Inkarnaatiosta 4. adventtina

Saarna Enonkosken kirkossa, 4. adventti 2015

Matt. 1:18-24

 

 

Tuossa evankeliumitekstissä on kuvattuna kirkon usko siihen, kuka Jeesus on: hän on Jumalan Poika, koska hän syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta, ilman miehen siementä.

 

Minun mielestäni tämä on hyvin tärkeää. Joulun ilosanoma on siinä, että Jumala on laskeutunut alas meidän tasollemme. Hän on yhdistänyt jumaluuden ja ihmisyyden toisiinsa. Se on tapahtunut Jeesuksessa. Jeesus on kuin silta, joka yhdistää äärettömän Jumalan ja rajallisen ihmisen toisiinsa. Itsessään Jumala olisi liian suuri ja käsittämätön, jotta pieni ja käsityskyvyltään rajallinen ihminen voisi hänet tuntea. Mutta Jeesuksen sikiäminen neitseen kohdussa Pyhän Hengen vaikutuksesta mahdollistaa sen, että hänessä Jumala voidaan tuntea.

 

Me olemme lihaa ja verta. Meille on äärimmäisen tärkeää, että Jumala on laskeutunut meidän tasollemme, itsekin lihaksi ja vereksi.

 

Niin kuin apostoli Johannes sanoo omassa evankeliumissaan:

 

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:14)

 

Minusta on järkyttävää, että Jeesuksen syntymää neitseestä ei enää nykyisin edes kaikissa kirkoissa pidetä tärkeänä asiana. Meille kerrotaan, että se on ”älyllisyyden haaste” eikä siksi uskon kannalta kovin tärkeä. Meille kerrotaan, että Jeesukseen voi uskoa, vaikka ei uskoisikaan hänen syntyneen neitseestä.

 

Ehkä tärkein syy tähän on biologinen tietomme: Lapsia ei yksinkertaisesti synny ilman miehen siementä. Siksi on spekuloitu, että Jeesus olisi sittenkin Joosefin poika. On muitakin teorioita: Juutalaiset kristinuskon vastustajat kertoivat muinoin, että Maria oli hairahtunut roomalaisen sotilaan kanssa. He tiesivät tämän nimenkin: Panthera. Jeesus sai juutalaisten kirjoituksissa pilkkanimen, Jesus ben-Panthera. Kristityt olisivat keksineet sadun neitseellisestä sikiämisestä torjuakseen juutalaisten vihjailut.

 

Nykyisin jotkut kirkonmiehetkin ovat esittäneet, että Uudessa testamentissa Jeesuksen syntymästä neitseestä puhutaan kovin vähän: vain Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa.

 

Minusta tuo on huono peruste. Se on aika paljon, jos kahdessa evankeliumissa neljästä kerrotaan pitkälti Jeesuksen syntytavasta.

 

Lisäksi vielä kolmas evankeliumi, Johanneksen evankeliumi, kertoo, että maailman luomisessa vaikuttanut Jumalan Sana eli Jumalan Järki tuli lihaksi. Minusta sellainen ajatus olisi ristiriitainen sen kanssa, että Jeesus olisi Pantheran tai Joosefin Poika. Mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta.

 

Sitten on väitetty, että Jeesuksen syntymä neitseestä on myöhempi lisä, joka ei olisi esiintynyt varhaisimmassa kristinuskossa. Onkin totta, että Uuden testamentin varhaisin kirjoittaja, apostoli Paavali, ei mainitse Jeesuksen syntyneen neitseestä. Tästä on päätelty, että se ei olisi tärkeää. Asiasta kirjoittaneet Matteus ja Luukas kirjoittivat evankeliuminsa 30 – 50 v. Paavalin jälkeen, ehkä vuosina 80 – 100 jKr.

 

Ei se kuitenkaan todista, että Matteus ja Luukas olisivat vain satuilleet. Matteus ja Luukas keräsivät suullisia perimätietoja Jeesuksesta, sellaisia, joita Paavali ei tuntenut. Sanoohan Luukas evankeliuminsa alussa: ”Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen.” (Luuk 1:1-3)

 

Sitten on väitetty, että antiikin melkein kaikista suurmiehistä kerrottiin myyttejä, että he olivat syntyneet neitseestä jumalan poikina. Näin kerrottiin esim. Aleksanteri Suuresta. Niinpä Jeesuksenkin neitseellinen syntymä olisi pelkkä myytti.

 

Kristityt kuitenkin alusta saakka väittivät kiven kovaa, että heidän puheensa Kristuksesta Jeesuksesta Jumalan Poikana ei tarkoittanut tällaista myyttistä kunnianimeä. Jeesus oli ihan oikeasti, historiassa, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika.

 

Kristityillä oli perusteita väitteelleen: kukaan muu väitetty ”jumalan poika” ei noussut kuolleista. Aleksanteri Suurikin kuoli ja kuopattiin. Jeesus Nasaretilaisen Jumala herätti kuolleista. Tämä todisti, että sillä on katetta, mitä Matteuksen evankeliumi kertoo enkelin sanoneen Joosefille: ” "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” Jos Jumala pystyi tekemään sen ihmeen, että Marian poika tapettiin ristillä, mutta heräsi kolmantena päivänä kuolleista, niin kyllä hän oli pystynyt tekemään senkin ihmeen, että Jeesus siksi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta.

 

Miksi minä pauhaan tästä asiasta ja sen tärkeydestä? Eikö se ole biologiaa eikä uskoa evankeliumiin?

 

Ei hyvät kuulijat. Se on nimenomaan uskoa evankeliumiin. Enkeli sanoi, että Jeesuksen syntymässä toteutuisi Vanhan testamentin profetia: ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel, Jumala meidän kanssamme.” (Immanuel tarkoittaa suoraan käännettynä ”Jumala meidän kanssamme”).

 

Jumala meidän kanssamme. Jumalan Sana lihaksi tulleena. Meidän tasollamme. Se on joulun ilosanoma, jonka vuoksi minä haluan olla kristitty ja pappi.

 

Jos Jeesuksen sanotaan olleen normaalisti siinnyt, Joosefista tai Pantherasta, niin silloin pitää keksiä jokin toinen poikkeava selitys sille, miksi hän oli Jumalan Poika.

 

Tällaisia selityksiä modernissa teologiassa on useita: 1) Jeesus oli eettisesti niin korkeatasoinen ihminen, että hän oli jumalallinen, 2) Jeesuksen luottamus Jumalaan oli niin suurta, että hän sen perusteella oli Jumalan Poika, 3) Jumala ”adoptoi” Jeesuksen Pojakseen hänen jossain elämänsä vaiheessa, esimerkiksi kasteessaan tai ylösnousemuksessa.

 

Minusta kaikki nuo selitykset ovat surkeita. Ne laimentavat auttamattomasti sen, kuka Jeesus oli. Kyllä se on paljon väkevämpää Jumalan ja ihmisen lähentymistä, jos ihminen Jeesus oli Jumalan Poika jo geeniensä tasolla ja kapaloissaan, kun jos hän olisi sitä vasta eettisyytensä tai uskonnollisen luottamuksensa vuoksi.

 

Lisäksi nuo selitykset muuttavat kristityn elämän omaksi pinnistelyksi: on yritettävä seurata Jeesuksen eettisyyden ja jumalatietoisuuden esimerkkiä, jotta voisi olla tekemisissä Jumalan kanssa.

 

Perinteisen opetuksen mukainen usko johtaa paljon lohdullisempaan kristillisyyteen: Jumala on jo tullut minun luokseni. Hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme - jo ollessaan kapaloissa ja seimessä makaamassa. Siksi minunkaan ei tarvitse pinnistellä eettiseksi tai jumalatietoiseksi. Minä saan tulla seimen ääreen. Vain olemaan. Vain hengittämään, kuin ne hölmöt härkä ja aasi, jotka märehtivät Jumalan Pojan seimen äärellä. Tai ne yksinkertaiset paimenet, jotka innoissaan riensivät katsomaan vastasyntynyttä Vapahtajaa.

 

Tämän levollisuuden me menetämme, jos olemme liika viisaita Jumalan meille valmistaman joulun mysteerin suhteen ja yritämme mestaroida siitä järjellemme kelpaavan.

 

Nouskaamme nyt tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme: ”Minä uskon …