Rantasalmella uutenavuotena

Saarna Rantasalmella 1.1.2017

Jes 43:1-3

 

Rakkaat seurakuntalaiset,

 

On kulunut tasan vuosi Savonlinnan seurakunnan ja Rantasalmen seurakunnan yhdistymisestä.

 

En ole ihan siitä, miten te rantasalmelaiset olette liitoksen kokeneet. Siitä on ehkä ollut jotain haittaa ja ehkä myös jotain hyötyä. Joillain teistä voi olla pettynyt mieli vaikkapa siitä, että kirkkoherranvirasto on siirtynyt Savonlinnaan.

 

Itse olen seurakuntaliitoksesta iloinen ja kiitollinen. En siksi, että alue on laajentunut. Enkä varsinkaan siksi, että nyt minulla tai muilla seurakuntamme johtoportaan ihmisillä on aiempaa enemmän työnjohdollisia hommia hoidettavana.

 

Olen iloinen siitä, että yhteisellä seurakunnallamme on nyt enemmän kokemusta kristittynä olemisesta ja elämisestä. Voimme auttaa ja tukea toisiamme entistä laajemmalla osaamisella  ja ymmärryksellä.

 

Ja sitä teillä Rantasalmen kristityillä totisesti on.

 

Minulle tulee mieleen tämän sunnuntain Vanhan testamentin lukukappale:

 

                      Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.  Minä olen sinut nimeltä kutsunut,

 sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta (Jes. 43:1-2).

 

Te rantasalmen kristityt olette kulkeneet vesien poikki. Se ei nyt niin kummallista ole, koska me kaikki Saimaan rantojen asukkaat olemme siihen tottuneet. Ja Haukivesi on useimmiten lempeä ja kaunis.

 

Mutta te olette joutuneet astumaan tulen lävitse. Se tapahtui kesäkuun lopulla vuonna 1984, kun Jumala antoi salamansa polttaa Rantasalmen kirkon.

 

Mutta vähän myöhemmin hän antoi tapahtua sen, mitä Jesajan kirjan 43. luku lupaa: ”kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.” Sillä vaikka tuli poltti kirkon mustuneeksi rangaksi, hänen rakas seurakuntansa ei palanut mihinkään eikä liekki kyennyt sitä tuhoamaan.

 

Toteutui se, mitä Jumala Jesajan kautta lupasi kaikille omilleen: ”Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.” Rantasalmen kirkko nousi tuhkasta, entistä ihmisläheisempänä, turvapaikkana, johon hänen kansansa voi kokoontua yhteen uskomaan Jumalaan, ja sitten elämään ihmisiksi.

 

Tässä Rantasalmen kristittyjen kokemus heijastelee sitä, mitä ihmisen elämä Jumalan edessä yleensäkin on. Niinkuin Martti Luther sen aikanaan sanoi psalmia lainaten: ”Jumala vie syvyteen, mutta nostaa sieltä jälleen” Se on hänen toimintatapansa, jonka jokainen kristitty joutuu elämänsä aikana kokemaan.

 

Niinhän Savonlinnassakin kävi, kun Tuomiokirkkomme pommitettiin talvisodassa, sekin pelkäksi mustuneeksi rangaksi. Mutta Jumala armahti meitäkin, ja antoi kirkkomme tulla uudelleen rakennetuksi. Ei ehkä yhtä kotoisaksi kuin tämä Rantasalmen kirkko, mutta kuitenkin.

 

Tämä Jumalan toimintatapa, se että hän vie syvyyteen ja nostaa jälleen ,  että hän tuhoaa ja luo uudeksi, se toimii myös hengellisessä elämässä, ei vain aineellisissa kirkkorakennuksissa.

 

Se johtuu siitä, että Jumala haluaa saada meidät ihmiset uskomaan häneen. Ja me olemme useimmiten niin itsepäisiä ja itseriittoisia, että emme tarvitse Jumalaa. Kuvittelemme pärjäävämme elämässä omien voimiemme ja oman pätevyytemme varassa. Emme tosiasiassa juuri välitä Jumalasta emmekä hänen armostaan, vaikka ulospäin ehkä muulta näyttää.

 

Siksi Jumalan pitää aika ajoin antaa salamoidensa jyrähdellä meidän elämässämme, kenelle milläkin tavalla.

 

Kun tällaisen kohteeksi joutuu, on hyvin tärkeätä ymmärtää, että silloin Jumala ei suinkaan halua tuhota meitä. Vaan hän haluaa tyhjentää meitä omasta voimastamme ja omasta viisaudestamme, että alkaisimme tarvita sitä, mitä hän Jeesuksessa on meille lahjoittanut.

 

Mutta vaikeuksien kohdatessa tätä on erittäin vaikea uskoa todeksi. Paljon luontevammin mieleen tulee, että Jumala on hylännyt minut tai että häntä ei ole olemassa, kun hän antaa minulle tapahtua tällaista.

 

Sitä varten Jumala on antanut meille Raamatun. Trvitsemme sen lupauksia voidaksemme oikein tulkita elämäämme ja sitä, mitä siinä tapahtuu.

 

Siksi tämäkin Jesajan kirjan kohta on olemassa. Siinä Jumala sanoo kansalleen: ”Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

 

Jumala on ottanut meidät kristityt omikseen Jeesuksen ja hänen tekemänsä työn avulla. Hän on luonut meidät, niin kuin koko ihmiskunnan. Sen lisäksi hän on lunastanut eli ostanut meidät vapaiksi kaikesta siitä, mikä erottaa meidät hänestä. Sellaista on vaikkapa meidän syntimme ja kuoleman uhka ja elämän tarkoituksettomuus. Kaiken sellaisen vallasta hän on Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta ostanut meidät omaksi kansakseen, jokaisen meistä, joka on kastettu.

 

Siksi me tämän seurakunnan jäsenet voisimme oikeastaan lukea tuon kohdan seuraavalla tavalla: ”Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Rantasalmi, joka sinut muovasi Savonlinna ja Sääminki, joka sinut osti Kerimäki, joka sinua rakastaa, Enonkoski, joka kuoli sinun puolestasi, Punkaharju, joka voitti sinun kuolemasi, Savonranta: Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

 

On tietysti muistettava, että usein tämä Jumalan rakkaus ja lunastus ei tapahdu samalla tavalla näkyvästi, niin kuin palaneelle Rantasalmen kirkolle tai pommitetulle Savonlinnan Tuomiokirkolle aikanaan tapahtui. Meidän jokaisen kohdalla käy nimittäin niin, että kerran kuolema turmelee meidän ruumiimme ja me muutumme takaisin maan tomuksi, josta meidät on luotu. Niin käy kaikille. Ja jo ennen kuolemaa me rapistumme vanhuuden vaivoihin, eikä yksikään lääkäri tai kauneudenhoitaja pysty rakentamaan meitä uudeksi, vaikka arkkitehdit ja rakennusmiehet pystyivät palaneet kirkkomme uudistamaan.

 

Mutta silti meitäkin koskaa Jumalan lupaus: ”Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun lunastajasi.”

 

Näijn on siksi, että Jeesus on noussut kuolleista. Hän on voittanut kuoleman omassa ylösnousemuksessaan kuolleista. Ja hän on luvannut, että tuo sama voitto kuolemasta koskee jokaista, joka on kastettu hänen nimeensä ja uskoo häneen.

 

Siis, me jotka on kastettu: luottakaamme Jeesukseen kaikissa elämämme vaikeuksissa. Myös kuoleman edessä. Jeesus on luvannut nostaa meidät uuteen kukoistukseen; myös kaikkein lopullisimmalta näyttävästä tuhosta.

 

Vertauskuvana  ja rohkaisuna tähän uskomiseen voisi olla Rantasalmen kirkko. Se nousi tuhkasta Jumalan armon avulla, uudemmaksi, kauniimmaksi, toimivammaksi ja inhimillisemmäksi kuin mitä aiempi.

 

Mutta tämäkin on vain hyvin karkea vertauskuva siitä, miten hienosti Jumala kerran herättää meidät kuolemasta elämään  Jeesuksen ylösnousemuksen kautta.

 

Tätä odotellessa, uskotaan Jumalaan ja eletään ihmisiksi. Koko suuressa seurakunnassamme.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.