Syntiinlankeemus

Saarna Enonkosken kirkon 130 –vuotisjuhlassa 5.3.2017

1.Moos. 3:1-19

 

Rakkaat seurakuntalaiset,

 

Tänne Enonkoskelle rakennettiin ensimmäinen kirkko vuonna 1859. Syynä oli edellisenä syksynä tapahtunut kirkkoveneonnettomuus. Enonkoskelaisia oli ollut palaamassa kotiin silloisesta kirkostaan eli Kerimäen kirkosta Ylä-Enonvettä myöten. Myrskyssä vene kaatui, ja kahdeksan ihmistä hukkui.

 

Päätettiin, että nyt on saatava oma kirkko, ettei tarvitse tehdä vaarallista kirkkomatkaa Kerimäelle. Rahat rakentamista varten saatiin viipurilaiselta liikemieheltä, Michael Tichanovilta, jolla oli Enonkoskella saha ja lasitehdas.

 

Tuo ensimmäinen kirkko palveli seurakuntalaisia vain reilut parikymmentä vuotta ja sitten se paloi. Mutta enonkoskelaiset eivät lannistuneet. Rakennettiin tämä nykyinen kaunis Herran huone, jonka 130 –vuotisjuhlia nyt vietämme.

 

Miksi esi-isämme jaksoivat nähdä tällaisen vaivan? Miksi he eivät veneonnettomuuden jälkeen vaan päättäneet, että nyt saa kirkossa käyminen riittää? Miksi viipurilainen liikemies laittoi rahojaan tähän projektiin?

 

Tämän juhlapäivän aiheena on ”Jeesus, kiusausten voittaja”.

 

Tuo aihe kertoo vastauksen noihin kysymyksiin. Enonkoskelaiset esi-isämme olivat kristittyjä, samoin Michael Tichanov. He tiesivät, että Jeesus on kiusausten ja synnin voittaja. He tiesivät, että me ihmiset tarvitsemme häntä. He rakensivat Enonkoskelle kirkon, jotta me ihmiset – sekä he itse, että me jälkipolvet – voisimme kuulla Jeesuksesta ja saada häneltä apua.

 

Me nykyihmisetkin tosiaan tarvitsemme Jeesusta kiusaustemme voittajaksi. Miten se voi tapahtua?

 

Ensin on tiedettävä jotain siitä, mitä nuo ns. ”kiusaukset” ovat. Siitä meille kertoo tuo tuttu 1. Mooseksen kirjan kertomus syntiinlankeemuksesta.

 

Sehän kuvaa sitä, miten ensimmäiset esi-isämme joutuivat eroon Jumalan yhteydestä.

 

Oikeastaan samalla tavalla Jumalasta eroon joutuminen tapahtuu yhä tänään, ja myös meidän kohdallamme.

 

Tuossa kertomuksessa käärme kuvaa paholaista, Jumalan vastustajaa. Se on samalla myös ihmisen vastustaja, ns.”sielun vihollinen”.

 

Paholaisesta on tiedettävä, että se on ovela. ”Käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut.”

 

Siksi kiusaus ei koskaan tule ihmiselle suoraan ja rehellisesti, vaan johonkin hyvään verhoutuneena. Muuten kukaan ei lankeaisi siihen. Siksi käärme aloitti Eevan houkuttelun viattoman oloisella kysymyksellä: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?’”

 

Näin kiusaus aluksi meillekin tulee, viattomana kysymyksenä: ”Onko se oikein, että minä joudun maksamaan kaikki verot, vaikka niin moni muu tekee pimeitä hommia?” Tai ”Eikö lääketieteen mukaan ihmisen pidä saada nauttia seksistä?”

 

Kiusaus eteni siten, että Eeva kävi juttelemaan käärmeen kanssa. Näin meillekin kiusauksessa käy, ellemme osaa pitää varaamme, ja yksinkertaisesti lopeta sitä juttelua. Mutta jos jatkamme, niin silloin sielunvihollinen voittaa meidät, sillä se on kavala juttelija.

 

Eevallekin kävi niin. Käärme sai ovelalla valheella vakuutettua hänelle, että Jumala on kateellinen ihmiselle ja haluaa käskyllään vahtia, ettei ihminen saisi hyvää: ”Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että te tiedätte sekä hyvä että pahan.”

 

Niin meillekin käy. Sielunvihollinen saa vaivihkaa osoitettua meille, että on ihan typerää maksaa kaikkia veroja. Tai se saa osoitettua meille, että on ihan oikein tehdä pieni syrjähyppy, koska varmaan Jumalakin sen hyväksyy tai jos ei hyväksy, niin hän on epäreilu eikä ymmärrä mikä on terveellistä ja tuo iloa. Tai se voi saada meidät lankeamaan tuhannella muulla tavalla. Joka tapauksessa meille käy niinkuin Eevalle, joka ”näki, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä.” Eli aistit ja järki puhuvat sen puolesta, että ”siitä vaan”.

 

Ja sitten ei puutu enää kuin se, että ihminen siirtyy rohkeasti toimintaan. Ehkä hankkii itselleen ns. ”syntitoverin”: ”Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.” Väärä teko on nimittäin helpompi kestää, kun sen tuoma syyllisyys on jaettu muitten yhtä syyllisten kanssa.

 

Miten tämä kiusausten ja synnin kierre voidaan voittaa? Jeesuksen avulla.

 

Se tapahtuu siten, että ensinnäkin Jumala Jeesuksen kautta avaa silmämme näkemään, mistä kiusauksessa on oikeasti kyse. Siinä on kyse houkutuksesta Jumalan käskyn rikkomiseen eli syntiin. Se ei ole mikään kepeä pikkujuttu. Siinä nimittäin käy niin, että Jumalan käskyn rikottuaan ihmisestä tulee sydämessään syyllinen. Hän joutuu pakenemaan Jumalaa. Jopa pieni Jumalan jalan risaus paratiisin illan viileydessä sai Aadamin ja Eevan lymyämään Jumalan kasvojen edestä paratiisin pusikkoon, piiloon.

 

Jumala on ihmisen elämän lähde. Ehkä kauheinta synnissä on se, että kiusaukseen langennut ihmisparka joutuu pakenemaan Jumalaa, ja silloin hän joutuu eroon elämänsä lähteestä. Silloin hän joutuu yrittämään henkensä ruokkimista kaikenlaisilla Jumalan korvikkeilla, kuka milläkin. Mutta ne eivät tuo tyydytystä, ne vain paaduttavat ja vievät yhä kauemmas elämän lähteeltä. Mutta tätä eksymistä ei uskalla tunnustaa ja niin ihminen kaiken lisäksi joutuu itsepetokseen eli eroon myös itsestään.

 

Onneksi Jeesus on kiusausten voittaja. Hän on sitä sillä tavalla, että hän ensinnäkin voittaa kiusaukseen liittyvän valheen. Hän avaa silmämme näkemään, miten vakavasta asiasta kiusaukseen suostumisessa on. Jeesus osoittaa, että kun petät puolisoasi, kun kierrät veroja, kun petät vakuutusyhtiötä tai teet muuta väärää, samalla rikot Jumalaa vastaan ja erotat itsesi hänestä.

 

Jeesus on kiusaustemme voittaja myös sillä tavalla, että hän tarjoaa meille pääsyn takaisin Jumalan yhteyteen.  Hän suorastaan houkuttelee meitä palaamaan. Hän houkuttelee vielä enemmän kuin mitä tapahtui siinä, kun Jumala houkutteli Aadamia ja Eevaa pois pusikosta ja huusi: ”Missä sinä olet?”

 

Jeesus sanoo meille, että Jumala ei ainoastaan kutsu meitä, että ”Missä sinä olet?” Ei, vaan lisäksi Jumala on kuin tuhlaajapojan isä, joka ”juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Ja sitten tuhlaajapojan isä sanoi palvelijoilleen: ”Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan”.

 

Jeesuksen takia me uskallamme tulla Jumalan kasvojen eteen, uskallamme tunnustaa hänelle väärät tekomme ja eksyksissä olon. Silloin Jumala antaa meille anteeksi. Sydän puhdistuu ja me pääsemme takaisin Isän kotiin, parhaissa vaatteissa ja sinettisormus sormessa. Syynä on Jeesuksen veri, joka on vuotanut syntiemme vuoksi ja joka puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

 

Tämän takia enonkoskelaiset ja Michael Tichanov rakensivat Enonkoskelle kirkon. He tiesivät omasta kokemuksestaan, että me ihmiset tarvitsemme Jeesusta, kiusausten voittajaa. Kirkko on sitä varten, että me saisimme kohdata Jeesuksen rukouksessa, virsissä, Raamatun luvussa, synninpäästössä ja ehtoollisessa. Ilman häntä me paadumme ja kadotamme Jumalan, elämämme lähteen. Mutta hänen  vuokseen me pääsemme takaisin Isän kotiin, yhä uudestaan. Tämä koskee meitä kaikkia, oli meillä sitten minkä laatuisia syntejä ja kiusauksia tahansa.

 

Olkaamme iloisia ja ylpeitä tästä 130 –vuotiaasta Enonkosken kirkosta. Tämän kirkon avulla Jeesus, kiusaustemme voittaja auttaa meitä. Hän nostaa meidät armeliaasti ylös, kun lankeamme. Ja lisäksi hän auttaa meitä lankeamaan harvemmin.

 

Nouskaamme tunnustamaan yhteinen krisitllinen uskomme.