Mistä Jeesus innostui?

Saarna Savonlinnan Tuomiokirkon messussa 19.2.2017

Joh. 4:31-38

 

Oletko ikinä miettinyt, että mitä Jeesuksen päässä liikkui. Mistä hän esimerkiksi innostui?

 

Yhden välähdyksen siitä voi saada tuosta äsken kuullusta tekstistä. Se kertoo tapauksesta, jossa Jeesus oli opetuslastensa kanssa tullut Sykar -nimisen pikkukaupungin liepeille. Hän oli väsynyt ja istahti lepäämään kaupungin kaivolle. Opetuslapset lähtivät kaupunkiin ostamaan ruokaa, ja Jeesus jäi yksikseen siihen kaivolle.

 

Kohta paikalle tuli eräs nainen hakemaan vettä. Jeesus pyysi häntä nostamaan kaivosta juotavaa hänellekin. Siitä sukeutui keskustelu Jeesuksen ja tuon naisen välille.

 

Juuri kun se keskustelu loppui, opetuslapset tulivat takaisin. He sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” 

 

Jeesuksen vastaus oli outo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Eikö hänellä ollutkaan nälkä? ”Onko joku tuonut hänelle syötävää sillä välin kun olimme poissa?”, opetuslapset miettivät.

 

Ei ollut tuonut. Asia oli niin, että Jeesus oli niin innoissaan, että häneltä oli nälkä hävinnyt. Juttelu tuon sykarilaisen naisen kanssa oli ollut hänelle kuin ruokaa. Hän oli iloinen siitä, että oli saanut puhua naiselle Jumalan armosta. Ja se oli onnistunut! Nainen oli jättänyt vesiruukkunsa kaivolle ja juossut kaupunkiin sanomaan ihmisille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?  [Jumalan lähettämä Pelastaja].

 

Tämän  sunnuntain aiheena on ”Jumalan sanan kylvö”. Se on vaikea aihe, sillä nykyaikana tuo käsite ”Jumalan sana” herättää ihmisissä negatiivisia tunteita. ”Jumalan sana” kuulostaa vanhoilliselta ja fundamentalistiselta ja ahdistavalta. Nykyaikana ihmisten pitää saada itse päättää omasta henkisyydestään. Sitä he kaipaavat kaikkein vähiten, että heihin yritetään ulkoapäin kylvää jotain ”Jumalan sanaa”.

 

Jeesukselle asia oli aivan päinvastoin. Jos hän jostain oli innoissaan, niin Jumalan sanasta. Hän vertasi Jumalan sanaa pienen pieneen siemeneen ja sanoi, että Jumalan sanalla on voima itää ihmisen sydämessä. Ensin Jumalan armosta kertova sanoma on ihan mitätön. Mutta kun se puhutaan ulos ja kuullaan, niin se menee korvista sydämeen ja sitten se ihan itsestään kasvaa ihmisen sydämessä suureksi ja kauniiksi puuksi, jonka oksien suojaan taivaan linnutkin voivat tehdä pesänsä.

 

Miksi Jumalan sanalla on tuollainen voima itää? Siksi, että se tuo ihmiselle elämän tarkoituksen.

 

Itse sain kokea sen rippikoululeirillä 15-vuotiaana. Kun menin rippikouluun, olin hyvin vahvasti kristinuskoa vastaan. Jeesusta suorastaan inhosin. En halunnut edes lausua hänen nimeään ääneen, vaan puhuin mieluummin ”Kiesuksesta”. Ajattelin nimittäin, että ”Jeesus” on ärsyttävän lälly sana, joka tekee kristityistä sietämättömiä typeryksiä ja saa aikaan jonkinlaisen henkisen lobotomian.

 

Samaan aikaan koin, että minun elämästäni puuttuu tarkoitus ja syy elää. Ulkonaisesti kaikki oli hyvin. Minulla oli kavereita ja menestyin koulussa jne. Mutta mitä väliä sillä oli? Sisin tuntui tyhjältä kuin kerrostalon rappukäytävä.

 

Sitten menin tosiaan vastentahtoisesti rippikouluun. Se oli ihan tavallinen, normaali rippikoululeiri. Mutta siellä ihan normaali nuorisopappi puhui Jumalan sanaa eli sanomaa siitä, kuinka Jeesuksessa Jumala on syntynyt ihmiseksi tähän maailmaan. Hän sanoi, että itsessään taivaan Jumala on liian suuri ja pyhä ja käsittämätön, että me ihmiset voisimme mitenkään olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta kristinuskon juju on siinä, että Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi. Hän ylitti taivasta ja maata erottavan äärettömän kuilun ja tuli tänne meidän luoksemme, itsekin ihmiseksi, meidän tasollemme.

 

Tajusin, että jos tuo on totta, niin silloin minullakin on toivoa löytää elämän tarkoitus. Sillä Jumalahan se on, elämän syvin merkitys. Hän on luonut ihmisen, myös minut, ja siksi hänessä on se ihmiselämän merkitys. Jos kerran Jumala on Jeesuksessa tullut ihmiseksi, niin silloin Jeesuksen kautta minunkin on mahdollista päästä tekemisiin Elämän Tarkoituksen itsensä kanssa.

 

En aluksi kyllä pystynyt uskomaan, että se totta. Mutta kävin rukoilemaan Jumalaa, että jos tuo mitä Jeesuksesta sanotaan on totta, niin että silloin minäkin voisin uskoa sen ja päästä siitä osalliseksi.

 

Olen saanut myöhemmin kokea, että se tosiaan on totta. Siksi minulle tästä asiasta, Jumalan sanasta,tulee mieleen seuraavat Jeesuksen sanat: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." (Joh. 7:37-38).

 

Elävän veden virrat. Me ihmiset olemme Jumalan kuviksi luotuja. Siksi meidän sisäistä elämän janoamme ei pysty tyydyttämään kukaan muu kuin Jumala itse. Ja Jeesuksessa tuo Jumala on tullut meidän luoksemme. Hänessä elämän jano ei tule tyydytetyksi vain pisaroina, vaan elävän veden virtana.

 

”Jumalan sana” kertoo Jeesuksesta, ja siksi se voi tuoda mukanaan elävän veden virran.

 

Jumala rakastaa jokaista meistä ihmisistä, yksilönä yhtä kerrallaan. Siksi Jeesus oli niin innoissaan tuosta yhden ihmisen kanssa käymästään keskustelusta kaivolla, että nälkäkin katosi.

 

Ja siksi hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Ja sitten hän sanoi: ”Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi.” (Joh. 4:36).

 

Silloin hän varmaankin viittasi kädellään peltojen yli Sykarin kaupunkiin päin. Sieltä oli tulossa suuri joukko kaupunkilaisia. He tulivat siksi, että tuo Jeesuksen kanssa jutellut nainen oli kertonut heille:  ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” Ja kaupunkilaiset lähtivät katsomaan. Heidänkin sydämissään kyti kaipaus Jumalan puoleen. Hekin salaa toivoivat sydämissään, että Jumala kerran lähettäisi heille pelastajan, jonka kautta he voisivat tulla Jumalan yhteyteen. He olivat kuin viljaa, joka oli valmis korjattavaksi, valmiita tulemaan Jumalan lapsiksi.

 

Ja kun nuo ihmiset tulivat kaivolle Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään heidän luokseen. Ja hän jäikin siihen kaupunkiin kahdeksi päiväksi.

 

Ja mitä siitä seurasi? Johanneksen evankeliumin mukaan ”Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ’Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja’."

 

Saisipa jotain tällaista voisi tapahtua myös täällä Savonlinnan kaupungissa! Että Jumalan sana koskettaisi meitä ja antaisi meille uuden merkityksen ja toivon ja elämänuskon ja rakkauden toisiimme ja Jumalaan.

 

Me emme kyllä enää voi kuulla Jeesuksen itsensä puhuvan suoraan. Mutta kyllä meidänkin on silti mahdollista kuulla Jumalan sanaa. Se on sitä, kun meille opetetaan sitä, kuka Jeesus on ja mitä Jumalan on hänessä tehnyt meidän hyväksemme.   Ylösnoussut Jeesus vaikuttaa tuossa sanomassa, ja vaikka se on pienenpieni ja mitätön siemen, siinä on voima itää ja kasvaa suureksi puuksi.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.