Jouluyönä 2015

Jouluyön messu 24.12.2015 klo 23.

Savonlinnan Tuomiokirkko. Luuk. 2:1-14

 

Tuo jouluevankeliumi on meille tuttu, niin tuttu, että se saattaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta jos sen yksityskohtiin pysähtyy, niistä voi saada joka kerta jotain uutta.

 

Tänä yönä voisimme ottaa tarkasteluun yhden lauseen, yhden enkelin lauseen:

 

                      ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.”

 

Keskitymme yhteen yksityiskohtaan tässä lauseessa, kysymykseen ”Kenelle?” Keitä näillä sanoilla tarkoitettiin?

 

Vastaus on tietenkin: ”teille paimenille on syntynyt Vapahtaja”.

 

Ja se on hyvin lohdullinen vastaus. Sillä nuo paimenet olivat tavallisia sen ajan ihmisiä. He eivät olleet hurskaita eivätkä uskonnollisia. Heidän työnsä oli sellaista, että he eivät oikein voineet pyhittää lepopäivää eli sapattia, vaikka se oli uskovaisille juutalaisille hyvin tärkeää. Eivätkä uskonnon asiat heitä paljon muutenkaan kiinnostaneet. Mielen täytti lähinnä se, että miten saada lampaista kunnon hinta ja perheelle elanto. He vain värjöttelivät kedolla, aamua odotellen, ehkä vähän jutellen.

 

Ja kuitenkin juuri näiden ihmisten keskelle välähti häikäisevä valo ja sieltä Jumalan enkeli sanoi heille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” Kun Jumala valitsi juuri nuo ihmiset enkelin viestin saajiksi, sillä on jokin merkitys. Olisihan enkeli voinut ilmestyä vaikka Jerusalemin temppelin ylipapille. Mutta Jumala tahtoi, että enkeli ilmestyi lammaspaimenille. Hän tahtoi sanoa, että Jeesus on tullut Vapahtajaksi tavalliselle ihmiselle. Jeesus on tullut Vapahtajaksi ei-uskonnolliselle ihmiselle, sellaiselle, joka ei oikein osaa olla Jumalan kanssa tekemisissä.

 

Siksi jokainen meistä saa ajatella itsensä sinne Betlehemin kedolle, värjöttelemään yöhön noiden paimenten kanssa. Jokainen saa ajatella, että minutkin on yht’äkkiä ympäröinyt Herran kirkkaus ja Herran enkeli on seisonut minun ja kavereitteni edessä ja sanonut meille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.”

 

Huomaa, että enkeli sanoi: ”suuri ilo koko kansalle”. Kyllä se silloin koskee sinua, vaikka et ole ammatiltasi paimen. Sinäkin kuulut ”kaikkeen kansaan”.

 

Mutta nyt joku voi kysyä: ”Miksi se koskee myös minua? Enhän minä ole sellainen, joita nämä jutut yleensä arjessa kiinnostavat?

 

Ja vastaus on: Koska Jumala rakastaa sinua. Taivaallinen sotajoukkohan sanoi: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

 

Mutta miksi Jumala rakastaa ihmisiä? Mitä meissä on sellaista, että Jumalan kannattaa rakastaa meitä?

 

Ehkäpä useimmiten ei muuta kuin meidän kurjuutemme. Siitä joulun profetiassa, Vanhan testamentin jouluisessa ennustuksessa sanotaan näin:

 

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. - -  Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan. (Jes. 9:1,3)

 

Me suomalaisetkin istumme ikäänkuin kuoleman varjon maassa. Meillä on lama. On näköalattomuutta ja työttömyyttä; toiset nääntyvät työnsä alle. Kaiken tämän taustalla on se, että elämällä ei ole syvämerkitystä. Se on se olkapäitä painava raskas ies. Tässäkö tämä oli; puurtaa arkeaan ja yrittää löytää siihen iloa. Taustalla vielä syyllisyyttä vääristä teoista, vääristä sanoista, vääristä valinnoista.

 

Mutta Jumala rakastaa ihmistä. Ei siksi, että me olemme niin hyviä. Vaan siksi, että hän säälii meitä. Siksi hän lähetti Poikansa maailmaan, antoi hänen syntyä meidän Vapahtajaksemme pienessä Jeesus -lapsessa. Siksi enkelin sanat kohdistuvat juuri meihin, kaikkeen kansaan: paimeniin ja toimitusjohtajiin; lääkäreihin ja potilaisiin; sihteereihin ja rekkamiehiin; pappeihin ja kanttoreihin; työttömiin ja koululaisiin. Koska Jumalan rakkauden syynä ei ole se, miten hyviä me olemme. Jumalan rakkauden syynä on se, että hän tahtoo auttaa ja armahtaa meitä, jotka vaellamme kukin omanlaisessa pimeydessämme.

 

Siksi meille on erittäin hyvä, että Jumala ei antanut meille Vapahtajaksi jotain periaatetta tai ideaa. Jotkut ovat kyllä yrittäneet tehdä joulun sanomasta yleisen periaatteen, vaikkapa tällaisen: ”Joulun sanoma on se, että on ihanampaa antaa kuin ottaa.” Tai ”Seimen äärellä kuulemme, että viaton ja avuton lapsi on kaikkein tärkein.”

 

Ja kyllähän nuo ihan hyviä periaatteita ovatkin. Mutta Herran enkelin mielestä paimenet ja me muu kansa olemme sellaista väkeä, että me tarvitsemme Vapahtajaksemme jotain muuta kuin jonkin ylevän jouluisen periaatteen. Me tarvitsemme Vapahtajan. Siksi hän sanoi: ”Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”

 

Vapahtaja on jo syntynyt meille. Missä? Hän on syntynyt ”Daavidin kaupungissa”, eli Betlehemissä, yli 2000 vuotta sitten.

 

Siksi meidän ei enää itse tarvitse kehittää itsellemme omaa uskontoa, jotta pääsisimme Jumalan luo. Jotkut tosin ajattelevat, että olennaista on se, että ihmisellä on ”Pyhän kokemus”. Ja sitten sitä pyhän kokemusta yritetään kehittää itselle eri tavoin.

 

Mutta rakkaat ystävät. Eivät Betlehemin paimenet jaksa tai osaa kehittää itselleen mitään ”Pyhän kokemusta”. He vaan värjöttelevät pimeällä kedolla ja miettivät, että miten lampaista saisi parhaan hinnan ja odottavat aamua.

 

Joulun enkelin sanoma on siinä, että juuri näille paimenille, juuri meille eli ”kaikelle kansalle” on syntynyt Vapahtaja. Hänessä on tullut maan päälle jokaista ihmistä varten synnin sovitus. Hänessä, Jeesuksessa, myös elämän syvämerkitys on tullut ihmisen tasolle; ja nimenomaan paimenten tasolle, ei-uskonnollisen ihmisen tasolle.

 

Siksi sitä ei tarvitse itse kehittää itselleen millään uskonnollisella teolla tai tunteella. Eivät paimenet sellaista osaa. He vaan toljottavat ihmeissään, kun enkeli sanoo heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.”

 

Se tapahtui kauan sitten, kaukana täältä. Mutta silti se on edelleen voimassa, nykyhetkessä, täällä Suomessa. Mekin saamme tänään omaksemme Jeesuksessa maailmaan tulleen valon.