Elämän turhuus ja elämän vesi

Saarna Rantasalmen kirkossa 28.5.2017

Joh. 7:37-39

 

Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." (Joh. 7:37-38)

 

Itselleni tämä on jo nuoresta asti ollut hyvin merkittävä jae. Minulla on nimittäin ollut ja edelleen on hyvin kova elämän tarkoituksen jano ja nälkä. Nuorena se oli erityisen kova, oikein tappavan kova, silloin kun en vielä uskonut Jeesukseen.

Menestyin koulussa ja muutoinkin elämä oli ulkonaisesti ihan hyvää. Mutta tunsin, että sisimpäni oli ihan tyhjä, kuin kerrostalon rappukäytävä. En keksinyt, mikä siihen voisi auttaa.

Joku voi ajatella, että tuollainen on vaan teini-iästä johtuvaa ja menee kyllä ohi.  

Silti: Tämä elämän tarkoituksen jano on hyvin yleistä ihmiskunnassa; ainakin sen jälkeen, kun välttämättömät elämän edellytykset, ruoka, juoma ja lepo ja vaatteet ja asumus on tyydytetty.

Siitä on hyvä esimerkki Raamatussakin: Saarnaajan kirja. Se kertoo rikkaasta Israelin kuninkaasta, jolla oli kaikkea, mutta ei elämän tarkoitusta.

Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.  - - Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata.

Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa. Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.  Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Minä ryhdyin suuriin töihin: rakensin itselleni taloja, istutin viinitarhoja 5 sekä puistoja ja puutarhoja, joissa kasvoi kaikenlaisia hedelmäpuita, 6 tein itselleni lammikoita kastellakseni niiden vedellä metsikön puita. 7 Minä hankin orjia ja orjattaria, ja heitä syntyi myös talossani; minulla oli karjaa, raavaita, lampaita ja vuohia, enemmän kuin kenelläkään, joka oli hallinnut Jerusalemissa ennen minua. 8 Kokosin itselleni myös kultaa ja hopeaa, kuninkaiden aarteita ja maakuntien rikkauksia. Minä hankin laulajia ja laulajattaria ja miehen nautintoja: vaimon, jopa useita vaimoja. 9 Minä tulin mahtavaksi, mahtavammaksi kuin yksikään edeltäjäni Jerusalemissa. Silti säilytin kaikessa viisauteni. 10 Minä en evännyt silmiltäni mitään, mitä ne halusivat, enkä kieltänyt sydämel-täni yhtäkään iloa. Vaivannäköni tuloksista minun sydämeni iloitsi, sen palkan sain kaikesta ponnistelustani. 11 Mutta kun tarkastelin töitä, joita käteni olivat tehneet, ja vaivaa, jonka olin nähnyt, minä havaitsin: kaikki se oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään ei ole mitään hyötyä auringon alla.

Näin siis yli 2500 vuotta sitten elänyt ihminen. Mutta on tätä elämän tarkoituksen janoa koettu myöhemminkin. Sen takia on kehitetty  filosofioita.

Tunnetuin tätä teemaa käsittelevä on nimeltää eksistentialismi. Sen mukaan ihminen poikkeaa kaikista muista olennoista siinä, että hänet on heitetty olemassaoloon, mutta hänellä ei ole selkeää olemusta, kuten eläimillä. Hän on olemassa, mutta hän ei tiedä, miksi hän on olemassa, mitä päämäärää varten. Sika tietää olemassaolonsa tarkoituksen, sen päämäärä on syödä ja möyriä maassa ja tehdä maailmaan lisää sikoja.

 Mutta ihmiselle se ei riitä elämän tarkoitukseksi. Se aiheuttaa turhuuden tunnetta. Sen poistamiseksi ihminen keksii erilaista ajanvietettä, jonka avulla hän yrittää unohtaa turhuuden tunteen. Se voi auttaa jonkin aikaa, mutta pohjimmiltaan se vie syvemmälle turhuuteen ja kyllästymiseen. Tähän havahtuminen on kuitenkin  useimmille liian kipeätä. He yrittävät tukahduttaa turhuuden tunteen paneutumalla erilaisiin puuhiin ja pyrintöihin yhä tiiviimmin. Mutta elämän tarkoituksen jano ei sillä tyydyty vaan korkeintaan turtuu.

Kristinuskon mukaan olemassaolon ahdistus johtuu siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, elämään Luojansa yhteydessä. Siksi vain Jumala voi tyydyttää ihmisen sielun nälän ja janon.

Tähän liittyy Jeesuksen huuto pääsiäisjuhlien päätöspäivän puheessaan: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon.”

Jeesuksessa koko olemassaolon ja myös ihmisen olemassaolon syvin merkitys on tullut ihmiseksi, ihmisten tasolle ja heidän tavoitettavakseen. Tämä johtuu siitä, että Jeesus on ihmiseksi tullut  Jumalan Sana eli jumalallinen Järki, jonka kautta kaikki on luotu. Ihminen kohtaa Jeesuksessa Luojansa, joka on hänet luonut. Siksi Jeesuksesta ihminen löytää todellisen olemuksensa. Se on Jumalan kuvana oleminen, suhteessa oleminen Luojaan, niin kuin peili heijastaa kuvattavaansa.

Tai toisin sanoen: Jeesuksessa on Jumalan rakkaus. Se juottaa janoisen, sillä ihmisen perimmäisiä tarpeita on Jumalan rakkaus.

Jeesuksen kautta kohdattava Jumalan rakkaus ei kuitenkaan ole pelkästään tunne. Se elävä vesi, jolla Jeesus juottaa janoavan, on perimmiltään Jumala itse, Pyhä Henki. Se käy ilmi jakeesta 39:

Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu (Joh. 7:39)

Nyt Jeesus on kuitenkin ”kirkastettu”. Hän on kuollut ja ylösnoussut ja mennyt taivaaseen Isänsä luo. Sieltä hän lähettää Pyhän Henkensä jokaisen häneen uskovan sydämeen. Näin toteutuu Vanhan testamentin ennustus Messiaasta:

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista. Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! (Jes. 55:1-3)

Kumpa Vanhan testamentin Saarnaaja olisi saanut  kuulla Jeesuksesta, jossa tuo ennustus toteutui! Miten onnellinen hän olisikaan ollut!

Jos sinä tunnet niin kuin hän, että sinulla on elämän jano, tule Jeesuksen luo. Tule ehtoolliselle. Älä käytä rahojasi ja vaivaasi tavaraan ja puuhasteluun, sillä ne eivät kuitenkaan voi ruokkia sielusi perimmäistä nälkää. Sen voi tehdä vain Jeesus, koska vain hänessä Jumala on tullut ihmiseksi, ihmisen tasolle ja tavoitettavaksi. Ei haittaa, vaikka sinulla ei ole mitään, millä voisit ansaita hänen hyväksyntänsä. Et tarvitse rahaa, et hurskautta, et viisautta. Pyydä häneltä, niin hän antaa sinulle sitä elävää vettä, joka on Jumala itse.  

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.