Joosef huolehti turhaan

Savonlinnan Tuomiokirkko, 18.12.2016

Matt. 1:18-24

 

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että olet ollut jostain asiasta tosi huolissasi? Mutta sitten se samainen asia onkin ihan itsestään ratkennut niin hyvin, että huolehtiminen on kertaheitolla muuttunut iloksi?

 

Kun kirjoitin tätä saarnaa, niin mietin omasta elämästäni sellaista tapausta, mutta en keksinyt. On sellaisia tapahtumia kuitenkin ollut, mutta ei vaan tullut mieleen.

 

Haastan sinut miettimään omaa elämääsi. Tuleeko mieleen jokin asia, joka on painanut mieltä, ehkä kauankin? Ja sitten onkin yht’äkkiä paljastunut, ettei mitään syytä huoleen ollut, päin vastoin.

 

Evankeliumi kertoo tuollaisesta tapauksesta Joosefin elämässä. Hän oli mennyt kihloihin Maria - nimisen tytön kanssa. Mutta sitten olikin käynyt ilmi, että Maria ihan selvästi oli raskaana. Ja Joosef tietenkin tiesi, että jollekin muulle kuin hänelle. Siitä alkoi henkinen paini: Hänen pitäisi vaivihkaa purkaa kihlaus. Mutta toisaalta, hänhän rakasti Mariaa, ei hän halunnut luopua hänestä. Silti, ei hän voisi mennä naimisiin noin kevytkenkäisen naisen kanssa. Ehkä asiasta pitäisi puhua Marian vanhemmille ja antaa tytön kuulla kunniansa. Ei, ei hän voisi tehdä sitäkään, sillä vaikka Maria oli hairahtunut, niin Joosef silti rakasti häntä. Parasta olisi vain purkaa kihlaus vaivihkaa ja syytä ilmoittamatta ja surra surunsa, joka ehkä aikaa myöten helpottaisi. Joosef päätti toimia näin, sillä se oli oikein, vaikkakin teki hyvin kipeää.

 

Joskus käy niin, että uni tuo asioihin ratkaisun, niin hyvän ratkaisun, että sitä ei voi edes aavistaa. Näin kävi Joosefillekin. Hn näki unta enkelistä, joka sanoi hänelle: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

 

Ja Joosefin herättyä hänen edellisiltaiset huolensa olivat kokonaan haihtuneet. Hän saisi sittenkin Marian vaimokseen! Tyttö ei ollutkaan mikään hupakko, vaan hänelle oli tapahtunut jotain ihmeellisen hyvää ja jumalallista, jota Joosef ei ymmärtänyt, eikä hänen tarvinnutkaan. Hän teki riemumielin enkelin kehotuksen mukaan ja otti rakkaansa vaimokseen.

 

Tänään on neljäs ja viimeinen adventtisunnuntai ennen joulua. Tämän pyhän aiheesta sanotaan kirkkokäsikirjassa näin: ”Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen.”

 

Sisäinen mielialamme voi valmistautua joulun sanoman vastaanottamiseen eläytymällä tähän Joosefin iloon hänen herätessään enkeliuneista: ”Joosef, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.” Sinun ei tarvitsekaan huolehtia ja tehdä vaikeaa päätöstä ja jättää hänet. Sinun ei tarvitsekaan mennä hänen luokseen ja ilmoittaa, että ”parempi on, että tästä nyt lähdetään eri suuntiin.” Olet arkaillut ja huolehtinut turhaan, kaikki on aivan tosi hyvin, ja näin asiat ovat menneet täysin vailla omaa ansiotasi ja vaikuttamistasi.

Tällainen sisäinen mieliala meillä saa olla joulun suhteen.

 

Meillähän on Joosefin tavoin monenlaisia huolia suhteessamme Jumalaan ja elämään. Kun asiat eivät ole menneet hyvin. Meillä saattaa olla elämätöntä elämää eikä ainakaan niin täyttä elämää kuin olisimme toivoneet. Jumala tuntuu kaukaiselta. Ja eiköhän Jumala ole minuun aika tyytymätönkin, kun en ole ollut hyvä? Mutta jos saisin sen ja sen asian ja jos muuttaisin sitä ja sitä itsessäni, niin silloin asiat olisivat hyvin. Se vaatii kyllä uhrauksia, mutta ne pitää olla valmis tekemään, niin sitten elämä alkaa luistaa.

 

Kannamme ehkä tällaisia tai muita huolia. Mutta aivan nurkan takana on Jumalan meille avaama ratkaisu. Se on monin verroin parempi kuin mitä osaamme aavistaa. Se odottaa meitä ja aivan pian saamme kohdata sen.

 

Se on pieni Jeesus –lapsi, joka ensimmäisenä jouluna syntyi neitsyt Marialle. Hänestä enkeli sanoi Joosefille, että ”sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

 

Näin Jeesus -poika on tehnyt myös sinulle. Sinun ei tarvitsekaan huolehtia sydämessäsi, että mitenkähän minä selviän jumalasuhteen asioista, kun minä en ole ollenkaan uskonnollinen tai muuten sellainen jumala-asioista kiinnostunut. Enkeli on tänä neljäntenä adventtina sanomaisillaan sinulle, että ”älä pelkää”. Ihan kohta on joulu, ja silloin Maria on synnyttänyt sinullekin Vapahtajan, joka on pelastanut sinut kaikesta siitä, mikä painaa sinua Jumala-suhteen asioissa.

 

Ja se koskee myös sitä huolta, joka meillä on elämästä noin ylipäänsä. Evankeliumitekstissähän sanottiin: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.”Jos Jumala on meidän kanssamme, niin silloin hän on myös sinun kanssasi. Ja hämmästyttävää tässä on se, että Jeesuksessa Jumala on sinun kanssasi, vaikka itse et ole sitä ansainnut tai saanut aikaan. Vapahtaja on syntynyt sinulle, vaikka et sitä osannut edes arvata. Ja silloin kaikki muukin on hyvin. Onhan Jumala elämämme Luoja ja ylläpitäjä. Hän on elämä itse, elämän koko täyteys. Jos hän haluaa olla sinun kanssasi, niin silloin sinulla on elämän täyteys. Ja Jeesuksen koko idea on siinä, että hänessä Jumala syntyi olemaan meidän kanssamme, myös sinun kanssasi.

 

Joten tänä neljäntenä adventtina sinun sisäinen mielialasi saa olla samanlainen kuin mitä Joosefilla oli enkeliunessaan. Kaikki on hyvin. ”Älä pelkää ottaa vastaan vapahtajaasi Jeesusta. Sillä hän on siinnyt Pyhästä Hengestä ja syntynyt neitsyt Mariasta sinun vapahtajaksesi. Hän on selvittänyt ja tehnyt tyhjäksi kaiken sen, mikä sinua elämässä huolettaa.”

 

Kohta on joulu ja silloin me saamme herätä tästä adventin hyvästä unesta. Saamme huomata, että kaikki onkin hyvin, aivan yllättävän hyvin, ihan riippumatta meidän huolehtimisista ja peloista ja uhrauksista. Ne olivatkin turhaa hätäilyä, jonka Jumala on kääntänyt hyväksi.

 

Joosef uskalsi ottaa Marian vaimokseen. Hän uskalsi luottaa enkeliuneensa. Siitä huolimatta, että joittenkin ihmisten mielestä sellainen oli haihattelua.

 

Samalla tavalla meidänkin tulee uskaltaa ottaa vastaan Jeesus vapahtajaksemme. Joittenkin mielestä sellainen on haihattelua. Mutta ei se ole, vaan se on totta.

 

Siksi, nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme . . .