Kasteesta

Saarna Rantasalmen ja Savonlinnan seurakuntien yhdistymismessussa 10.1.2016

Matt. 3:13-17; Tit. 3:4-7

 

Rakkaat seurakuntalaiset. Iloitsen sydämestäni tästä juhlamessusta! Tervetuloa rantasalmelaiset! Savonlinnan seurakunta tarvitsee teitä ja teidän uskoanne Jumalaan.

 

Te rantasalmelaiset olette joutuneet tänään matkustamaan kirkkoon tänne Savonlinnaan asti. Tervetuloa, ja hienoa, että olette täällä. Mutta samalla on mielessäni se, että olisihan se kirkkorakennus ollut Rantasalmellakin; monessa suhteessa modernimpi ja kodikkaampi kuin tämä meidän Tuomiokirkkomme. Mutta tänään siellä eivät virret kaiu eikä messua vietetä. Vähän surullista.

 

Eli yritän sanoa, että minulla tämän liittymismessun iloon on sekoittuneena hiukkanen kiusaantuneisuutta. Nimittäin itsenäisen Rantasalmen seurakunnan lakkaamisesta.

 

Evankeliumin kertomuksessa kerrotaan myös tilanteesta, joka oli kiusallinen. Kiusallisuus johtui siitä, että korkeampiarvoinen tuli alempiarvoisen luokse. Jeesus oli matkustanut Nasaretista asti Jordan -virralle, Johanneksen kastettavaksi. Se oli vähän kuin jos mestari olisi tullut kisällin luo valtakirjaa saamaan.

 

Johannes tiesi, kuka Jeesus oli. Siksi hän sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Johannes tajusi, että Jeesuksen rinnalla hän oli mitätön syntinen. Hän oli ennustanut  Messiaasta, että ”Minun jälkeeni tulee minua suurempi, jolta minä en kelpaa edes riisumaan hänen sandaalejaan.” Ja nyt tuo Messias oli saapunut, ja pyysi kastetta häneltä! Tämä meni nyt kyllä ihan väärin!

 

Mutta Jeesus sanoi Johannekselle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.”

 

Mitä on se ”Jumalan vanhurskas tahto”, joka piti täyttää sillä tavalla, että mestari tuli kisällin luo kastettavaksi?

 

”Vanhurskas” on hankala sana. Se tarkoittaa ”Jumalalle kelpaavaa”. Joskus parempi käännös on ”oikeudenmukainen”, niin kuin tässä: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan oikeudenmukaisen tahdon.”

 

Jeesuksella itsellään oli täydellinen ”vanhurskaus” eli Jumalalle kelpaavuus. Hän oli ihminen, mutta ei tehnyt syntiä. Hän ei tarvinnut kastetta Johannekselta tai keltään muultakaan. Johanneksen kastehan markkeerasi sitä, että ihminen katui syntejään ja pyysi niitä Jumalalta anteeksi. Ei Jeesus olisi sellaista tarvinnut.

 

Mutta Jumalan tahto oli pelastaa ihmiskunta Jeesuksen kautta. Jumala rakastaa meitä. Hän ei halunnut jättää meitä syyllisyyteemme. 

 

Ja siksi Jeesus tuli Johanneksen kastettavaksi. Mestari tuli kisällin luokse. Synnitön Jumalan Poika tuli kasteelle, joka oli tarkoitettu syntisille.

 

Hän teki sen meidän vuoksemme. Kun Jeesus kastettiin, hän alentui meidän syntisten tasolle. Se oli Jumalan oikeudenmukainen tahto. Meidän syntimme voidaan antaa anteeksi, koska Jeesus otti ne itselleen.

 

Jumala on oikeudenmukainen eikä hän katso vääryyttä sormiensa läpi. Silti hän voi antaa meille syntimme ja vääryytemme anteeksi. Se johtuu Jeesuksesta. Hän tuli syntiseksi meidän puolestamme. Siksi hän tuli Johanneksen kastettavaksi. Siitä Jeesuksen kärsimystie alkoi. Se vei hänet lopulta ristille, kärsimään kuoleman eli vastaamaan hengellään meidän synneistämme, joiden vuoksi hänet oli kastettu.

 

Siksi Jeesus sanoi Johannekselle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan oikeudenmukaisen tahdon.”

 

Meille on erittäin hyödyllistä se, että Johannes suostui kastamaan Jeesuksen. Näin he pyhittivät kasteen ja tekivät siitä ns. ”armonvälineen”. Se tarkoittaa sitä, että Jeesuksen ihmiskunnalle hankkima sovitus on yksilöä varten läsnä kasteessa. Jeesus on sovittanut synnit, ja  se saadaan henkilökohtaisesti omaksi kasteen veden kautta.

 

Siitä kuulimme vähän aiemmin, Tituksen kirjeen tekstissä:

 

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.”

 

Uuden testamentin alkukielellä tuo sanotaan ”dia loutroosis tees palingeneias”, eli suoraan käännettynä ”uudestisyntymän pesun kautta”. (Tuosta kreikan sanasta ”loutrosis” tulee muuten suomen sana ”lotraus”.)

 

Eli ”uudestisyntymän lotraus”. Se on kristillinen kaste. Kun pappi aikanaan lotrasi sinut vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin se ei ollut pelkkä vesilotraus. Vaan siinä vedessä oli läsnä Jumalan Henki, joka antoi sinulle omaksi sen, mitä Jeesus on tehnyt ihmiskunnan hyväksi. Eli sovittanut meidän syntimme. Siksi kasteessa tapahtuu tämä: ”Hän pelasti meidät pesemällä puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.”

 

Joku voi sanoa, että ”Ei se noin helppoa voi olla. Kaste on pelkkä symboli, siirtymäriitti, nimenantojuhla. Ei se minussa mitään vaikuta, koska en ole uskovainen.”

 

Mutta jos sanot noin, niin silloin Jeesus sanoo sinulle samaa kuin Johannekselle: ”Älä nyt vastustele. Näin sinut on kastettu, jotta täyttäisimme Jumalan oikeudenmukaisen tahdon.” Sinusta saamasi kaste voi näyttää keveältä ja söpöltä rituaalilta, mutta Jeesukselle se ei totisesti sitä ollut.

 

Hän, maailmankaikkeuden Luoja ja synnitön ihminen, joutui nöyrtymään ja tulemaan mestarina kisällin luo. Se johti siihen, että hän joutui vastamaan ihmiskunnan synneistä loppuun asti, ristinkuolemaan asti.  Se ei totisesti ollut helppoa, ja siihen ristille hän kuoli. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista, merkiksi siitä, että syntimme on hänessä voitettu ja sovitettu.

 

Sen sinä olet saanut omaksesi kasteessasi. Siksi kaste on sinulle ja minulle ja meille kaikille aivan olennaisen hyvä keino uskoa Jeesukseen. Saamme uskoa Jumalaan ja Jeesukseen saamamme kasteen kautta. Usko tarttuu kasteeseen. Usko sanoo Jeesukselle: ”Kiitos Jeesus, että kasteessa saamassani vesilotrauksessa sinut on annettu minulle ja minut on annettu sinulle. Opeta siis minua uskomaan sinuun.”

 

Näin kasteen kautta meissäkin on totta se, mitä kristillinen usko sanoo. Eli tämä, mitä nyt nousemme tunnustamaan: