Hiljaisen viikon tiistain ahtisaarna 1997

Saarna. Hiljaisen viikon tiistain iltakirkko 1997, 2. vsk (Joh 18:28-40). Simpele.

Jeesus Pilatuksen edessä. Sinne hänet oli viety, sillä juutalaisilla ei ollut oikeutta tuomita ketään kuolemaan. Se oikeus oli vain roomalaisella maaherralla. Juutalaiset tarvitsivat siis Pilatusta saadakseen Jeesuksen surmattua kansanvillitsijänä. Siksi Jeesus seisoi Pilatuksen edessä tutkittavana. Vai oliko kuitenkin niin, että lopulta siinä maaherra seisoi vangin edessä tutkittavana? Pilatus Jeesuksen edessä.

Maaherrana Pilatus oli tottunut siihen, että juutalaisten kansasta nousi aika ajoin joku kansanvillitsijä, joka julistautui kuninkaaksi ja aloitti kapinan Roomaa vastaan. Mutta hän tiesi jo ennakolta, että Jeesus ei ollut kapinoitsija. Olihan maaherralla urkkijansa ja tietolähteensä kansan parissa. He kyllä olivat kertoneet sen yleisesti tiedetyn asian, että Jeesus ei nostattanut kapinaa. Hän jopa käski maksamaan verot Rooman keisarille.

Siksi Pilatuksella oli jo etukäteen myötätuntoinen asenne Jeesusta kohtaan. Hän tiesi, että juutalaiset yrittivät väärin perustein saada Jeesuksen tuomituksi. Siksi hän ei ensiksi halunnut ottaa koko asiaa käsiteltäväkseen. Hän oli maallinen tuomari, ei uskonnon tuomari.

Mutta lopulta Jeesuksen asia joutui kuitenkin Pilatukselle. Kai hän otti Jeesuksen kuultavakseen uteliaisuudesta.

Ja Pilatuksen ennakkovaikutelma vahvistui. Jeesus ei ollut kansanvillitsijä. Hän oli nöyrä mies. Juutalaiset olivat pahoinpidelleet hänet kurjaan tilaan. Mutta tässä tilassaan hän oli ylevällä tavalla nöyrin mies, mitä Pilatus oli tavannut. Hänen oli vaikeaa katsoa häntä silmiin. Hän kysyi: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"

Jeesus vastasi: "Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?"

"Itsekö sinä niin ajattelet, että minä olen juutalaisten kuningas?" Jeesus näki Pilatuksen sydämeen, että siellä liikkui pieni väristys ja kaipaus Jeesuksen puoleen. Pieni väristys, että tässä minun edessäni seisoo ihmistä suurempi mies. Seisooko tässä juutalaisten kuningas ja minun kuninkaani, jonka eteen minä tunnen älytöntä halua kumartua, vaikka hän on pahoinpidelty vanki ja minä olen maaherra?

Siihen väristykseen Pilatuksessa sydämessä Jeesus vetosi. Mutta Pilatus hylkäsi heti oman sydämensä todistuksen. Hän hylkäsi oman itsensä. Hän pakeni Jeesusta roolinsa ja kansallisuutensa suojaan: "Olenko minä mikään juutalainen?" Se tarkoitti: "Minä olen roomalainen maaherra, järjen ja järjestyksen ihminen. Ei teidän juutalaisten uskonnolla ole minun kanssani mitään tekemistä." Näin hän kieltäytyi olemasta Jeesuksen kuultavana.

Samaa väistöliikettä käytetään nykyäänkin. Sen hintana on oman itsensä hylkääminen ja sydämen tahallinen paaduttaminen, ettei tarvitsisi seistä Jeesuksen edessä kuultavana.

Pilatus palasi siis kuulustelijaksi. Mutta hän halusi kuitenkin olla oikeudenmukainen kuulustelija. Hän halusi varmistaa oikeuden tapahtumisen. Näin ihminen saattaa yrittää tehdä Jeesuksen edessä. Kohdella häntä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Arvostella hänet samalta järjelliseltä lähtöviivalta muitten totuuden saarnaajien kanssa. Tätä Pilatuskin yritti.

"Mitä sinä olet tehnyt?", hän kysyi. Hän sai Jeesukselta ymmärrettävän vastauksen: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä."

"Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas". Eli aivankuin hän sanoisi: "Sinä Pilatus aavistat kyllä sydämessäsi, että minä olen enemmän kuin mitä sinä haluat myöntää". Ja sitten Jeesus jatkoi: "Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua".

Mutta Pilatus halusi edelleenkin olla Jeesuksen edessä järkevä maaherra. Tasapuolinen tuomari, joka tuomitsee kaikki asiat samalla mittapuulla, tämän maailman mittapuulla. Eikä tässä maailmassa ole ehdotonta totuutta. On vain suhteellisia totuuksia, minun totuuteni ja sinun totuutesi. Eikä silloin ole mitään sellaista ehdotonta totuutta, jonka edessä asioita punnitseva maaherra voisi langeta maahan polvilleen ja uskoa siihen. Pilatus oli jonkinverran oppineena miehenä maistellut montaa totuutena markkinoitua oppia ja havainnut kaikki suhteellisiksi. Siksi hän ei enää voinut uskoa, että ihmiselle mitään ehdotonta totuutta on olemassakaan.

Pilatukselle oli siis mahdotonta, että Jumala syntyisi maailmaan ihmiseksi todistamaan ihmisille pelastuksesta. Siksi hän sanoi tuskastuneena kuuluisat sanansa: "Mitä on totuus". Samat sanat tämä järkevä ja totuuksien tasapuoliseen arviointiin pyrkivä maailma sanoo Jeesukselle myös nykyisin: "Mitä on totuus?"

Nämä sanat sanoessaan Pilatus tuomitsi itse itsensä. Vastoin sydämensä halua hän tuomitsi itsensä elämään maailmassa, jossa kaikki on suhteellista ja samalla yhdentekevää, koska siinä maailmassa ei ole Jumalaa. Ei ainakaan sillä tavalla, että ihminen voisi hänet tuntea. Siinä maailmassa Jumala ei ole syntynyt ihmiseksi. Ja siksi ihminen on siinä maailmassa tuomittu tasapainottelemaan tasapuolisesti asioitten kanssa, jotka ovat lopulta yhdentekeviä. Ei edes oikeudenmukaisuudella ole mitään merkitystä, jos ihminen joutuu elämään ilman ihmiseksi syntynyttä Jumalan Poikaa.

Pilatus tiesi tämän sydämessään. Mutta silti hän yritti vielä etsiä lohtua oikeuden toteuttamisesta. Hän jätti Jumalan Pojan saliin ja meni sanomaan juutalaisille: "En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen".

Pilatus oli tuominnut oikein inhimillisen järjen ja oikeuden mukaan. Jeesusta ei voinut ottaa vastaan Jumalan totuutena, koska sellaista ei inhimillisen järjen ja oikeuden maailmassa ole olemassakaan. Mutta ei häntä voinut tuomita kuolemaankaan, koska hän ei ollut tehnyt mitään pahaa. Siksi Pilatus halusi päästä hänestä eroon. Hän sanoi kansalle: "Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että minä vapautan juutalaisten kuninkaan?"

Tässä näkyy, mitä meidän inhimillinen järkemme pyrkii Jeesuksen kanssa tekemään: päästämään hänet vapaaksi. Ehkä järki voi tunnustaa Jeesukselle suhteellisen uskonnollisen arvon joittenkin toisten kuninkaana, juutalaisten kuninkaana. Mutta se tekee tämän siksi, että se pääsisi Jeesuksesta eroon. Että sen ei tarvitsisi hyväksyä, että Jeesuksella on jotain ehdotonta tekemistä juuri minun kanssani.

Mutta Jumalalle tämä ei käy. Tasapuolinen tuomari joutuu kokemaan kauhukseen, että Barabbas huudetaan vapaaksi ja viaton Jeesus joutuu ristiinnaulittavaksi. Ja Jeesuksen tuomarina joutuu olemaan se tasapuolinen ja järkevä Pilatus, joka kaikin keinoin yritti antaa Jeesukselle oikeudenmukaisen kohtelun.

Miksi näin käy? Siksi, että Jeesuksen piti kuolla sen Pilatuksen puolesta. Jeesuksen piti kuolla sovittaakseen hänen syntinsä, että hän pääsisi Jumalan lapsen asemaan. Ei ollut riittävää, että Pilatus keskusteli ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan kanssa järjen ja tasapuolisuuden mukaan.

Jeesuksen järjellinen arviointi ei riitä meillekään. Sen seurauksena me vain yritämme vapauttaa hänet eli päästä hänestä eroon.

Mutta Jeesus ei siihenkään meitä hylkää. Hän meni väkisin kuolemaan ristille. Kuolemaan kaikkien meidän pienten Pilatusten puolesta, jotka olemme pyrkineet olemaan hänen tasapuolisia tuomareitaan. Ja tämä merkitsee meille ihmeellistä romahdusta. Se merkitsee ihanaa romahtamista alas Jeesuksen arvioitsijan asemasta. Me romahdamme maaherran paikalta Barabbaan paikalle. Ja se on meille hyvä. Jeesuksen kärsimä kuolema vapauttaa tuomion ansainneen rosvon. Mutta tasapuolinen ja oikeudenmukainen Jeesuksen arvioitsija Pilatus jää rauhaa vailla kiertelemään saliinsa ja kyselemään, että mitä on totuus.

Rukoilkaamme: