Kirkastussunnuntaina Enonkoskella

Kirkastussunnnutain saarna 3.8.2014

Enonkoski 10, Savonranta 13

Mark. 9:2–8

 

Tänään on Kristuksen kirkastumisen päivä.

 

Kristuksen kirkastuminen. Se on oikeastaan aika vaikea aihe tajuttavaksi, että mitä se oikein tarkoittaa. Mitä hyötyä  Kristuksen jumalallisesta kirkkaudesta on minulle? Sen ymmärtämiseen ei sydän helposti taivu.

 

Mutta niinkin yllättävästä paikasta kuin Kirkkokäsikirjasta voi saada apua. Siellä sanotaan tämän sunnuntain kohdalla: ”Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkeinsa uhraavassa rakkaudessa.”

 

Se kaikkensa uhraava rakkaus tuli maailmaan Jeesuksessa. Hän antoi kaikkensa, koko itsensä, henkensä. Ja miksi hän sen antoi? Siksi, että ihmiskunta on hukkunut synteihinsä. Me olemme sotkeneet elämämme, sotkeneet välimme Jumalaan ja joutuneet syyllisiksi. Sinä ja minä. Mutta koska Jumala on niin hyvä, hän ei kestänyt katsella meidän hukkumistamme. Ei, vaan hän uhrasi Pojassaan Jeesuksessa oman itsensä. Hän otti päälleen meidän syntimme, ne ihan kaikki. Ja hän kärsi kuoleman sovittaakseen ne ja tehdäkseen tyhjäksi niiden syyllistävän vaikutuksen. Et ole voinut tehdä mitään sellaista syntiä, jota Jeesus ei olisi sovittanut. Mutta se maksoi hänelle kaiken, hänen henkensä.

 

Siinä on Jumalan kirkkaus. Se on kirkkautta, koska se on rakkautta, joka rakastaa kurjaa, arvotonta, heikkoa, epäonnistunutta, elämänsä pilannutta ihmistä. Rakastaa niin paljon, että kaikesta huolimatta uhraa kaikkensa. Koska rakastaa niin paljon.

 

Tämä vaan näin johdannoksi, joka voi virittää sydämemme oikealle aaltopituudelle kuulemaan sen, että mistä saarnatekstissä oikein on kyse.

 

Ja nyt itse tekstiin. Sehän alkaa: ”Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät vuorelle yksinäisyyteen.” Tuo ”kuuden päivän kuluttua”, se tarkoittaa kuutta päivää edellisestä tapahtumasta, joka oli kerrottu. Siinä Jeesus ensi kerran kertoi opetuslapsilleen, mitä hänelle tapahtuisi: Että hänen pitää kärsiä paljon, koska kansan johtajat ja ylipapit ottavat hänet kiinni ja tappavat hänet. Ja että hän nousee kuolleista kolme päivää sen jälkeen.

 

Se oli ollut opetuslapsille niin kovaa tekstiä, että Pietari oli hermostunut ja ruvennut torumaan Jeesusta: ”Jumala varjelkoon Herra, ei sinulle niin saa tapahtua!” Tähän Jeesus oli vastannut vielä kovemmin ja sanonut Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta vaan ihmisestä!”

 

Kuusi päivää tuon jälkeen Jeesus vei lähimmät opetuslapsensa, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen korkealle vuorelle, yksinäisyyteen.

 

Syynä oli varmaankin se, että Jeesus halusi näyttää lähimmille miehilleen, että kuka hän oikein on; jotta he eivät pettyisi häneen sen takia, miten huonosti hänelle tulee kohta käymään.

 

Sen takia Jeesus vei heidät korkealle vuorelle. ”Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.” Hän halusi, että opetuslapset muistaisivat tämän myöhemmin. Että vaikka hän kohta olisi ruoskittu ja teloitusryhmän käsissä, niin kuitenkin hän samalla olisi Jumalan Poika, täynnä Jumalan kirkkautta, joka uhraa kaikkensa ihmiskunnan edestä.

 

Tästä samasta kirkkaudesta kertovat myös ne kaksi hahmoa, jotka ilmestyivät vuorella Jeesuksen seuraan: Mooses ja Elia. Näillä molemmilla henkilöillä on vertauskuvallinen rooli. He edustavat Vanhaa testamenttia: Mooses edustaa Jumalan antamaa kymmenen käskyn lakia. Ja profeetta Elia edustaa Vanhan testamentin profeettoja.

 

Siinähän on Vanhan testamentin ydin: laki ja profeetat. Laki eli Mooses kertoo siitä, mikä on Jumalan tahto ihmisten suhteen, että mitä meidän tulisi tehdä ja mitä jättää tekemättä, että eläisimme oikein ja puhtaina Jumalan ja ihmisten edessä. Elian edustamat profeetat, he taas ennustivat Israelin kansalle, että sille kävisi huonosti, jos se jatkaisi Jumalan käskyjen rikkomisen tiellä. Ja niinhän siinä sitten kävi. Israelia kohtasi Jumalan rangaistus, Jerusalem tuhottiin ja kansa vietiin kahleissa vieraalle maalle.

 

Onneksi profeetat olivat ennustaneet muutakin. Nimittäin sen, että vielä kerran Jumala lähettäisi maailmaan Messiaan, vapauttajan. Hänen ansioistaan koittaisi kaikille maailman ihmisille ihan uusi aikakausi suhteessa Jumalaan.

 

Ja nyt se aikakausi oli koittamassa. Messias oli saapunut, ja Mooses ja Elia keskustelivat hänen kanssaan vuorella ja opetuslapset saivat katsella.

 

Mistä Jeesus ja Mooses ja Elia puhuivat? Sitä tämän sunnuntain teksti, Markuksen evankeliumi ei kerro. Mutta Luukkaan evankeliumi kertoo sen. Siellä sanotaan, että Mooses ja Elia ”ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.”

 

Tämä siis kiinnosti Moosesta ja Eliaa, ”Jeesuksen poislähtö, joka oli toteutuva Jerusalemissa”. Siinä Vanhan testamentin 10 käskyn edustaja, Mooses, hän puhuu Jeesukselle, varmastikin ihaillen ja ihmetellen, tähän tyyliin: ”Nyt sinä olet siis tullut, Herra, nyt sinä menet Jerusalemiin sovittamaan kuolemallasi kaiken sen synnin, jota ihmiset ovat kasanneet päälleen rikkomalla kymmentä käskyä. Aiotko tosiaan uskaltaa sovittaa niin suuret synnit?” Ja se toinen Vanhan testamentin edustaja, Elia, hän varmaankin puhui jotain tällaista: ”Nyt sinä olet siis tullut Herra, sinä josta me profeetat hämärästi ennustimme, että millainen sinä olet ja mitä sinä puolestamme teet.” Ja luulenpa, että Elia muisteli myös profeetta Jesajaa, joka oli ennustanut näin: ”Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut.”  

 

Jeesuksen kirkastuminen osoittaa meille sen, että hän oli Jumalan pelastussuunnitelman tärkein asia. Tästä kertoo sekin, kun vuorella kuului Jumalan ääni, joka sanoi Jeesuksesta: ” "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!"

 

Sen jälkeen, kun opetuslapset katsoivat ympärilleen, Mooses ja Elia olivat kadonneet. He eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

 

Eikä meidänkään tarvitse nähdä tai katsella tänään ketään muuta kuin Jeesusta yksin. Miksi? Siksi, että hänessä sinullekin on ilmestynyt Jumalan kirkkaus. Hänessä sinullekin on tullut se jumalallinen rakkaus, joka uhraa kaikkensa syntisen ihmisen puolesta.

 

Ja sellaisia syntisiä me koko ihmiskunta olemme. Me kykenemme törkeisiin sikamaisuuksiin, niin kuin tälläkin kylällä on nähty. Täällä on ajeltu traktorilla hautausmaalla ja kaadettu hautakiviä. Voiko olla mitään törkeämpää piittaamattomuutta lähimmäisistä ja Jumalasta ja kaikesta pyhästä kuin tällainen?

 

Varmasti voi olla! Ja rakkaat ystävät, meidän jokaisen sydämessä on Jumalan tuomioistuimen edessä sellaista törkyä.

 

Mutta onneksi Jeesuksessa maailmaan ilmestynyt Jumalan kirkkaus on sellaista rakkautta, että se uhraa itsensä sovitukseksi syntisten puolesta, jopa tällaisen sikamaisuuden tekijöiden puolesta.

 

Kyllä siinä on Mooses ollut ihmeissään, kun hän on siellä vuorella keskusteli Jeesuksen ja Elian kanssa. Hän ihmetteli, että Herra, meinaatko sinä tosiaan kuolla niidenkin ihmisten puolesta, jotka tahallaan sotkevat hautausmaan pyhyyden. Ja on siinä Eliakin ihmetellyt, kun Jeesus on sanonut: ”Sitä varten minä olen tullut; myös näitä syntisiä varten. Mutta se maksaa minulle kaiken: ylipapit ja kirjanoppineet ottavat minut kiinni ja sylkevät minua ja ruoskivat minut ja naulitsevat minut ristille. Mutta minä teen sen, koska minä rakastan jokaista ihmistä niin paljon. Myös niitä, jotka häpäisevät Savonrannan hautausmaan.”

 

Rakkaat ystävät, tätä on Jumalan kirkkaus. Se tulee ilmi Jeesuksen itsensä uhraavassa rakkaudessa. Kiittäkäämme Jumalaa tästä uhrista. Kiittäkäämme Jumalaa siitä, että se sovitus on niin suuri, että sen takia saa anteeksi aivan kaikki synnit, olivat ne sitten pieniä tai suuria.

 

Se jumalallinen kirkkaus kyllä paljastaa synnin. Kerran se paljastaa senkin, mikä nyt jää pimentoon, kuten sen, kuka niitä hautakiviä kaatoi.

 

Mutta se syntinen, joka tulee Kristuksen kirkkauden valoon, se saa osakseen Jeesuksen armon. Sen armon kirkkaus riittää antamaan anteeksi ja sovittamaan ja puhdistamaan jokaisen ihmisen, oli hän sitten kuka tahansa ja tehnyt mitä törkeyksiä tahansa.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.