Talent show

Saarna Savonlinnan Tuomiokirkossa 13.8.2017

Matt. 25:14-30; 2. Kor. 8:9-15

 

Jumala-suhteemme perustuu pelkkään armoon eikä omiin hyviin tekoihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me kristityt saamme heittäytyä veltoiksi ja saamattomiksi.

 

Jumala pelastaa meidät yksin armosta, Jeesuksen tekemän sovitustyön takia. Sen saa omakseen vailla omia tekoja, kun on kastettu ja uskoo Jeesukseen.

 

Mutta Jumalan tarkoitus on silti se, että me kristityt teemme elämässämme yhteistyötä hänen armonsa kanssa. Sillä yhteistyöllä ei ansaita Jumalan armoa. Mutta se vaikuttaa sen, että armo kasvaa meissä ja saa aikaan hyviä tekoja. Se taas parantaa maailmaa, yhteiskuntaa ja muita ihmisiä. Ja siinä sivussa meitä itseämmekin.

 

Mielestäni jotain tällaista Jeesus halusi opettaa vertauksellaan rikkaasta miehestä,  joka uskoi omaisuutensa kolmen palvelijansa hoitoon. Kaksi ensimmäistä noista palvelijoista tarkoittaa sellaista ihmistä, joka panee oman tarmonsa yhteistyöhön Jumalan armon kanssa. Kolmas palvelija tarkoittaa ihmistä, joka torjuu Jumalan armon eikä hänellä siksi ole tarmoa Jumalan valtakunnan hyväksi.

 

Rikas mies uskoi  siis koko omaisuutensa noille palvelijoille. Se tarkoittaa minusta kastetta. Siinä Jumala on vuodattanut meille kristityille armonsa ja rakkautensa, kokonaan ja ilmaiseksi, ilman, että me olemme mitenkään ansainneet sitä.

 

Useimmat meistä olimme kasteemme aikana pieniä, parin kuukauden ikäisiä vauvoja. Emme me silloin osanneet mitään tai  ansainneet mitään. Silti Jumala lahjoitti meille kasteessa Jeesuksen ja hänen tekemänsä palastustyön. Hän synnytti meidät Jumalan lapsiksi.

 

Se on valtava lahja. Lahjan suuruutta kuvaa se, miten suuria vertauksen palvelijoiden isännältään saamat rahasummat olivat. Yksi talentti vastaa tavallisen ihmisen 17 vuoden palkkaa. Eli nuo kolme palvelijaa saivat kerralla 85 vuoden palkan, 34 vuoden palkan ja 17 vuoden palkan verran käteistä.

 

Kaksi palvelijoista pani omat kykynsä yhteistyöhön tuon valtavan armon kanssa. Ensimmäinen heistä oli saanut haltuunsa viisi talenttia, teki niillä bisnestä ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin toinen palvelija kaksinkertaisti saamansa summan.

 

Mutta sitten oli se kolmas palvelija. Mikä hänen kohdallaan meni vikaan? Hänkin sai armosta ihan kunnon potin hoidettavakseen. Mutta hän ei saanut sillä mitään aikaiseksi, vaan kaivoi rahat maahan.

 

Miksi tuo kolmas palvelija epäonnistui? Olennainen syy löytyy hänen omista sanoistaan: ”Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan.”

 

”Minä pelkäsin.” Se tarkoittaa sellaista kristittyä, joka ei usko Jeesuksen armoon. Siksi hänen Jumala-suhdettaan varjostaa salainen Jumalan kauhu. Hän aavistaa, että Jumala on olemassa, että Jumala on pyhä ja vaatii tahtonsa täyttämistä. Mutta hän ei usko siihen, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen maailmaan hänenkin pelastajaksi. Siksi koko Jumala-asia tuntuu hänestä ahdistavalta  ja hän yrittää haudata sen pois mielestään.

 

Miksi sitten nuo kaksi ensimmäistä palvelijaa uskalsivat laittaan talenttinsa poikimaan? Vertauksen puitteissa voisi tietysti ajatella, että heillä oli parempi itsetunto ja he uskalsivat siksi heittäytyä yhteistyöhön saamansa pääoman kanssa.

 

Minulle tulee kuitenkin mieleen ihan toisenlainen vastaus. Se löytyy tuosta aiemmin tänään kuulemastamme 2. Korinttilaiskirjeen tekstistä. Se kuuluu näin:

 

”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.” (2. Kor. 8:9)

 

Nuo kaksi ensimmäistä palvelijaa ovat vertauskuvia kristitystä, joka tuntee Herramme Jeesuksen Kristuksen armon. Jeesus tuli köyhäksi meidän vuoksemme. Hän oli rikas, kaikkivaltias Jumalan Poika. Mutta rakkaudesta meihin kurjiin syntisiin ihmisiin hän syntyi itse ihmiseksi neitsyt Mariasta. Niinkuin apostoli Paavali toisaalla sanoo: ”Hän alensi itsensä ja otti orjan muodon.” Tämä tarkoittaa sitä, että Jeesuksesta tuli kurjin kaikista ihmisistä. Hän otti päälleen ihmiskunnan synnit. Niiden vuoksi hänet tapettiin ristillä.

 

Meille ihmisille tämä Jumalan Pojan köyhyys tarkoittaa rikkautta. Sillä Jeesuksen takia meidän ei tarvitse olla syyllisiä Jumalan edessä. Eikä meidän ei tarvitse kauhistua Jumalan ankaruutta.

 

Uskonpuhdistaja Martti Luther nimitti tätä asiaa sanoilla: ”Iloinen vaihtokauppa”. Se tarkoittaa, että me saamme antaa omat syntimme Jeesukselle. Niiden vastineeksi Jeesus lahjoittaa meille oman hyvyytensä ja Jumalalle kelpaamisensa.

 

Tämä pätee sinuunkin. Kun annat Jeesukselle syntisi, hän ottaa ne omakseen ja tekee ne tyhjäksi, koska on jo kärsinyt ristillä niiden takia. Ja sen tilalle Jeesus antaa sinulle oman kunnollisuutensa. Sinä saat omaksesi sen, että Jeesus on tarpeeksi hyvä kelvatakseen Jumalalle, niin hyvä, että hänen varassaan sinäkin kelpaat.

 

Tuota on iloinen vaihtokauppa: Herramme Jeesus Kristus tuli köyhäksi, jotta me rikastuisimme hänen köyhyydestään.

 

Se iloinen vaihtokauppa on meille kristityille annettu omaksi jo kasteessa. Ja meidän kannattaa totisesti harrastaa tuota vaihtokauppaa, joka päivä. Koska silloin me otamme Jumalan armon käyttöömme, emmekä ajattele tuon kolmannen palvelijan tavoin, että ”Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan.”

 

Miten me voimme sitten ottaa kasteemme todesta? Uskomalla. Uskomalla Jeesukseen, että hän tuli minuakin varten köyhäksi, että minäkin rikastuisin hänen köyhyydestään.

 

Tätä uskoa Jeesukseen on vaikkapa se, kun kastettu ihminen tulee ehtoolliselle. Ehtoollisella uskossaan heikkokin saa uskoa hyvin yksinkertaisella tavalla: syömällä ja juomalla. Ehtoollisella saat luottaa siihen, että niinkuin syöt leivän ja juot viinin omaan vatsaasi, niin samalla otat sydämeesi sinun puolestasi kuolleen ja ylösnousseen Jeesuksen.

 

Kenenkään ehtoollisella käyjän ei enää tarvitse ajatella, että ”Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan.” Sen sijaan voi rohkeasti pyytää Jumalaa, että hän laittaisi armonsa minussakin tahtonsa mukaiseen käyttöön.