Jouluaatto 2016

Jouluaaton saarna 2016

Pääskylahden kappeli klo 15, Talvisalon kappeli klo 16

Luuk. 2:1-14

 

Jouluevankeliumissa keskeistä on -  ilo.

 

Jotta näkisimme tämän, niin tarkastellaan jouluevankeliumia kahdesta näkökulmasta: ensiksi sen kertomusta eli sitä mitä historiassa kerran tapahtui. Ja sitten tarkastellaan sitä, että miksi näin tapahtui. Eli sitä hyötyä, joka näistä tapahtumista meille on.

 

Kertomus itsessään on vaatimaton eikä kovinkaan iloinen. Rooman keisari antoi käskyn, että kaikkien hänen valtakunnassaan oli mentävä kirjoittautumaan veroluetteloon sukunsa kotipaikalle. Köyhä aviopari Joosef ja Maria joutuivat myös lähtemään, aasilla, sadan kilometrin vuoristoiselle matkalle. Nuori vaimo oli viimeisillään raskaana, ja kaiken lisäksi oli huhuttu, että Joosef ei ollut tulevan lapsen isä. Kun he sitten tulivat perille Betlehemin kaupunkiin, heille ei löytynyt majapaikkaa. Marian synnytyspoltot alkoivat, ja hän joutui synnyttämään esikoisensa tallissa, vailla muuta kätilöä kuin miehensä. Ja vastasyntynyt lapsi kapaloitiin riepuihin ja laitettiin nukkumaan härkien ja aasien syöttökaukaloon.

 

Tässä kertomuksen alhaisuudessa on meille ainakin kaksi asiaa opittaviksi: 1) Ilon kannalta kuuluisuus ei ole tärkeää. Jumala antoi Poikansa syntyä maailmaan täydellisenä no-bodynä, josta kukaan ei tiennyt mitään; ehkä korkeintaan se tallirenki tai -piika, joka päästi hädässä olevan avioparin sisään talliin.  Tämä on hyvä tajuta nykyaikana, joka janoaa kuuluisuutta. Sitähän voi yrittää hakea vaikkapa internetin avulla. Mutta kuuluisuuden hakeminen ei tuo iloa. Sitä Jeesus meille opettaa syntymällä maailmaan täysin tuntemattomana.  Ja silti hän on Jumalan Poika ja ihmisten Vapahtaja. Jos siis haluat ilon, niin älä hae sitä kuuluisuudesta. Ilon löytääksesi sinun on tultava Vapahtajan luokse talliin, maailmalle täysin tuntemattomaan ja mitättömään paikkaan.

 

2) Toinen asia: Meistä jokainen on rikas verrattuna Joosefiin ja Mariaan ja Jeesus- lapseen. Vai kuka on niin köyhä, että on joutunut syntymään heinäkasassa, vailla kätilöä; matkoilla ja vailla minkäänlaista sosiaalista turvaverkkoa? Mutta Vapahtajamme, Kaikkivaltiaan Jumalan ainoa Poika syntyi näin köyhäksi. Tällä Poikansa syntymisen tavalla Jumala haluaa kertoa meille, että kukaan meistä ei ole liian mitätön hänelle. Me kaikki kelpaamme Jeesukselle, jos kerran eläinten suoja kelpasi hänen syntymäpaikakseen. Ja hän tietää omasta kokemuksestaan, että millaista se on, jos on saanut huonot lähtökohdat tähän elämään.

 

Jo tässä tapahtumassa on sisällä ilo: tällaiseen vapahtajamme Jeesus suostui meidän takiamme. Mutta se ilo on peittynyt tapahtuman köyhyyden alle eikä sitä siksi ole helppo nähdä. Sitä varten tarvitaan toista näkökulmaa. Eli sitä, että miksi näin tapahtui. Mitä hyötyä näistä kertomuksen alhaisista tapahtumista on meille.

 

Ja se on sanottu jouluevankeliumin loppuosassa. Siinähän kerrotaan, kuinka paimenia oli yöllä Betlehemin kedolla vartoimassa laumaansa. Ja yht’äkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, joka sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt  Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

 

Tuossa on kerrottuna se, miksi jouluevankeliumissa kerrotut alhaiset asiat tapahtuivat. Siksi, että niiden kautta meille ihmisille syntyi Vapahtaja.

 

Vapahtaja tarkoittaa häntä, joka vapauttaa meidät kaikesta siitä, mikä meitä Jumalan edessä painaa. Meistä itse kukin tietää, mitä se meidän kohdallemme on. Se on kaikkea sellaista, mikä estää Jumala-suhdetta. Vääriä tekoja, riitaa, elämän sotkuja. Tai se on ns. elämätöntä elämää, josta on tullut pelkkää suorittamista vailla merkitystä ja päämäärää. Tavarat, matkat, harrastukset ja työssä raataminen eivät tuokaan tyydytystä. Ja Jumala tuntuu niin kaukaiselta, että onko häntä olemassakaan. Jos on, niin ei ainakaan minulle!

 

Kaiken tällaisen painamia olivat myös Betlehemin kedon paimenet. He olivat tuottoisan mutta raskaan työn raatajia, joitten koko elämä meni lampaita ja vuohia paimentaessa ja myydessä ja ostaessa ja välillä ehkä pientä vilunkia tehdessä. Eivät he ennättäneet tai osanneet odottaa Jumalalta mitään todellista.

 

Ja kuitenkin juuri heille enkeli ilmoitti ilosanoman: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimestä makaamasta.”

 

Se tarkoittaa, että maailman ja ihmisten Luoja oli tuossa seimen lapsessa syntynyt ihmiseksi. Hänessä ihmiselämän tarkoitus, Luojan sille antama merkitys oli tullut paimenten luokse, heidän tasolleen, heidän tavoitettavakseen. Siitä huolimatta, että he eivät itse osanneet etsiä Jumalaa ja olivat kaukana hänestä. Mutta se ei haitannut. Jeesushan on Vapahtaja. Hänen tehtävänään on vapauttaa siitä, että olemme erosssa Jumalasta.

 

Meille jouluevankeliumin kuvaamien tapahtumien hyöty on täysin sama kuin noille Betlehemin kedon paimenille. Enkelin viestissä sanotaan nimittäin: ”Minä ilmoitan ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” Ja se tarkoittaa kaikkia ihmisiä. Se tarkoittaa myös jokaista meistä, jotka olemme tänään täällä kappelissa.

 

Sillä vaikka me elämme yli 2000 vuotta myöhemmin ja ihan eri paikkakunnalla, niin silti mekin olemme noiden paimenten tavoin ihmisiä. Ja heidän tavoin me olemme elämän taakkojen ja syntien painamia. Ja heidän tavoin me olemme Jumalan luomia ihmisiä. Siksi Jumala rakasti myös meitä ja antoi Poikansa Jeesuksen syntyä tähän maailmaan meidän Vapahtajaksemme.

 

Mitä hyötyä tästä on? No se on ilo. Siihen jouluaaton teksti loppuu: ”Ja samalle hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ’Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

 

Me tavalliset ihmiset, jotka oman itsemme perusteella olemme kaukana Jumalasta, me saamme Jeesuksessa omaksemme Jumalan rakkauden. Se hyöty ja ilo Jeesuksen syntymästä meille on.

 

Siksi, kiittäkäämme mekin Jumalaa, yhdessä enkelien kuoron kanssa. Kiittäkäämme häntä virren 21 sanoin ja sävelin, siitä hyödystä, jonka hän lahjoitti meille Jeesuksen syntymässä.

 

-          Virsi 21:9-10 (viimeisessä säkeistössä seisten)

-          Tunnustakaamme yhteen ääneen yhteinen kristillinen uskomme.