalan lähettämä Vapahtaja. Hän oli tavallinen rakennustyöläinen, jonka sisaret olivat naapurintyttöjä.

 

Suomalaisilla on vastaava kiusaus. Useimmat eivät jaksa tai viitsi perehtyä Jeesukseen. Hänestä kertova sanoma on kuultu jo miljoona kertaa, aina sitä samaa Jeesusta ja armoa ja lammasten paimenta ja kirkko sitä ja kirkko tätä. Miksei uskonto voisi olla jotain uutta? Vaikka sellaista, että jokainen saisi itse valita omaan persoonaansa sopivan tavan olla henkinen tai hengellinen.

 

Siksi Suomen kansalle voi käydä niin kuin nasaretilaisille kävi. Jeesus ei suostunut heidän ennakko-oletuksiinsa. Hän sanoi: "Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.” Ja sen seurauksena Nasaretin synagoogassa olleet ihmiset joutivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas.

 

Mutta se ei onnistunut. Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. Eikä kai enää koskaan palannut kotikaupunkiinsa.

 

Suomalaisten ei kannata mennä samaan ansaan kuin nasaretilaiset menivät. Jeesus on toki tavallinen. Mutta se ei ole kaikki. Raamatussa sanotaan Jeesuksesta näin: ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol. 2:9). Ajattele: kaikki mitä jumaluus eli kaikkivaltias Jumala on, kaikki se on tullut Jeesuksessa ruumiilliseksi ihmiseksi.

 

Se tarkoittaa sitä, että Jeesuksessa Jumala tuli meidän luoksemme, meidän tasollemme. Itsessään Jumala on liian suuri, pyhä ja korkea, jotta me voisimme olla hänen kanssaan henkilökohtaisesti tekemisissä. Mutta koko idea Jeesuksessa on siinä, että hänessä Jumala on tullut ihmiseksi, meidän ihmisten tavoitettavaksi.

 

Siksi tuo äsken mainitsemani raamatunkohta eli Kolossalaiskirjeen 2. luvun jae 9 jatkuu näin: ”ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.” (Kol. 2:10).

 

Ajattele: Sinut on kastettu Jeesuksen omaksi, hänen yhteyteensä. Ja Jeesuksessa jumaluus on kaikessa täyteydessään ruumiillistunut, tullut ihmiseksi. Siksi sinäkin olet Jeesuksen yhteydessä tullut osalliseksi jumaluuden täyteydestä. Syntisi eivät tee tätä tyhjäksi, kunhan pyydät niitä Jumalalta anteeksi, sillä Jeesus on sovittanut ne ristillä ja ylösnousemuksessaan kuolleista.

 

Eli siis: Vaikka Jeesuksesta kertova sanoma on niin tavallinen, tavallinen kuin rakennusmies tai pullakahvi, niin siihen ei pidä loukkaantua tai ajatella, että etsinpä jotain uudempaa ja syvällisempää henkisyyteni perustaksi. Mitään Jeesusta syvällisempää ei nimittäin ole olemassa. Hän vain näyttää tavalliselta, mutta tosiasiassa hän on samalla jumal-ihminen. Eli tavallinen ihminen, mutta myös Jumala. Sellaisena hän on meille tavallisille ihmisille täydellinen ja armollinen tie Jumalan yhteyteen.

 

Älkäämme siis me suomalaiset olko niin typeriä kuin nasaretilaiset olivat. Tarttukaamme kiinni Jeesuksesta kertovaan sanomaan ja uskokaamme häneen. Vaikka näiden uskontunnustuksen sanojen myötä.

 

[Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme: - - ]