Juhannusaatto 2017

Saarna juhannusaattona 2017 Haukiniemen tsasounassa

Luuk. 1:67-79

 

Mihin Jeesusta oikein tarvitaan? Se on erittäin hyvä kysymys. Sen voi muotoilla vaikka näin: ”Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta minä en ymmärrä, mikä merkitys sillä Jeesuksella on.”

 

Vastauksen tuohon kysymykseen antaa esimerkiksi tuo äsken luettu teksti eli Sakariaan kiitosvirsi. Sen puhuja oli Johannes Kastajan isä, pappi Sakarias ja hän puhui sen Johanneksen syntymän jälkeen.

 

Johannes Kastajan syntymään liittyi ihmeellisiä asioita. Eräänä päivänä, kun Sakarias oli toimittamassa papillisia tehtäviä Jerusalemin temppelissä, hänelle ilmestyi Jumalan enkeli. Enkeli sanoi, että Sakariaan rukoukset oli kuultu. Hänen vaimonsa Elisabet synnyttäisi pojan, jolle piti antaa nimi Johannes. Mutta Sakarias ei uskonut tätä uutista. Hän väitti enkelille vastaan ja sanoi, että sekä hän ja Elisabet olivat jo vanhoja. Miten he vielä voisivat saada lapsen?

 

Enkeli sanoi, että lapsi kyllä aikanaan syntyisi. Mutta Sakarias itse tulisi mykäksi lapsen syntymään saakka, koska ei ollut uskonut enkelin sanoja.

 

Ja niin tapahtui. Sakarias menetti puhekykynsä. Elisabet tuli raskaaksi. Ja yhdeksän kuukauden kuluttua hän synnytti esikoisensa. Elisabet halusi antaa lapselle nimeksi Johannes. Myös Sakarias kirjoitti kirjoitustaululle, koska ei pystynyt suullaan sitä puhumaan: ”Hänen nimensä on Johannes.”

 

Ja samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin. Ja silloin hän puhui nuo ”Sakariaan kiitosvirren” sanat. Niissä kerrotaan se, mihin Jeesusta tarvitaan. Tämä johtuu siitä, että Sakariaan pojasta Johennaksesta tulisi aikuisena tienraivaaja Jeesukselle: ”Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.”

 

No mikä se Jeesuksen merkitys sitten on? Sen näkee vaikka tästä kohdasta:

 

”Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä. Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.”

 

Jeesuksessa tapahtui se, että Jumala hyvyydessään armahtaa meitä. Se tarkoittaa myös sinua ja minua. Jumala armahti meitä Jeesuksessa sillä tavalla, että hän tuli ihmiseksi. Kaikkeuden Luoja syntyi tänne meidän tasollemme. Miksi? Siksi, että hän halusi armahtaa meitä hyvyydessään. Jumala nimittäin tiesi, että me ihmiset tarvitsemme elämäämme kokemuksen pyhyydestä.

 

Pelkkä raha tai tavara tai puuhastelu ei voi täyttää meissä olevaa Pyhän kaipuuta. Sitä me kyllä yritämme, mutta väsytämme itsemme, eikä elämän tarkoituksen jano kuitenkaan täyty. Siksi Sakariaan kiitosvirressa sanotaan, että ihmiskunta elää ”pimeydessä ja kuoleman varjossa”.

 

Mutta Jeesuksen merkitys on tässä: ”Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto”.

 

Me emme itse siihen korkeuteen pääse, emme yletä taivaaseen emmekä todelliseen Pyhän kokemiseen. Mutta Jeesuksessa tuo taivaallinen aurinko, eli pyhä Jumala itse, alkoi paistaa meille. Jumala avasi Jeesuksessa meille pääsyn luokseen.

 

Miten tuo oikein tapahtui? Se tapahtui Jeesuksessa itsessään, hänen persoonassaan. Hänessä Jumala tuli ihmiseksi, hänessä Jumalan armo tuli ihmisen tasolle. Jeesus on se Jumalan armon paketti. Siksi tarvittiin myös Johannes Kastajaa. Johanneksen tarkoitus oli osoittaa sormellaan Jeesusta ja sanoa ihmisille: ”Katsokaa tuota ihmistä. Hänessä on teidän pelastuksenne.”

 

Mutta mitä se pelastus on? Jeesuksen merkitys. Mitä Jeesus vaikuttaa Jumala –suhteemme hyväksi  ja miten.

 

Siihen voi miettiä vastausta vaikkapa tämän Sakariaan kiitosvirren kohdan avulla: ”Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina kaikkina elämämme päivinä.”   

 

Ajattele, Jeesuksen takia me (eli sinä ja minä) saamme pelotta palvella Jumalaa. Aika monella meistä on nimittäin jossain sydämen sopukassa sellainen olo, että ”en minä kelpaa uskomaan Jumalaan tai palvelemaan häntä. Minä kun en ole yhtään uskonnollinen. Tai olen kyllä uskonnollinen omalla tavallani, mutta ei se ole niin kovin kummoista.”

 

Se on aivan totta. Ei meidän kenenkään oma uskonnollisuus ole kovin kummoista. Juuri siihen Jeesusta tarvitaan. Hänet Jumala antoi armossaan meille ”aamunkoitoksi korkeudesta”. Meidän oma yrityksemme kokea pyhyyttä tai olla uskonnollisia ei ikinä riitä pääsemään Jumalan luo. Jossain me aavistamme tämän, ja siksi sydämemme sopukassa on tuo Jumala pyhyyden pelko.

 

Myös meidän syntimme ovat sellainen asia, että ne estävät jumalasuhdetta. Mutta senkin Jumala tietää. Siitäkin hän halusi Jeesuksessa armahtaa meitä hyvyydessään. Hän lastasi ihmiskunnan synnit Jeesuksen päälle. Ja sitten Jeesus kuoli niiden takia ja tuhosi näin syntiemme oikeuden tuomita meidät.

 

Meille se tarkoittaa sitä, että meidät on vapautettu tästäkin vihollisestamme: ”Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina.” Sillä eikö se ole ihmisen ehkä suurin vihollinen, että hän ei uskalla uskoa Jumalaan, koska on Jumalan edessä syntinen.

 

Ja me olemme, jokainen meistä. Mutta juuri siksi Jumala armahti meitä hyvyydessään ja antoi Poikansa syntyä ihmiseksi ja kuolla ristillä. Siinä meille lahjoitettiin vapautus tuosta vihollisesta, synneistämme ja siitä johtuvasta Jumalan pelkäämisestä.

 

Me saamme tänäänkin olla osallisia tuosta Jeesuksessa maailmaan tulleesta ”aamunkoitosta”. Se johtuu siitä, että Jumala on hyvä ja tahtoo hyvyydessään armahtaa meitä. Se armo on Jeesuksessa. Hänen luokseen me saamme tulla vaikkapa ehtoollisessa. Joka tulee ehtoolliselle, se tulee Jeesuksen luokse. Ehtoollisen leivässä ja viinissä hän saa syömällä ja juomalla ottaa omaan elämäänsä sen Jumalan armon, jonka hän on Jeesuksessa antanut meille. Että me Jeesuksen takia saisimme pelotta palvella häntä.

 

Siihen Jeesusta tarvitaan.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.