Rikastumisesta

Saarna Savonlinnan Tuomiokirkossa 4.9.2016

Matt. 6:25-34

 

Jokin aika sitten luin internetistä jutun parikymppisestä opiskelijasta, jolla oli selvä suunnitelma elämäänsä varten. Hän eli hyvin säästeliäästi, söi vain edullisimpia ruokia, eikä harrastanut mitään sellaista, joka maksaa. Hän oli saanut opintorahoista ja kesätöistä kokoon rahaa jo sen verran, että sai pankista lainaa sijoitusasunnon hankkimiseen. Siinä hänellä oli vuokralainen. Itse hän asui halvalla opiskelijasolussa. Hän oli laskenut, että saamillaan vuokratuloilla hän voisi viiden vuoden päästä ottaa uuden lainan ja hankkia uuden sijoitusasunnon. Ja siihenkin sitten vuokralainen. Ja viiden vuoden päästä taas uusi sijoitusasunto. Kun hän eläisi näin, hän voisi  jäädä 50 -vuotiaana eläkkeelle, näin hän oli laskenut.

 

Mietin aluksi, että onpa siinä viisas nuorukainen! Jos minulla olisi kaksikymppisenä ollut tuollaista itsekuria ja päämäärätietoisuutta, olisin nyt rikas mies ja voisin siirtyä lokoisia eläkepäiviä viettämään.

 

Jeesus ei ilmeisesti kuitenkaan päivän evankeliumissa suosittele tuollaista elämää. Hän sanoo: ”Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”

 

Miksi Jeesus sanoo noin? Mitä pahaa on siinä, että nuori ihminen virittää elämänsä sitä päämäärää varten, että on 50 –vuotiaana tarpeeksi varakas jäädäkseen eläkkeelle?

 

Ongelma on siinä, että rikastumisen ja varhaisen eläkkeelle pääsyn toive on kaipuuta sellaiseen lepoon ja tyytyväisyyteen, joka täyttyy vain Jumalan luona. Siksi Jeesus sanoo: ”Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.” Pakanat ovat ihmisiä, jotka eivät tunne todellista Jumalaa. Siksi he pyrkivät korvaamaan Jumalan  jollain muulla perimmäisellä turvalla ja tarkoituksella. Monelle se on raha ja vauraus: ”Kun elän säästeliäästi ja sijoitan rahani oikein, saan lopulta levon ja tyytyväisyyden.”

 

Ihan sama ongelma voi olla köyhälläkin. Tai sellaisella ihmisillä, joka ei osaa suunnitella raha-asioitaan. Silti hänenkin mielensä ja elämänsä voi täyttää se, mistä Jeesus sanoo: ”Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.” Se tapahtuu niin, että köyhä huolehtii jatkuvasti siitä, miten saisi rahat riittämään. Hän katkeroituu, ja vaikka hänellä ei rahaa olekaan, kaikki hänen elämässään kiertyy rahan eli sen puutteen ympärille.

 

Ihmiselämässä on sellainen lainalaisuus, että ihmisestä tulee sellainen, mitä hän elämässään rakastaa. Se, mikä täyttää hänen elämänsä, alkaa hallita häntä. Raha voi hallita sekä rikasta että köyhää. Se hallitsee siten, että henkilö jatkuvasti suunnittelee rikastumista. Tai se hallitsee siten, että henkilö jatkuvasti murehtii köyhyyttään. Molemmissa tapauksissa ihminen rakastaa rahaa asiana, joka toisi hänelle levon ja tyytyväisyyden.

 

Mutta rakkaat ystävät! Raha ei siihen pysty. Pakanat ovat surkeassa asemassa, koska he yrittävät löytää lopullisen turvan ja rauhan asioista, jotka eivät kykene sellaista antamaan.

 

Miten sitten pitää elää? Jeesus sanoo: ”Etsikää ensin Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” Jumala yksin on se, joka voi täyttää sielun perimmäisen kaipauksen lepoon, tyytyväisyyteen ja elämän tarkoitukseen. Siksi ihmisen on viritettävä elämänsä Jumalan etsimiseen, Jumalan kaipaamiseen, Jumalan tuntemiseen. Vain siltä tieltä löytyy todellinen elämä.

 

Miten Jumalaa sitten etsitään? Kaipaamalla. Ihmisen pitää haluta Jumalan yhteyteen. Hänen pitää haluta, että Jumala löytäisi hänet. Jeesus sanoi tästä, että ”Anokaa, niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, jokainen etsivä löytää ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.” Kun ihminen virittää itsensä ja elämänsä pyytämään Jumalalta, että anna minun löytää sinut, niin sen halun Jumala täyttää.

 

Meidän kristittyjen koko elämän pitäisi olla näin virittynyttä. Eihän se alussa mainittu nuori opiskelijakaan lopettanut siihen ensimmäiseen sijoitusasuntoon. Ei, vaan hän hankki niitä koko ajan yhä uusia. Näin meidänkään ei pidä tyytyä siihen, että meidät on kerran kastettu ja olemme tulleet uskoon. Ei, vaan meidän on jatkuvasti ”etsittävä ensin Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan.” Sillä tiellä löydetään todellinen elämä, sillä Jumala on elämän lähde, jatkuvasti, eikä vain hengellisen elämän alussa.

 

Meidän on mahdollista löytää Jumala. Se johtuu siitä, että Jumala on ensin löytänyt meidät. Hän tuli Jeesuksessa ihmiseksi, meidän luoksemme, meidän tasollemme, meidän löydettäväksemme. Meidän on mahdollista oppia tuntemaan Jumala, Jeesuksen kautta, katsomalla ja kuulemalla hänen avullaan, että kuka Jumala on ja mitä hän ajattelee minusta.

 

Ja kun etsimme häntä ja haluamme yhteyttä häneen, niin silloin käy niin kuin Jeesus sanoo: ”Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.” Jumala on luonut ihmisen, ja tietää siksi että me tarvitsemme ruokaa ja vaatetta ja hyvin paljoa muutakin ns. ”maallista”. Ja siksi me voimme luottaa häneen, kun Jeesus lupaa, että ”niin teille annetaan kaikki tämäkin.”

 

Eli raha ja omaisuus on sivuseikka, jonka suhteen saa olla huoleton. Sen varaan ei pidä elämäänsä virittää. Eikä sen puutteen pidä antaa murehduttaa eikä katkeroittaa. Elämä on rakennettava sen varaan, että ihminen etsii Jumalaa Jeesuksen kautta. Siltä tieltä löytyy elämä, ja sillä tiellä Jumala antaa kullekin myös tuota sivuseikkaa riittävästi.

 

Ja jos kävisikin niin, että raha loppuu ja köyhyys tulee, niin ei se haittaa. Jumala pitää huolen omistaan silloinkin.

 

Tähän meidän kaikkien on opeteltava ja uskottava. Sillä kerran meidän jokaisen kohdalla tulee niin kova maallisen hyvän puute, että me kuolemme ja tämä maallinen ruumiimme lakkaa hengittämästä. Sitä vastaan ei auta mikään murehtiminen. Sitä vastaan ei auta mikään taloudellinen varautuminen.

 

Ainoa, mikä auttaa, on Jumala. Hän on luvannut pitää meistä huolen, myös kuolemaa vastaan.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.