Jumalan pyhyydestä

Rantasalmen kirkko, 3.7.2016

Matt. 5:20-30

 

Jumala on pyhä. Meidän ihmisten kannalta Jumalan pyhyys on hyvin kaksipiippuinen asia.

Toisaalta se on elämämme suola: pyhä Jumala on luonut meistä jokaisen. Jumalan kuvina kykenemme aavistamaan luomakunnan takana olevan pyhyyden. Taiteemme, rakkautemme, eettisyytemme ja uskonnollisuutemme perustuvat tähän: maailman luoja on Jumala, joka on pyhä.

Toisaalta Jumalan pyhyys korventaa meidät. Vastuumme hänen edessään käy yli sen, mitä me olemme. Moosekselle Jumala sanoi: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. Mutta siihen me emme pysty.

Jumala on pyhä sillä tavalla, että hän on rakkaus. Hän on täydellisesti ja kokonaan rakkaus. Siksi hän ei siedä rakkaudettomuutta ja vääryyttä. Ei edes ajatuksissa tai sydämen salatuissa tarkoitusperissä.

Tämä näkyy vaikkapa Jeesuksen vuorisaarnassa, josta äsken kuulimme osan. Jeesus sanoi siinä, että viides käsky ”Älä tapa.”, sitä ei täytetä yksin sillä, että ihminen ei ota toista ihmistä hengiltä. Ei, vaan Jeesuksen mukaan tuo Jumalan käsky rikotaan jo siinä, kun ihminen hautoo sisimmässään vihaa toista ihmistä kohtaan. Vielä enemmän sen käskyn rikkoo se, joka sanoo toiselle: ”Sinä olet hölmö”. Ja se, joka sanoo toiselle: ”Sinä hullu”, se on rikkonut Jumalan viidennen käskyn niin kokonaan, että on ansainnut sillä helvetin ikuisen rangaistuksen.

Nämä ovat pelottavia sanoja, nimittäin puhe helvetin rangaistuksesta. Tai se, kun Jeesus tuossa äsken luetussa evankeliumitekstissä sanoo, että  jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua katsomaan vierasta naista tai miestä himoitsevasti, niin parasta on repäistä silmä irti. Ettei joudu helvetin rangaistukseen, koska rikkoo Jumalan kuudetta käskyä vastaan. Silmän menetys on pienempi paha kuin koko ihmisen joutuminen kadotukseen.

Jeesuksen tarkoitus on painottaa sitä, kuinka ehdoton Jumalan pyhyys on. Hänen käskynsä vaativat ihmiseltä sydämen puhtautta ja aitoa rakkautta. Jumalan kuudes käsky eli ”Älä tee aviorikosta” ei tule täytetyksi pelkästään sillä, että ihminen ei viettele toisen puolisoa seksiin. Jos viettelee, tekee synnin, jonka takia joutuu eroon Jumalasta, koska hän on pyhä, eikä siedä syntiä. Mutta Jumalasta joutuu eroon myös se, joka katsoo jotain muuta ihmistä kuin omaa puolisoaan sillä tavalla, että himoitsee häntä seksuaalisesti.

Sellaisesta ei kyllä pääse irti sillä, että himon vallassa oleva leikkaa repäisee silmänsä tai kätensä irti. Jeesuksen tarkoitus näillä sanoilla onkin osoittaa meille, kuinka ehdoton ja syvälle käyvä Jumalan pyhä tahto on. Se on niin pyhä ja ehdoton, että se ei tutki ainoastaan ihmisen ulkonaista käytöstä, vaan myös hänen sydämensä salaiset ajatukset ja tunteet ja vaikuttimet.

Kuten jo sanoin, niin Jumalan ehdoton pyhyys johtuu siitä, että hän on olemukseltaan rakkaus. Siksi hän ei siedä ulkonaista väärin tekemistä. Siksi hän ei siedä myöskään sisäistä, sydämessä tapahtuvaa väärin tekemistä.

 

Sillä ajatelkaa, millainen rakkaus Jumala itse on. Hän rakasti meitä ihmisiä niin paljon, että hän Jeesuksessa uhrasi itsensä kidutuskuolemaan meidän puolestamme. Sellaisen rakkauden on oltava Jumalan sydämeen ja luihin ja ytimiin asti käyvää. Sellainen rakkaus ei ole pintapuolista teeskentelyä, vaan rakastamista loppuun asti. Sellainen rakkaus on aitoa halua tehdä toiselle hyvää, ja tehdä se myös toiminnassa. Näin Jumala teki, kun rakkautensa vuoksi laskeutui alas taivaasta Jeesuksessa, syntyi ihmislapseksi ja otti päälleen meidän syntimme ja kärsi ja kuoli sovittaakseen ne.

Ei tuollainen Jumalan rakkaus voi tyytyä siihen, että me ihmiset yritämme vain pintapuolisesti noudattaa lakia. Jumalan rakkaus vaatii ihmisen kokonaan; että ihminen on sydämeltään ja sisimmässään rakastava: ei ajattele toisesta pahaa, ei juorua ilkeitä, ei himoitse.

Ja jos ihminen ei tätä täytä, hän ei voi elää Jumalan yhteydessä. Siksi Jeesus sanoi: ellette noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Pyhän Jumalan edessä hänen rakkaudentahtonsa täyttämätön ihminen on kelvoton. Juutalaiset fariseukset ja lainopettajat luulivat, että Jumalan tahdon voi täyttää yrittämällä  ulkonaisessa käytöksessään olla kunnollinen. Mutta ei se niin mene. Kelvottomuus on sisällä.

Sanoin jo aiemmin, että Jumalan pyhyys on meidän ihmisten kannalta kaksipiippuinen asia: toisaalta se on elämämme suola, toisaalta se korventaa meidät. Ja niinhän se on. Se on elämämme suola, koska se luo koko olemassaoloon syvyysulottuvuuden: Mikään pintapuolinen kunnollisuuden teeskentely ei kelpaa. On rakastettava aidosti ja sydämestään, koska maailma on luotu sellaisella jumalallisella rakkaudella.

Kun ihminen havaitsee tämän Jeesuksen kautta, niin silloin hän samalla havahtuu siihen, että hei, minä itsehän en olekaan tuollainen.

Näin minulle kävi ensi kerran joskus 15 –vuotiaana. Luulin, että olin aika eettinen ja viisas tyyppi. En koskaan esimerkiksi näpistellyt kaupasta, niin kuin jotkut luokkatoverini. Tai en kiroillut enkä polttanut tupakkaa.

Mutta sitten, Jeesuksen sanojen ja esimerkin takia, aloin havaita että: Minähän olen ylpeä itsestäni. Enkä rakasta lähimmäisiäni, vaan salassa helveksin heitä, koska he näpistelevät ja ovat muutenkin epäeettisiä ja minä en ole. Tajusin, että  kun näin sydämessäni ajattelen, niin se osoittaa, että minä en läheskään täytä Jumalan oikeutettuja vaatimuksia siitä, millainen ihmisen pitäisi olla.

Meillä on siis oltava parempi Jumalan tahdon täyttäminen kuin ulkonainen fariseusten ja lainopettajien tapa? Miten sen saisi? Miten ihminen voisi tulla sydämestään aidosti rakastavaksi?

Sitä voi yrittää, mutta se ei onnistu. Mutta onneksi meidän on mahdollista saada omaksemme Jeesuksen tekemä Jumalan lain täyttäminen. Hän eli puhtaan elämän. Hän rakasti lähimmäistään ja Jumalaa ehjästi ja sydämestään. Näin hän noudatti Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset.

Kristinuskon perusidea on siinä, että kun ihminen kastetaan ja hän uskoo Jeesukseen, silloin hän saa omakseen tuo Jeesuksen hankkiman Jumalan lain täyttämisen. Silloin hän kelpaa Jumalalle Jeesuksen varassa. Hänet ikään kuin puetaan Jeesukseen. Jeesuksesta ja siitä, että hän on täyttänyt Jumalan rakkauden lain, siitä tulee ihmisen suojavaate Jumalan korventavaa pyhyyttä vastaan. Ihminen ei joudu Jumalan pyhyyden tuomittavaksi, vaan hän pääsee taivasten valtakuntaan Jumalan yhteyteen, Jeesuksen hankkiman Jumalan lain täyttämisen kautta.

Tätä kristinuskossa tarkoittaa, kun sanomme, että Jeesus on tehnyt sitä ja sitä ”puolestamme”. Hän on elänyt puolestamme hyvän elämän. Hän on kuollut puolestamme. Hän on noussut kuolleista puolestamme.

Sen saa omakseen, kun uskoo Jeesukseen. Usko on turvautumista siihen, että vaikka minä itse en kykene täyttämään Jumalan tahtoa, niin onneksi Jeesus on sen tehnyt puolestani.

Sellainen usko myös vaikuttaa ihmisessä. Se muuttaa ihmistä sisältä päin. Jumalan rakkaus alkaa vaikuttaa hänessä, edes vähän ja edes joskus. Silloin moni paha sana jää sanomatta. Silloin voi jäädä ajattelematta niin usein toisesta, että ”sinä hullu”. Tai uskon takia ihminen pyrkii välttämään sydämensä likaamista väärillä seksuaalisilla himoilla.

Mutta silti meihin jää syntiä ja rakkaudettomuutta. Pyhän Jumalan rakkauden tahdon edessä meidän on jatkuvasti paettava Jeesuksen meidän puolestamme hankkiman Jumalan lain täyttämisen suojaan. Tänään saamme tehdä sen vaikkapa ehtoollisella.

Nouskaamme tunnustamaan . . .