Jeesusta suurempia tekoja?

Saarna Rantasalmen kirkossa 1.1.2017

Joh. 14:12-14

 

Rakkaat kristityt,

 

Kirkollamme ei mene oikein hyvin. Ihmiset eroavat kirkosta. Ja tutkimusten mukaan niistäkin, jotka kirkkoon kuuluvat, enää alle 40 % uskoo esimerkiksi siihen, että Jeesus on noussut kuolleista.

Jokin aika sitten eräässä TV -ohjelmassa Suomen turhimmaksi ammatiksi äänestettiin – pappi.

 

Tätä taustaa vasten Jeesuksen sanat evankeliumitekstissä kuulostavat tosi vahvoilta:

 

Totisesti, totisesti, joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen ja vielä suurempiakin, sillä minä menen Isän luo.

 

Outo väite. Jeesuksen lähimmistä apostoleista olisi ehkä mahdollista kuvitella, että he tekivät samanlaisia suuria tekoja kuin Jeesus. Hehän paransivat sairaita ja rampoja. 

 

Mutta Jeesus puhuu kaikista, jotka uskovat häneen. Että he tekevät sellaisia tekoja kuin hän, jopa suurempia tekoja. Miten Jeesukseen uskovien teot voisivat olla suurempia kuin hänen omansa?

 

En näe muuta selitystä kuin seuraavan: Jeesuksen omat maanpäälliset teot ulottuivat vain pieneen maailmankolkkaan, Palestiinaan. Ja hän teki niitä vain muutaman vuoden ajan. Eikä hän niillä saanut kovin montaa ihmistä uskomaan häneen, vaan hänet naulittiin ristille.

 

Mutta Jeesukseen uskovat ovat tehneet työtään koko maailmassa. Yksinkertaiset kalastajat käännyttivät ensin Rooman imperiumin Jeesuksen uskoon. Sen jälkeen sanoma Jeesuksen nimessä saatavasta Jumala -yhteydestä on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan. Miljardit ihmiset ovat löytäneet Kristuksen apostolien opista uuden toivon elämäänsä.

 

Mutta eivätkö Jeesuksen sanat suurista teoista tarkoita ihmeparantumisia ja sen sellaista? Kyllä varmaan niitäkin. On kuitenkin otettava huomioon, mitä Jeesus itse piti kaikkein tärkeimpinä tekoinaan. Sitä, että Jumalan valtakunta oli hänessä tullut lähelle ihmisiä. Sitä, että häneen uskovasta tuli Jumalan lapsi. Sitä, että hän toi ylösnousemuksellaan Jumalan armon kaikille kansoille. Sitä että hän ilmoitti Jumalan ihmisille. Nämä ovat niitä Jeesuksen tekoja, joita hän itse piti tärkeimpinä. Ihmetekojakin hän kyllä teki. Mutta ne palvelivat sitä, että ihmiset uskoisivat häneen ja löytäisivät siten yhteyden Jumalaan.

 

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että suurin Jeesukseen uskovien tekemä ihmeteko on seuraava: kun he opettavat Jeesuksesta ja hänen merkityksestään, niin silloin myös maallistunut nykyihminen voi löytää yhteyden elävään Jumalaan. 

 

Omalla kohdallani tämän ihmeteon teki aikanaan minua rippikoulussa opettanut Savonlinnan seurakunnan nuorisopastori.

 

Olin jo hyvin nuorena menettänyt toivoni siihen, että elämällä olisi tarkoitus. Tuntemukseni olivat samanlaisia kuin mitä olen myöhemmin lukenut ns. eksistentialistifilosofien kirjoista.

 

Niillä kirjoilla on aika hyviä nimiä, jotka kuvaavat elämän tarkoituksettomuutta.  Sartre ja Camus ovat kirjoittaneet sellaisia teoksia, kuin Inho, Rutto ja Putoaminen.  Ja Sören Kierkegaardilla on kirja nimeltä Sairaus kuolemaksi. Nuo otsikot kuvaavat havahtumista siihen, että maailmankaikkeudella tai yksittäisen ihmisen elämällä siinä ei ole yhtään mitään merkitystä. Sen myöntäminen on kuin inho, rutto tai putoaminen. Mutta ei rehellinen ihminen muuta voi kuin myöntää elämän täydellisen turhuuden.

 

Siltä minustakin tuntui. Ainoa rehellinen mahdollisuus turhuuden voittamiseksi olisi se, että Jumala olisi olemassa ja hänet voisi tuntea. Mutta tiesin inhottavan vahvasti, että se on turha toivo. Jos Jumala on olemassa, hän on aivan liian suuri kenenkään ihmisen tajuttavaksi.

 

 Ja kuitenkin tuon ihan normaalin nuorisopastorin ihan normaali rippikouluopetus pysäytti minut. Hänen puheensa inkarnaatiosta eli Jumalan syntymästä ihmiseksi Jeesuksessa ravisteli minua. Se mullisti elämäni juuriaan myöten, mutta positiivisella tavalla. Se antoi minulle toivon, jonka varassa olen elänyt tähän asti. Olen aivan varma, että samasta Kristuksen opista riittää minulle sielun ruokaa elämäni loppuun asti.

 

Jeesus sanoi:

                     

Totisesti, totisesti, joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen ja vielä suurempiakin.

 

On todellakin suuri teko julistaa sellaista oppia, joka tuo vastauksen ihmisten elämän merkityksettömyyden kokemukseen. Siihen auttaa vain se, että kristinuskon ydinsanoma on totta: Jumalan Järki eli Logos on tullut lihaksi Jeesuksessa. Todellisuuden perimmäinen mielekkyys on tullut ihmiseksi ihmisen tasolle, meidän tavoitettavaksemme. Iankaikkisuus ja aika ovat kohdanneet. Ikuinen Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ajallisesta neitsyt Mariasta. Ja kaikkein järisyttävintä on se, että hän suostui kuolemaan ristillä meidän sijastamme, mutta hänen Isänsä herätti hänet kuolleista.

 

Koska se on totta, siksi Jeesuksesta puhuminen sisältää hengellisen voiman. Se tuo ihmiselle sen, mitä maallistunut filosofia turhaan etsii. Jeesukseen uskova ihminen voi tehdä äärettömän paljon parempaa kuin sellaiset suuret nimet kuin Sartre, Camus tai Heidegger. Tai kaikki 2000 -luvun ranskalaiset muotifilosofit yhteensä.

 

Sellaista tapahtuu koko ajan, kaikkialla maailmassa. - Miksi se on mahdollista? Miksi Jeesuksen oppi voi tuoda elämän tarkoituksen yhä uusille ja erilaisille ihmisille? Täällä Saimaan rannalla tai yhtä hyvin jossain Koreassa?

 

Tästä Jeesus sanoi: ”Sillä minä menen Isän luo.” – Sillä minä menen Isän luo.

 

Hän tarkoitti kuolemaansa ristillä ja ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan. Niiden kautta hän otti pois ihmiskunnan syyllisyyden. Hän nousi kuolleista ja voitti kaiken sen, mikä erottaa meidät Jumalasta. Sitten hän meni taivaaseen ja perusti hengellisen valtakuntansa. Sieltä käsin hän itse vaikuttaa Pyhällä Hengellään tässä meidän maailmassamme. Siksi hänestä kertova sanoma (ja siihen liittyneet rakkauden teot) voivat tuoda elämän tarkoituksen myös nykyihmiselle.

 

Meillä ei siis kristittyinä ole aihetta huonoon itsetuntoon. Kun uskomme Jeesukseen, me olemme hänen työkalujaan. Me olemme hänen käsivartensa, jonka avulla hän nostaa yhä uusia ihmisiä epätoivon yöstä Jumalan lasten toivoon.

 

Niin hän nostaa myös meidät itsemme. Yhä uudelleen. Ehtoollisen leivässä ja viinissä saamme ottaa vastaan hänet itsensä. Me saamme ottaa vastaan elämämme lähteen, syntiemme anteeksiantamuksen, elämämme merkityksen ja lopullisen päämäärämme, meitä rakastavan Luojamme, Jeesuksen Kristuksen.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteen ääneen yhteinen kristillinen uskomme.