Abrahamista luostarissa

Saarna Enonkosken luostarissa apostolien päivänä 2016

1.Moos. 12:1-4; Luuk. 5:1-11

 

Monet ihmiset ihmettelevät sitä, että miten pelastus voisi olla saatavissa vain yhdestä uskonnosta. Miten Jumala olisi voinut rajoittaa pelastuksen vain yhteen opetukseen eli siihen, joka kertoo Jeesuksesta? Eikö hän olekaan kaikkien kansojen Jumala? Eikö häntä voi löytää minkä tahansa kansan ja sen uskonnon tavasta kokea pyhyys?

 

Nuo ovat hyviä kysymyksiä, ja Raamattu aivan selvästi arvostaa niitä. Tästä kertoo se, että Raamatun kokonaisjuoni on oikeastaan rakennettu vastaukseksi näihin kysymyksiin.

 

Vastaus on, että kyllä se vaan niin on, että Jumala on löydettävissä vain yhtä ainoaa tietä pitkin. Ja se tie on Jeesus. Muut pelastustiet Jumala on hylännyt ja ladannut kaikkien kansojen ja kaikkien ihmisten pelastuksen vain tuohon yhteen pelastuksen polkuun.

 

Mutta tämän vastauksen antamisessa Raamattu on hyvin perusteellinen. Se taas kertoo siitä, että se kysymys on hyvä ja Jumala arvostaa sitä, koska katsoi tarpeelliseksi antaa niin perusteellisen vastauksen.

 

Raamattu alkaa näköalalla, joka koskee koko maailmaa ja kaikkia ihmisiä. Jumala on koko maailman ja kaikkien sen kansojen ja ihmisten luoja. Adam ja Eeva ovat kaikkien esi-isiä.

 

Mutta sitten Raamatun kertomuksen mukaan tapahtui syntiinlankeemus, ja ihmiskunta joutui syntiensä takia erotetuksi Jumalasta. Koko Raamatun loppukertomus käsittelee oikeastaan sitä, kuinka tuo synnin aiheuttama ero voitetaan.

 

Aluksi Jumala Raamatun mukaan toimi koko ihmiskuntaa koskevalla tavalla yrittääkseen voittaa ihmiskuntaa runtelevan synnin vallan. Mutta synti vaan lisääntyi. Adamin ja Eevan poika Kain tappoi veljensä Abelin. Jumala yritti sitä ennen vedota Abelin omaantuntoon, mutta se ei auttanut. Kun Kain on tappanut veljensä, Jumala laittoi häneen jonkin merkin, ettei häntä itseään kostoksi tapettaisi. Mutta väkivalta laajeni. Kainin jälkeläinen Lemek uhosi tappavansa miehen jo kostoksi saamastaan mustelmasta ja kostavansa vihollisilleen seitsenkertaisesti. Lopulta synti levisi niin, että koko maa tuli täyteen väkivaltaa. Jumala yritti voittaa sen antamalla vedenpaisumuksen tuhota maan. Hän yritti aloittaa uuden ihmiskunnan puhtaalta pöydältä, Noasta ja hänen arkissaan pelastuneista seitsemästä ihmisestä.

 

Mutta sekään koko maailman laajuinen jumalallinen synnin voittamissuunnitelma ei auttanut. Uuden alun saanut ihmiskunta alkoi korskeasti rakentaa Baabelin tornia, saavuttaakseen sen avulla Jumalan taivaan. Sitä Jumala ei kuitenkaan sallinut, vaan sekoitti ihmisten kielen, niin että he eivät ymmärtäneen toinen toistaan ja joutuivat lopettamaan tornin rakentamisen.

 

Tähän Raamatun myyttinen, koko maailmaa ja kaikkia sen kansoja koskeva esihistoria päättyy. Se päättyy surkeissa tunnelmissa. Ihmiskunta on edelleen syntistä ja hajotettu yli maanpiirin, eivätkä kansat ymmärrä toisiaan. Jumala on vaiti.

 

Raamatun kokonaiskertomuksen sanoma on tämä: Jumala on kyllä koko maailman Luoja ja kaikkien kansojen Jumala. Silti koko maailmaa käsittelevillä keinoilla ihmiskuntaa ei voi parantaa synnistä. Edes Luoja itse ei pystynyt siihen, vaikka monta kertaa yritti.

 

Tämän jälkeen, 1. Mooseksen kirjan luvussa 12 Raamatun kertomus alkaa ikään kuin uudestaan. Näkökulma ei ole enää koko maailmaa ja kaikkia kansoja koskeva. Jumala rajoittaa toimintansa yhteen mieheen, Abramiin (eli myöhemmältä nimeltään Abraham) ja hänen sukuunsa ja siitä alkaneeseen kansaan eli israelilaisiin. Hän on heidän Jumalansa, toimii heidän kanssaan ja jättää muut kansat väliaikaisesti ikään kuin sivuun.

 

Raamatun kokonaiskertomus antaa ymmärtää, että tuollainen Jumalan toiminta on outoa. Mutta juuri noin Jumala toimi. Siksi, että kaikkia kansoja koskevilla keinoilla hän ei saanut ihmiskunnan syntiä voitetuksi. Siksi Jumala aloitti uuden alun, pelastushistorian, joka lähti liikkeelle yhdestä ainoasta pienestä uomasta:

 

Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." (1. Moos. 12:1-4)

 

Ja Abram lähti. Herrasta tuli hänen ja hänen kansansa Jumala. Alkoi pelastushistoria, jonka aikana Jumala opetti pikkuhiljaa, vuosituhansien kuluessa, Israelin kansalle, että kuka hän on ja mitä hän ihmisiltä haluaa ja mitä hän tekee heidän hyväkseen.

 

Jumalan toiminta oli siis rajoitettu vain yhteen kansaan. Mutta ideana oli se, että tuon yhden ja ainoan pelastushistorian polun kautta lopulta synnin voittava Jumala siunaus tulisi kaikille maailman kansoille. Tästä Jumala sanoi Abrahamille jo alussa: ”Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” Toisessa paikassa hän sanoi Abrahamille, että ”sinun siemenessäsi (eli sinun jälkeläisessäsi) tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat”.

 

Tuo Abarahamin siemen eli jälkeläinen, se olisi Messias, maailman vapahtaja, joka syntyisi Abrahamin suvusta. Se toteutui lopulta Jeesuksessa. Hän oli Abrahamille luvattu maailman Vapahtaja. Hänessä toteutui se ihmiskunnan synnin voittaminen, jota Jumala oli ensin yrittänyt koko ihmiskuntaa koskevilla keinoilla. Se ei ollut onnistunut. Mutta se onnistui, kun Jumala aloitti uuden pelastuskeinon, yksittäiseen kansaan ja sen kautta tulleeseen yksittäiseen Messiaaseen perustuvan pelastustien.

 

Jeesuksen päälle Jumala lastasi koko maailman kaikkien kansojen kaikki synnit. Sitten Jeesus kuoli niitten sovituksena ja nousi kuolleista voittaen synnit. Nyt voi toteutua se, minkä Jumala lupasi Abramille, kun kutsui hänen pelastushistoriansa polun aloittajaksi: ”Sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”

 

Meidän ei siis kannata loukkaantua siihen, että tosi Jumalan yhteyteen vievä pelastus ei ole yleisinhimillinen siinä mielessä, että hänet löydettäisiin mistä tahansa uskonnosta. Jumala itse on valinnut toisenlaisen pelastustien. Sellaisen, joka perustuu yksittäistapaukseen. Se alkoi Abramista ja huipentui hänen jälkeläiseensä Jeesukseen. Siltä polulta löytyy Jumalan tosi siunaus, synnin voittava siunaus, ei mistään muualta.

 

Tänään on apostolien päivä. Se kertoo siitä, että Jeesuksen apostoleista pelastus lähti taas laajenemaan kaikkialle. Se ei ollut enää yksin juutalaisia koskeva. Jeesus lähetti apostolinsa kaikkeen maailmaan. Hän teki heistä ihmisten kalastajia, joiden tuli pyytää kaikkiin kansoihin kuuluvia ihmisiä Jumalan verkkoon, taivaan Isän omiksi.

 

Vaikka Jumala siis nykyisin on jälleen kaikkien kansojen Jumala, joka tuo siunauksensa kaikille kansoille ja kaikille ihmisille heimoista välittämättä, hän tekee sen edelleenkin yksittäistapauksen kautta. Kaikkien kansojen tie Jumalan yhteyteen kulkee Jeesuksen, Abramin jälkeläisen kautta. Hänessä Jumala voitti syntimme. Sitä ei voi koskaan voittaa minkään yleisen periaatteen tai politiikan tai filosofian kautta. Ainoa tie on Jeesus. Mutta ihanaa on se, että hänessä Jumalan siunaus on tullut koko ihmiskunnalle. Ja siksi hän lähetti apostolinsa kaikkeen maailmaan. Jumalan Abrahamin jälkeläisiin aluksi kaventama siunaus on tullut Jeesuksen ja hänen apostoliensa kautta kaikkialle maailmaan. Myös tänne Enonkosken Ihamaniemelle.

 

Nouskaamme tunnustamaan . . .